MIRKA VAINIKKA

Lähipalvelut tuovat turvaa - Ne ovat hyvinvointivaltion sydän

Meidän on uudistettava hyvinvointipalveluitamme. Tätä ei voi kieltää. Uudistus tarvitaan, jotta takaamme jatkossakin taloudellisen pohjan palveluille, ja jotta voisimme turvata alueellisesti ja yksilöiden kannalta kaikille yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat palvelut.  

Näin ei tällä hetkellä ole. Jossakin osassa pääkaupunkiseutua ja Suomea saa hoitoa, palveluita ja hoivaa helpommin ja nopeammin kuin jossain toisessa osassa. Alueellinen ja muu eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä ja korjattava. 

Sote-uudistus siirtyi seuraavan hallituksen ja eduskunnan tehtäväksi. Se miten palvelut järjestyvät tulevassa uudistuksessa, joudutaan puimaan vielä uudelleen.  Ongelmia on paljon ratkottavana. Riippumatta hallituspohjasta erilaisia intohimoja tulee olemaan rahoituksesta ja hallinnon järjestämisestä. 

Uudistuksen vatvomiseen ei voi kuitenkaan mennä seuraavat neljä vuotta. Asialla on kiire sekä talouden, mutta ennen kaikkea ihmisten kannalta. Uudistuksen keskiössä on oltava se, miten kansalaisille tärkeät lähipalvelut järjestetään niin, että ne ovat helposti ja nopeasti saatavissa ja niin, että ihmisten arki on turvallista ja turvattua.

Kun valta palvelujen järjestämisessä mahdollisesti siirtyy kauemmaksi kunnasta, asia herättää kysymyksiä siitä, karkaavatko palvelut entistä kauemmaksi ja siitä, pystytäänkö paikalliset tarpeet tunnistamaan ja järjestämään palvelut niiden mukaisesti.

Kuntalaiset kysyvät, miten esimerkiksi kuntoutus ja kotihoito järjestyvät, kun niitä tarvitaan. Voiko sairaanhoitajan, sosiaalihoitajan tai terapeutin tukea saada saman katon alla vai ovatko palvelut eri paikoissa matkojen päässä kotikunnasta.

Olen myös itse käytännön työtä tekevänä sosiaalialan ammattilaisena huolissani asiasta. Nykyisistä virastomaisista palveluyksiköistä tulisi siirtyä entistä enemmän erilaisten matalankynnyksen palveluiden suuntaan. Palveluissa pitää taata joustava siirtyminen sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perus- ja erikoispalvelujen välillä. Peruspalveluissa on painopisteen oltava lähipalveluissa.

Kotona tai sen lähellä tuotettavat palvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Matala kynnys ja helppo saavutettavuus tuovat turvallisuutta, helpottavat palvelujen käyttämistä ja auttavat ihmisiä aidosti heidän vaikeissa elämäntilanteissaan.

Lähipalvelut ovat hyvinvointijärjestelmämme sydän.  Annetaan sen sydämen sykkiä!

Allekirjoita Lähipalvelut turvattava -kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/985 

Mirka Vainikka, vahvasti lähellä -Vaalivideoni

Asukastalot ovat tärkeä arjen palvelu – oppiminen jatkuu

Oppiminen jatkuu, vaikka valmistuin sosionomiksi (YAMK). Iso kiitos Metropolialle. Valmistumiseni seurauksena allekirjoitin eilen vakituisen työsopimuksen Idän päivätoimintojen johtavana sosiaaliohjaajana. Ensimmäisessä tämän kaltaisessa tehtävässä, jossa sosionomi (YAMK) on pätevyysehtona. Lisäksi oppimiseni jatkuu, kun ensi maanantaina koitata ensimmäinen kokoukseni Helsingin kaupungin hallituksen jäsenenä. Haasteet ovat hauskoja, ja ensimmäinen merkittävä asia kaupunginhallitustyön esityslistalla on asukastalopäätös.

Olen ilahtunut, että asukastaloasiassa Helsingin sosialidemokraattien kanta on selvä. Kaupunginhallitus käsittelee maanantaina kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok) esitystä, jonka mukaan kaupungin omat asukastalot siirrettäisiin yhdistysten vastuulle. Asiasta on luvassa poliittinen vääntö, sillä sosialidemokraatit eivät hyväksy Pajusen esitystä. SDP:n ryhmä on valmistellut esityksen, jossa asia palautetaan ja valmistellaan uudelleen. Itselleni asukastalot ovat tuttuja työni sekä oman toimintani kautta asukkaana.

Helsingin Sosialidemokraattien puheenjohtaja ja kaupunginhallitusryhmän vetäjä Pilvi Torsti kirjoittaa blogissaan: "Moni meistä päättäjistä näkee asukastalot juuri sellaisena kaupunkilaisten arjen toimintana, jonka arvo ja merkitys pitäisi olla itsestäänselvä myös kaupunginjohdossa. Soten alaisuudessa toimivat asukastalot ovat jatkuvaa ja pitkäjänteistä toimintaa, jota ei ole perusteltua vyöryttää järjestöjen harteille. Asukastalotyöhön liittyy paljon ammattiosamista ja yhteyksiä muuhun kaupungin palveluverkostoon. Asukastaloissa tehdään minimaalisilla kustannuksilla yhteisön voimaan rakentuvaa työtä, juuri sellaista matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää sosiaalityötä, jota usein toivotaan lisää."

"Lisäksi asukastalot työllistävät ryhmiä, joiden pääsy työmarkkinoille tai ensimmäiseen työpaikkaan on kiven alla. Ainakin Maunulassa mukana on maahanmuuttajataustaisia ja asukastalot toimivat näin myös kaupungin kotoutumistyön välineenä." Oma kokemukseni on, että etenkin vaikeina aikoina asukastalotoimintaa tarvitaan. Se on yksi väline, jonka avulla voimme pitää ihmisiä osallisina yhteiskunnassa silloinkin, kun elämä yllättää ja ei pääse työelämään.

Pitää muistaa, että asukastaloilla voi olla entistäkin tärkeämpi tavoite Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa. Asukastalot tukevat arjen toiminnan rinnalla valtakunnallisia mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tavoitteita. Asukastalot ovat ihmisille tärkeä arjen palvelu. Niiden työn arvo on ymmärrettävä.

Lisää minusta ja ajattelustani voit lukea nettisivuiltani. 

Osallisuutta, koulumummoja, koulupappoja

Lasten ja nuorten arkeen on löydettävä pikaisesti uusia ratkaisuja moniin hyvinvointivaltiomme ongelmiin. Rahat eivät riitä enää kaikkeen nykyiseen ja lisääntyvään palvelutarpeeseen, yhteiskunnan palvelu- ja muut rakenteet, työ ja perhemallit muuttuvat ja sirpaloituvat. Samanaikaisesti ihmisten välinen vuorovaikutus sekä osallisuuden tunne kapenevat huolimatta monista uusista mahdollisuuksista. Myös tunne arjen turvallisuudesta heikkenee ja askarruttaa meitä.

Tarvitsemme erityisesti lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen ja yhteisten kokemusten vahvistamista, ylisukupolven välisiä kohtaamisia. Tämä tulee vahvasti esille myös opinnäytetyössäni, jonka tein yhdessä Petrus Väärälän kanssa. Aiheena oli osallisuuden edistäminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä.

Mahdollisuuksia on monia

Meillä on monia arkisia ja helppoja mahdollisuuksia parantaa asioiden tilaa. Koulu on lapselle ja nuorelle tärkeä kasvu- ja kehitysyhteisö, jossa he viettävät suuren osan ajastaan. Voimme monin tavoin lujittaa koulun, ympäristön yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Samanaikaisesti voimme lisätä lasten, nuorten ja aikuisten olemassa olevan asiantuntijuuden käyttöä, osallisuutta ja myös turvallisuuden tunnetta.

Tarvitaan uutta ajattelutapaa sekä hieman rakenteita ja toimia niin Helsingin kaupungin opetusvirastossa kuin koulun arjessakin. Opetusvirastolla ei ole pitkän aikavälin strategiaa, kuten suurimmalla osalla Helsingin virastoista on. Strategiaa tarvitaan ja sen laadinnassa on hyödynnettävä vuoropuhelua koululaisten, opettajien ja sosiaali- ja terveysviraston ammattilaisten välillä. Näin on mahdollista synnyttää uusia, helsinkiläisiä innovaatioita.

Kaikki eivät ole koulukunnossa

Koulun koko henkilökunnan tulee olla tietoisia oppilaiden hyvinvointihaasteista. Opinnäytetyömme tutkimusosuus vahvisti yleistä käsitystä oppilaiden hyvinvoinnin tarpeesta. Eräs haastateltu kuvasi, tilannetta niin, etteivät kaikki oppilaat ole koulukunnossa. Nämä oppilaat tarvitsisivat arkeensa vahvempaa tukea aikuisilta.

Olisikin tärkeä luoda mahdollisuuksia kiinnittää erilaisia palveluita ja toimijoita, ihmisiä yhteisöön ilman yksilön kontrolliksi ja itsekontrolliksi asenteellista lisäämistä. Koulun opetustyön rinnalle pitäisi kehittyä myös moniammatillista sosiaali- ja terveystyötä oppilaiden hyvinvointia edistämään.

Koulu kasvattajana

Keskustelujen ja haastattelujen perusteella henkilökunnan saumaton yhteistyö osallisuuden edistämiseksi koetaan kuitenkin usein vaikeaksi. Osa palveluista, esimerkiksi kouluruokailu, tuotetaan ostopalveluna. Kaikkia koulussa työskenteleviä ei myöskään ole valmennettu tai koulutettu oppilaan kohtaamiseen.

Kilpailutuskriteerien yhteydessä olisikin mahdollista määritellä jotkin pedagogiset vähimmäisvaatimukset myös muulle kuin opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Myös siivooja ja vahtimestari ovat tärkeitä koulun arjen kasvatustyössä. Uusi lainsäädäntö tukee sosiaalisten ehtojen sisällyttämistä kilpailutukseen. Ajatus koko koulusta kasvattajana voisikin kuulua jokaisen uuden työntekijän perehdytykseen.

Yhteishengen nostattaminen on tärkeä osa osallisuuden kokemuksen lisäämistä. Osa opettajista kaipasi me-hengen kasvattamista ja vaalimista, mutta resurssien niukkuus estää yhteishenkeä luovien ja ylläpitävien tilaisuuksien järjestämisen. Tähänkin saattaisi helpotusta löytyä moniammatillisen yhteistyön kautta. Esimerkiksi sosiaalialan opiskelijat voisivat osana opiskelua järjestää osallisuutta ja yhteishenkeä edistäviä tilaisuuksia.

Koulumummot ja koulupapat - teitä tarvitaan

Aikuisten ja sukupolvien välisten kohtaamisten merkitys oppilaiden arjessa on tärkeää. Eräässä haastattelussa nousi esiin koulumummojen tarpeellisuus. Koulussa voitaisiin tehdä yhteistyötä sellaisten aikuisten kanssa, jotka ovat jo siirtyneet pois työelämästä. Esimerkiksi eläkejärjestöjen tai monipuolisen palvelutalon päivätoiminnan asiakkaissa on hyväkuntoisia, motivoituneita ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä jotain hyödyllistä. Ajatus on ajankohtainen, sillä ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin ennen.

Koulumummo ja -pappa ajatukselle löytyy tukea myös opetuslautakunnasta, jonka jäsen Nasima Razmyar kirjoitti blogissaan, että aikoo jättää asiasta valtuustoaloitteen Helsingin kaupungin valtuustolle. Razmyar perustelee koulumummojen tarpeellisuutta: "He ovat mukana oppilaiden koulupäivässä, auttavat ja kuuntelevat, ovat läsnä".

Heitän haasteen, koulun henkilökunta, mummot ja papat ottakaa haaste vastaan ja aloittakaa yhteistyö Koillis-Helsingissä. Esimerkiksi Hiidenkiven koulun läheisyydessä toimii aktiivisia eläkejärjestöjä sekä Syystien monipuolinen palvelukeskus. Jakakaa arvokasta elämän kokemustanne tuleville sukupolville ja nauttikaa siitä myös itse.  Menkää oppilaiden arkeen ja olkaa vahvasti lähellä. Aikuisten vahvempi läsnäolo on tapa edistää oppilasosallisuutta. Ihania kohtaamisia yli sukupolvien.

Mirka Vainikka

kirjoittaja on helsinkiläinen sosionomi, joka teki ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön yhdessä Petrus Väärälän kanssa aiheena osallisuuden edistäminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä.

Lue koko opinnäytetyömme -Oppilaiden osallisuuden vahvistaminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä

Puolitoista vuotta haasteita, oivaltamista ja onnistumisen iloa - Opiskelijatarinani yamk -ajalta

Puolitoista vuotta haasteita, oivaltamista ja onnistumisen iloa - Opiskelijatarinani

Nyt valmistumiseni häämöttää. Olen ottanut monta opinaskelta kuluneen puolentoista vuoden aikana. Mieleeni palaa useat tehtävät, tentit ja oivallukset. Olen oppinut, kuten koulun penkillä yleensä tapahtuu. Tosin ennen kaikkea olen oppinut itsestäni ammattilaisena ja osana ympäröivää yhteiskuntaa. Monet asiat ovat edenneet suunnitelmallisesti, mutta kuten elämässä yleensä, yllätyksiäkin on ollut. Oppimistarinani saattaa kuulostaa poukkoilevalta, sillä sitä se on ollut. Moni oppimisprosessi on hautunut mielessäni samanaikaisesti, kun olen priorisoinut erilaisia tehtäviä välillä palautuspäivien ja välillä oman mielenkiintoni perusteella.

Haasteita

On ollut mielenkiintoista lukea opintojen alkuvaiheen kirjoituksia: ” En ole vielä ehtinyt jäsentää ajatuksia. Epäilen, ettei tänä syksynä siihen ole aikaa. On priorisoitava. Vaikka ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot nousevat priorisointilistallani korkealle, korkeimmalla on perheeni hyvinvointi kuten aina. Myös työpaikan arjen on rullattava. Jos haluan hoitaa opintoni, työni, perheeni ja poliittiset luottamustehtävät hyvin, hoidan asian kerrallaan.” Tämä on ollut toimiva ajattelu tapa. Itse asiassa jälkiviisaana on ihana oivaltaa, että olen ollut taituri asioiden yhteensovittamisessa jo ennen koulutusta. Tosin tätä en ollut koskaan ennen huomannut.

Muistan useita luentoja, jolla kirjoittelin blogiini, tein tehtäviä ja yms. Poikkeuksena aikaisempiin opiskeluihin, nyt moni on keskeyttänyt minut ja ihmetellyt, kuinka hoidan monia asioita samanaikaisesti. Moni sanoo, ettei ihminen kykene ns. atk- termein moniajoon. Kuitenkin ihmisen aivoissa tapahtuu silloinkin, kun emme niin ole päättäneet. Monesti olen lukenut tehtävien annot läpi. Oivallus, miten tehtävän teen, on tullut huomaamatta esimerkiksi lenkkipolulla.

Kauan ei kyllä jaksa suorittaa montaa asiaa samanaikaisesti, sillä se vie voimia. Esimerkiksi englannin luennolla, yksi opettaja koputti selkääni ja totesi, että mitä teet. Koin kiinnijäämisen tunteen, ihan kun peruskoulussa. Sanoin: ”Jotain tämänlaisia omia muistiin panoja.” Takaa ei tullutkaan nuhtelua, vaan kehu siitä, että olin kirjoittanut suomeksi aiheesta tekstin ja osallistuin keskusteluunkin. Jäinkin pohtimaan omaa tyyliäni keskittyä ja toimia tilanteissa. Opiskelujen aikana opin ehkä eniten itsestäni oppijana, sosiaalialan ammattilaisena ja kyvystäni keskittyä sekä toimina useissa erilaisissa elämäni rooleissa.

Haasteita on opintojen, työn, perheen ja politiikan yhteensovittamisessa ollut. Liikaa en voi kiittää läheisiäni, miestäni ja lapsiani. Jos ennen jokaisen menestyvän miehen takana oli nainen, nykypäivänä ainakin minun onnistumiseni takana on mieheni. Joka ei suostu alistumaan, vaan joka vaatii sen, mitä hänelle kuuluu. Samoin lapseni kertovat suoraan, jos äiti elää liian vauhdikkaasti. Otan aina perheen viestit vakavasti. Uskonkin kiireisen työ- ja opiskeluelämän rinnalla välttämättömyydeksi sen, että välillä laitetaan läppärit kiinni ja keskitytään yhdessä olemiseen. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen läsnäoloa. Mielen levon jälkeen työskentely on taas tehokkaampaa.

Oivaltamista

Muistan ensimmäiset tunnit, kun meille kerrottiin, että noin yksi luokalta valmistuu puolessatoista vuodessa. Ajattelin tuolloin, että minun on oltava meidän luokalta se yksi. Päätin uskoa itseeni ja toimia niin, että valmistun minimiajassa. Syynä oli tieto siitä, että aloitan Helsingin kaupunginhallituksessa tammikuussa 2015 ja tuolloin minun on oltava valmis. Huomasin oman kunnianhimoni ja rohkeuteni asettaa itselleni korkeitakin tavoitteita. Näin ei ole aina ollut. Hyvä tasapainoinen ja toinen toisiamme arvostava tapa elää, on vahvistanut omaa itseluottamustanikin.

Sosiaalialan ylempiammattikorkeakoulututkinto on ollut vaativa. Opintojen aikana olen varmistunut siitä, että tutkinnolla on paikka tulevaisuuden työelämässä. Jo nyt osa opiskelukavereistani on saanut uuden työn. Itsekin eteeni tuli jo syksyllä uusia haasteita työelämässä. Uskon, ettei niitä olisi tullut, mikäli en olisi pohtinut työtäni opintojen aikana laajemmassa kontekstissa.
Sosionomina olen oppinut vahvemmin luottamaan visioihini sekä ymmärtämään rajoja asioissa, jotka pitää olla työelämässä kunnossa. Olen oppinut erottamaan ns. isot ja pienet asiat. Olen seurannut aktiivisemmin Helsingin kaupungin tasolla strategia johtamista ja haastanut työryhmääni pohtimaan, mitä strategiat tarkoittavat käytännössä. Olen innostunut työstäni ja sen kehittämisestä uudella tavalla.

Onnistumisen iloa

Nyt olen iloinen, että opintoni ovat edenneet ja loppu häämöttää. Ajoittain tuntuu uskomattomalta, että olen tehnyt lukuisan määrän tehtäviä ja lukenut tentteihin yöllä perheeni nukkuessa. En nimittäin ole halunnut istua läppärillä kotona ollessani. Ajoittain pohdin, miten silmäni ovat pysyneet auki. Ehkä kyseessä on ollut se, että opiskeltavat asiat ovat olleet mielenkiintoisia ja sopivan haastavia. Lisäksi oma työyhteisöni on hyötynyt opinnoistani ja työtämme on sanoitettu, nimenomaan erilaisten oppimistehtävien avulla. Tämä on motivoinut myös minua.
Eräässä blogikirjoituksessani lainasin Pekka Sydänmaanlakkaa (2012): ”Luovuus on kykyä nähdä asioita uusista näkökulmista sekä rakentaa jotakin uutta, omaperäistä ja toimivaa.” Koen omassa työssäni jo nyt soveltaneeni tätä ajatusta. Opiskeluni seurauksena ammatillisuuteni on kasvanut, olen oppinut hahmottamaan kokonaisuuksia ja niiden yhteyttä käytännön työelämään sekä kehittämään työtäni jatkossa. Haluan säilyttää luovuuteni työssäni ja toimia jatkossakin kehittäen sosiaali- ja terveysalan käytäntöjä entistä toimivimmiksi asiakkaiden hyväksi.

Olen tyytyväinen sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaani ja tulen olemaan ylpeästi sosionomi (YAMK). Toivotaan, että yhteiskuntakin oppii ymmärtämään tämän tutkinnon hienouden.


Lähde:
Pentti Sydänmaanlakka. Älykäs johtaminen 7.o – Miten kasvan viisaaksi johtajaksi? 2012. Talentum.

Lain sosiaalialan ammattihenkilöistä tulee korostaa asiakkaiden tarpeita

Lakia sosiaalihuollon henkilöstöstä ollaan muuttamassa, ja eri tahot antavat siihen parhaillaan lausuntojaan. Uusi ammattihenkilölaki korvaa aiemman sosiaalihuollon kelpoisuusvaatimuksista annetun lain. Uudessa laissa säädetään sosiaalihuollon laillistetusta ammattihenkilöstöstä näiden ohjauksesta ja valvonnasta sekä ammattieettisistä velvollisuuksista.

Lakiuudistusta perustellaan sillä, että alan ja sen henkilöstön on pystyttävä vastaamaan entistä paremmin tulevaisuuden työmarkkinoiden kysyntään ja sosiaalihuollon asiakkaiden tarpeisiin. Lain tarkoituksena on muun muassa edistää sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yhteistyötä ja tarkoituksenmukaista tehtävärakenteen muodostamista, joka ottaa huomioon asiakkaiden palvelutarpeet. Hyvä näin, mutta myös rakenneuudistukset vaativat kelpoisuuksien ja mitoitusten joustavoittamista, jotta muun muassa kuntatalous ja henkilöstön saatavuus turvataan.

Sosionomit ovat laaja-alaisia arjen erityisasiantuntijoita

Sosionomin tutkinto on suhteellisen uusi, mutta jo nyt se valmistaa kattavasti työelämän ja sen erityisosaamisen haasteisiin ja vaatimuksiin. Tutkinto on sekä teoreettinen että voimakkaasti työelämälähtöinen. Alan opinnäytetyöt laaditaan työelämälähtöisinä, ja ne kehittävät kattavasti opiskelijan ymmärrystä työelämän ajankohtaisista tarpeista. Ne palvelevat myös hyvin alan innovaatioita ja kehitystä. Lisäksi kaikilla ylemmän amk-tutkinnon sosionomeilla on takanaan tutkintoon vaadittava vähintään kolmen vuoden sosiaalialan työkokemus.

Sosionomien osaaminen tulee esiin arjen ymmärryksenä ja kykynä hyödyntää sosiaalialan työmenetelmiä siellä, missä ihmiset ovat. Asiakaslähtöisyys, ohjaus ja neuvonta ovat tulevaisuuden työtä, jota voi jalkauttaa lähelle ihmisten arkea. Sosionomien osaaminen on vahvimmillaan arjen lähipalveluissa niin kouluissa kuin terveys- j a sosiaalikeskuksissa.

Sosionomi ammattinimikkeeksi

Sekä ylemmät että alemmat ammattikorkeatasoiset sosionomit työllistyvät hyvin koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Myös työelämän palaute osaamisesta on myönteistä. Sosionomin tutkinto antaakin hyvät valmiudet yhteistyöhön alan muiden ammattiryhmien kanssa sekä eettisesti korkeatasoiseen monimuotoiseen ohjaukseen, tukeen ja korjaavaan työhön yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyväksi ja kanssa. Tutkinto antaa valmiudet myös sosiaalityön johtamiseen ja synnyttää osaamista sekä yhteiskunnallisen että globaalin muutoksen ymmärtämiseksi. Tällöin koulutuksessa perehdytään ja saadaan valmiuksia myös syrjäytymisen estämiseen, kestävän kehityksen tukemiseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.

Sosionomin nimike soveltuisi myös hyvin sellaisenaan ammattinimikkeeksi. Sen käyttöönotto selkeyttäisi alan työelämäkäytäntöjä ja kuvaisi hyvin kyseisen henkilöstön osaamista ja osaltaan korostaisi sosionomien vahvaa ammatillisuutta. Toivon, että nyt on aika ottaa sosionomi-ammattinimike laajasti työelämässä käyttöön.