Ihmisoikeudet ja haittoja vähentävä huumetyö

Työskentelen Kontulan Symppiksessä, jossa asioi 250- 300 päihderiippuvaista per päivä, mikä sai minut pohtimaan yhtenä työskentelynäkökulmana huumeiden käytön haittoja vähentävää (Harm reduction) näkökulmaa. Helsingin diakonialaitoksen mukaan: ”Suomessa on tehty onnistuneesti työtä huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemisessä.” Haittoja vähentävän työn tuloksia on kiitelty pääosin käytännöllisesti esimerkiksi tartunta tautien ehkäisemisen näkökulmasta. (HDL)

Haittoja vähentävälle työlle on useita moraalisia motiiveja. Yhtenä itselleni tärkeimpänä näkökulmana on se, että työssäni ydinasia on ihmisten terveyden edistäminen ihmisyyttä kunnioittaen. On kyse sitten huumeriippuvaisesta tai yhteiskunnassa elävästä ihmisestä. Mikäli työskentelemme haittoja vähentäen, työllämme on vaikutusta huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksiin.

Arvostavalla kohtelulla voimme lisätä luottamusta asiakkaan ja viranomaisen välillä. Luottamus on pohja keskustelutyövälineenä tehtävälle auttamistyölle. Haittoja vähentävän näkökulman mukaisesti voimme edistää huumeriippuvaisten ihmisten terveyttä ohjaten heitä hoidon esimerkiksi opiaattikorvaushoidon piiriin tai ennalta ehkäisemme Hepatiitti- ja Hiv -tartuntoja. Haittoja vähentävä työ ei ole ristiriidassa kuntouttavan työn kanssa. Se voi olla ensiaskel kohti kuntouttavaa työtä.

Jokaisella ihmisellä on ajatteluni mukaan oikeudet ihmisoikeuksiin. Huumeriippuvaisia tulee auttaa, vaikka he eivät toimi yhteiskuntamme normien mukaisesti. Ihmisoikeuksia ei tarvitse ansaita. Ne on joka ikisellä ihmisellä heti syntymästä lähtien läpi elämän. Ihmisten välistä tasa-arvoa.

LÄHTEET:

HDL. Verkkodokumentti <https://www.hdl.fi/en/ajankohtaista-in-english/1308-huumeiden-haittoja-vahentava-tyo-on-suomessa-edelleen-tabu-v15-477> Luettu 23.2.2014.

Kotitenttivastaukseni.

Tenttikirjana oli Elina Aaltion Hyvinvoinnin uusi järjestys.

1       Mitä uudenlainen hyvinvointikäsitys tarkoittaa tai voisi tarkoittaa omassa työssäsi?

 

Uudenlainen hyvinvointikäsitys tarkoittaa sitä, että palvelun käyttäjien äänen tulee kuulua nykyistä voimakkaammin. Järjestelmä tarvitsee moninaisuutta, valinnan vapautta sekä sen tulee mahdollistaa asiakasosallisuus. Uuden hyvinvointikäsityksen mukaan palvelujärjestelmää kehitetään parhaiten dialogissa palvelun tuottajien ja niistä päättäjien välisessä dialogissa.

 

Työskentelen Kontulan Symppiksessä, joka on matalan kynnyksen ajanviettopaikka päihderiippuvaisille. Ihmisille, joiden suhde yhteiskuntaan on ristiriitainen. Symppikseen jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Symppis kuuluu Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa terveys- ja päihdepalvelut osastoon ja siellä Idän päihdepoliklinikkaan. Symppiksen työntekijät ovat Idän päihdepoliklinikan työntekijöitä.

 

Työryhmäni on valmis tarttumaan haasteisiin ja kehittämään Symppiksestä entistäkin paremmin asiakkaiden hyvinvointia edistävän matalankynnyksen palvelun. Kolmesta työntekijästä yksi valmistui lähihoitajaksi, toinen aloittaa opinnot ja minä vastaan sisällön kehittämisestä työssämme yhdessä työryhmän mukaan. Oma roolini mahdollistaa keskustelun ammattiyhdistyksen ja viraston johdon kanssa ajankohtaisista asioista ja niiden peilaamisen omassa työssämme. Tämä tarjoaa työhömme mahdollisuuden toimia neuvotteluun perustuen ja vaikuttaen työhömme niin kunta kuin valtionkin tasolla.

 

Itse olen toiminut myös terveys- ja päihdepalvelut osaston henkilöstötoimikunnasta ja tuon myös sitä näkökulmaa tähän tehtävään. Olen työpisteeni ensimmäinen sosiaaliohjaaja ja työnkuvaani kuuluu työn kehittäminen sosiaalialan näkökulmasta. Tästä syystä tämä työ tarjosi mahdollisuuden ideoida aidosti omaa työtäni uudenlaisen hyvinvointikäsityksen näkökulmasta. Haasteen loi se, että olen ehtinyt olemaan työssäni vasta vajaan kuukauden. Joka tapauksessa perehdyn tehtävään aikaisempaa työkokemustani, keskusteluja työssäni ja ajatuksiani hyödyntäen.

 

Kontulan Symppis on toiminut projektina neljä vuotta ja sen toiminta vakinaistettiin Helsingin kaupungin omaksi toiminnaksi. Tämä ei kuulemani mukaan ollut itsestään selvä ratkaisu, vaan markkinoiden roolia pohdittiin tässä yhteydessä ja olisi ollut mahdollista, että Symppiksen toiminnat olisi kilpailutettu. Näin ei kuitenkaan tehty. Symppiksen esimerkki voi olla omalta osaltaan osoittaa sitä, kuinka julkisen sektorin toimintaa voi järkevöittää ja parantaa ilman kilpailutusta Newcastlen esimerkkiä hyödyntäen. Työpaikkani voi toimia suunnan näyttäjänä matalan kynnyksen päihdepalveluiden kehittämisessä Helsingissä ja toimia sisältä käsin kehittyvänä toimipisteenä.

 

Palveluiden saatavuus on toistaiseksi työpaikallani asiakkaille turvattu ja sitä kautta uudenlaisen hyvinvointikäsityksen mukainen kansalaisten hyvinvoinnin lisäämistavoite toteutuu. Voikin sanoa, että Kontulan Symppis on osaltaan lisää kansalaisten hyvinvointia. Terveys- ja päihdepalveluosaston henkilöstötoimikunnassa on pohdittu paljon sitä, kuinka työt ja resurssit kohdentuisivat järkevästi ja kuinka budjettia voidaan toteuttaa paremmin. Viime kokouksessakin johto kantoi huolta siitä, että päihdepoliklinikoiden kävijämäärät laskevat ja tästä syystä korvaushoito siirretään terveysasemilta takaisin päihdepoliklinikoille. Tasa-arvoisen palveluajatuksen hoitoyksiköiden määrän vähentäminen on kannatettavaa. Kuitenkin näen, että lähemmäs tasa-arvoajatusta päästäisiin, kun ns. helpommin hoidettavien korvaushoito suoritettaisiin terveysasemilla.

 

Päihdepoliklinikoiden työtä olisi syytä arvioida tarkoin ja se tulisi toteuttaa matalan kynnyksen paikoissa. Kun toisaalla tuskaillaan väheneviä kävijä määriä, työssäni Symppiksessä päihderiippuvaisia käy päivittäin noin 300. Ehkä olisi aiheellista pohtia resurssien parempaa kohdentamista yhdessä työntekijöiden ja esimiesten kanssa sekä pyrkiä näin toimintakykyjen tasa-arvo ajatusta kohden. Tällä hetkellä päihdepoliklinikoiden ajanvaraus ja parin tunnin rajattu vastaanottoilman ajan varausta karsii huonokuntoisimmat pois hoidon piiristä. Jos hoidon piiriin pääsee matalan kynnyksen paikkojen ohjaamana, toiminta olisi tasa-arvoisempaa ja huomioisi erilaisten ihmisten toimintakykyisyyttä. Ehkä olisikin aika perustaa alueelliset matalan kynnyksen toimipisteet.

 

Uuden hyvinvointikäsityksen mukaan ihmisten toimintakyky riippuu synnynnäisistä ominaisuuksista ja instituutioiden kautta järjestettävistä mahdollisuuksista. Se on myös osallistumista. Asiakkaiden kohtaaminen on avain asemassa työssäni. Luottamuksen ja arvostuksen osoittaminen lisää luottamusta ja arvostusta. Asiakkaita kannustaessa ja kohdatessa on tärkeä osoittaa se, että luotamme heidän kykyynsä hoitaa asioita. Mikäli jokin on ylitsepääsemätöntä, tuemme asiakasta asian hoitamisessa. Työssäni toimimme yhteisvastuullisesti asiakkaiden kanssa ja suunnittelemme, että työmme nojaisi teoreettisesti yhteisökuntoutuksen ajatukseen vahvemmin työpisteessäni. Näin instituutiona Kontulan Symppis järjestäisi jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja kantaa vastuuta.

 

Omassa työssäni haluan turvata sen, että ihmisillä on fyysiset, psyykkiset ja tiedolliset edellytykset osallistua yhteisön, Kontulan Symppiksen, elämään. Tämä kuuluu ja sopiikin luonnollisesti työnkuvaani sekä ammattilaisena että kuntapäättäjänä. Näin voin hyödyntää työssäni molempia roolejani. Osallisuutta edistävän hyvinvointipalvelujärjestelmä edellyttää sekä työntekijöiden että palvelun käyttäjien osallisuutta. Symppiksessä yhteisöllisyys voi tarjota mahdollisuuden asiakkaille harjoitella kansalaisuutta ja sitä kautta ihmiset voivat oppia tiedostamaan poliittiset oikeutensa, jotka osa jo varsin hyvin tunnistavatkin.

 

Uudenlaisen hyvinvointikäsityksen mukaisesti hyvinvointipalveluista tulee kehittää osallistavia, dialogisia ja niiden on oltava yksilöllisiä, asiakaslähtöisiä. Tämä  kehittämistyö voidaan organisoida New Castlen esimerkin mukaan ilman ulkopuolisia markkinoilta ostettavia konsultteja. Ihminen on kohdattava yksilönä tutun ihmisen toimesta ja hänet tulee nähdä, kuulla ja ottaa vakavasti. Näistä kohtaamisista ja ammattitaidosta saatavalla kokemuksella työtä voidaan kehittää, mikäli siihen resurssoidaan. Ihmislähtöinen työorientaatio on tulevaisuutta ja ammattilaisten, kuten minun ja työkavereideni, haasteena on kohdata ihminen ihmisenä.

 

Sosiaalipolitiikan ja hyvinvointipalvelujärjestelmän tehtävänä on tavoitella kollektiivista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kuten Aaltio kirjassaan kirjoittaakin, koska palvelujärjestelmässä, tässä tapauksessa Symppiksessä, on erilaisia palvelun tarvitsijoita, palveluiden tulee olla joustavia. Eli jokainen voi valita, mitä palvelua tarvitsee ja mitä ei haavanhoidosta sosiaaliohjaukseen.

 

New Castlessa palveluideologia lainattiin yksityiseltä sektorilta: Asiakas on aina oikeassa. Sen rinnalla julkisessa palvelujärjestelmässä jokainen asiakas on yhtä tärkeä. Tavoitteena oli, että asiakas saa asiansa mahdollisimman vähällä vaivalla hoidettua ja päättää asioinnin tyytyväisenä. Tämä ajatus voisi toimia myös Symppiksen perusajatuksena.

 

2       Mitä heikkouksia ja vahvuuksia näet neuvotteluun perustuvassa palvelujärjestelmässä?

 

Neuvotteluun perustuvassa palvelujärjestelmässä pohjan luo periaatteelliset lähtökohdat. Vahva periaatteellisuus on järjestelmän vahvuus, vaikkakin käytäntöön saatettaessa se herättäisi varmasti kiivasta vastustusta

 

Periaatteina osallistaminen, vapautuminen, oikeidenmukaisuus ja tasa-arvoisuus sekä tavoitteena kollektiivisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen sekä yksilöllisyys sekä dialogisuus, herättävät ensi lukemalta ajatuksen: ” Voiko tuo onnistua?” Päättäjänä tiedän, että Aaltion esiin nostamat periaatteet saisi kritiikkiä osakseen, mutta tapaus New Castle osoittaa sen, että malli voisi kestää kritiikin.

 

Markkinalogiikka on saanut vahvan aseman Suomessa tilaaja- tuottaja mallien muodossa, jossa tilaaja ja tuottaja sijoittuvat eri virastoihin ja laitoksiin. Markkinalogiikka on johtanut palvelujärjestelmän lohkoutumiseen ja sirpaloitumiseen. Tasalaatuisuutta, mikä on ollut julkisen palvelujärjestelmän etu, haastaa näennäinen valinnan vapaus. Vaarana on eriarvoistumisen lisääntyminen.

 

Markkinamekanismien tuonti julkiselle sektorille on saanut ihmiset tuntemaan, että palveluiden käyttäjien valinnan vapaus olisi lisääntynyt. Suurempaa valinnan vapautta käyttäjä voi käyttää silloin, kun yksityisistä palveluhankinnoista voi hakea korvausta. Tosin demokratia on valinnan vapauden rinnalla kaventunut. Markkinamekanismien tuoma valinnan vapaus voi pinnallisesti tuntua hyvältä ajatukselta, mutta syvällisemmin sitä pohdittaessa se heikentää asiakkaan osallisuutta ja kollektiivisten hyvinvoinnin elementtien toteutumista. Markkinamekanismit ja erilaiset sopimukset kaventavat myös demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia.

 

New Castlessa ihmiset uskoivat julkisen palvelutuotannon mahdollisuuksiin ja demokratian kautta palvelujärjestelmän uudistamistyö voitiin aloittaa uudenlaisen hyvinvointikäsityksen mukaisesti neuvotteluun perustuen. New Castlessa neuvottelu oli sekä kehittämisväline että osa uuden organisaation toimintamenetelmiä. Mielestäni olisi hienoa, jos se saataisiin sellaiseksi myös Helsingissä. Näin asiakkaiden ja henkilöstön ääni kuuluisi paremmin. Omassa yksikössäni vuoden vaihteen jälkeen aloittaa työryhmä, joka koostuu johtajista ja henkilöstöstä.

 

Kun pohdin Helsingin kaupungin organisaatiota, jos se muuntautuisi enemmän neuvotteluun perustuvaksi palvelujärjestelmäksi, huomaan kaipaavani uudenlaista johtamisorientaatiota. Neuvotteluun perustuvan palvelujärjestelmän laajeneminen vaatisi johtajilta uutta ymmärrystä ja työntekijöiden, palveluiden tuottajien, arvostuksen lisääntymistä. Tällä hetkellä julkisuudesta ja työssäni olen saanut nähdä johtajien asenteiden koventumista, mikä ei edistä tämän kaltaista ajattelua.

 

Neuvotteluun perustuvassa palvelujärjestelmässä kyse on siitä, kuinka lakeja sovelletaan ja kuinka työn kehittäminen saadaan toteutumaan järkevästi. Nyt johtajat menevät usein budjettiraamin tai lakien taakse piiloon, kun toimintaa yritetään kehittää. Helsingissä meillä on hyvät yhteistoiminnan rakenteet, jotka takaa laki ja Helsingin oma yhteistoiminta sopimus. Valitettavasti johtajat eivät hyödynnä rakennetta mahdollisimman hyvin. Tottahan on se, että työntekijät ovat hyvin koulutettuja ja heidän näkemyksensä voisi helpottaa ratkaisujen etsinnässä budjettipaineissa.

 

Työntekijöitä tulisi kannustaa tunnistamaan tehottomia työtapoja ja luomaan uusia. Kehittämistyöhön ei tarvita aina ulkopuolisia konsultteja. Esimerkiksi kuinka kehittämistyön ulkoistamisen sijaan palveluita voidaan parantaa kunnan oman henkilöstön toimesta. Näen järjestelmässä enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia ja uskon, että työtä voidaan kehittää kunnissa yhteistyössä tuottajien ja päättäjien kanssa, mikäli näin halutaan.

 

Itse asiassa minulla on kokemusta tästä aikana, jolloin toimin Teknisen palvelun lautakunnan puheenjohtajana Helsingissä. Tuolloin silloisen Rakpan, nykyisen Staran uusi organisaatiorakenne ehdotus tuli työntekijöiden ryhmätyöstä. Kävin usein keskustelua pääluottamusmiesten kanssa ja tapasin työntekijöitä. Viraston uuden nimen keksi myös viraston viestinnän työntekijä ja nämä ratkaisut saivat alun muutosvastarinnan jälkeen hyvän vastaan oton. Ihmiset kokivat, että me muodostimme Staran niin minä päättäjänä, kuin työntekijät ja johtajat omissa rooleissaan.

 

Helsingissä hankinnoissa esimerkkiä voisi myös ottaa New Castlesta. Helsingissä hankintakeskus on virasto, joka on perehtynyt kilpailutusprosesseihin. Hankintakeskukseen avoimuuden ja kriteerityön kehittäminen on avainasemassa Helsingissä, jotta kilpailutuslainsäädäntöä sovelletaan mahdollisimman ansiokkaasti ja näin vältetään ylimääräisiä kuluja esimerkiksi oikeudenkäynti menojen muodossa. Lain soveltaminen ja muidenkin kuin taloudellisten kriteerien käyttöönotossa hankintakeskus on Helsingissä avainasemassa. Hankintakeskuksessa on työskennelty paljon ympäristökriteerien käyttöön ottoa edistäen. Nyt on sosiaalisten kriteerien käyttöönoton vuoro.

 

Talouskasvun ja hyvinvoinnin suhde on mutkikas. Osallistavan budjetoinnin ajatus voisi tuoda hyvän lisän. Päättäjänä olen tätä työtä tehnyt yhdessä Julkisen alan ammattiliiton pääluottamusmiesten kanssa ja koin sen olevan antoisaa. Tosin tämä työ pitäisi tehdä huolellisesti organisaatio rakenteissa. Yksi haaste liittyisi myös ammattiyhdistysliikkeen ajatuksen laajentumiseen ehkäisevän edunvalvonnan näkökulman toteutumiseen. Osa ammattiyhdistystoimijoista tarvitsisi koulutusta päätöksen teon ja yhteistyön ymmärtämiseksi. Myös osalle päättäjistä ammattiyhdistyksen kanssa tehtävä yhteistyö vaatisi asennemuutosta.

 

Osalla palveluiden järjestäjillä on liian kapeat käsitykset hyvinvoinnista. Helsingissä useat virastot ja laitokset syyllistyvät yritystoimijoiden rinnalla arvioimaan asioita vain oman budjettinsa näkökulmasta sen sijan, kun niiden tulisi arvioida asioita kokonaisvaltaisesti koko Helsingin näkökulmasta sekä viraston näkökulmasta. Monesti takerrutaan vain omaan budjettikehykseen. Tähän neuvotteluun perustuva kehittäminen voisi tuoda lisänäkökulmaa.

 

Budjettipaineet ja talouskehykset, tilastointi, suoritteet, palveluiden mittaaminen ja tulostavoite ajattelu turhauttaa usein työntekijöitä sosiaalialan asiakastyössä, jossa ainakin minä haluaisin keskittyä kuuntelemaan asiakasta, pohtimaan hänen tilannettaan, etsimään ratkaisuja ja auttamaan ihmistä vaikeassa tilanteessa, jossa helppoja, oikeita toimintatapoja ei ole. Koen, että liiallinen jumitus organisatorisiin ja markkinalogiikkaan sotkee ihmisten kanssa tehtävää palvelujärjestelmän työtä.

 

Julkisessa johtamisessa korostuu johtajan kyky johtaa ja kuulla työntekijöitä. Usein yksittäisillä työntekijöillä on ymmärrystä siitä, mikä olisi järkevää kokonaistaloudellisesti, mutta tulosohjaus voi pakottaa tekemään työtä epätarkoituksenmukaisesti. On syytä kyseenalaistaa ja kritisoida sitä, mittaammeko oikeita asioita palvelujärjestelmässämme. Kuinka työntekijöiden aika ja luovuus saadaan parhaiten asiakkaiden käyttöön palvelujärjestelmän hyväksi.

 

Tarvitsemme kritiikkiä, talouslogiikan tuntemista ja seuraamista. Samanaikaisesti sosiaalialan ammattilaisena on muistettava, että meidän tehtävämme on nostaa ja laajentaa hyvinvointi käsitettä. Hyvinvointi ei ole vain sitä, että ihmisellä on työ. Se koostuu useista asioista. Ihmisen hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan tukevaa ja vastaanottavaa empaattista palvelujärjestelmää, jossa ihmisistä huolehditaan hädän hetkellä ja joka tukee ihmistä yhteiskunnan toimijana.

 

Tämän hetkinen leikkausbudjetti haastaa Helsingin sosiaali- ja terveysviraston uudenlaiseen budjettitoimintaan. Koska New Castlen esimerkki osoittaa sen, että neuvotteluun perustuva palvelujärjestelmä voi olla kannattava myös taloudellisesti, sen pystyä voi perustella otettavaksi kokeilukäyttöön Helsingissä. Ehkä Helsingin kaupungin johtamisessa voidaan olla muutaman vuoden kuluttua valmiita siirtymään neuvotteluun perustuvaan palvelujärjestelmään.

 

 

Lähteet

Aaltio Elina. 2013. Hyvinvoinnin uusi järjestys. Gaudeamus Oy. Helsinki

 

 

Huumehoitoa

Kaksi entistä huumeiden käyttäjää kirjoittivat Helsingin sanomissa 18.1.2014 huolestaan korvaushoidon yleistymisestä ja laitoskuntoutuksen vähenemisestä (HS) taloudellisten säästöjen takia Helsingissä. Huoli on aiheellinen. Toivon viisautta päättäjiltä siitä, että erilaiset hoitopolut turvataan ja päihderiippuvaisten hoitoon ohjauskäytäntöjä helpotetaan.
 

Kuntoutuksesta leikkaaminen, ei ole järkevä investointi inhimillisesti ajateltuna. Etenkin tällä huoltosuhteella, jokaisen ihmisen potentiaalia, myös päihderiippuvaisten tarvitaan työelämässä. Syrjäytymisen vastakohta on osallisuus, ja kun torjumme syrjäytymistä lisäämme yhteiskunnallista osallisuutta. Syrjäytymisen vastaisessa taistelussa tarvitsemme korjaavaa työotetta siinä, missä ennalta ehkäisevääkin. Tähän työhön investointi, maksaa itsensä monin verroin takasin inhimillisesti kuin taloudellisesti.

HOITOMOTIVAATIO KASVAA SISÄLTÄPÄIN

Monille päihderiippuvaisille hoitoon lähtö ei ole vaihtoehto. Moni on tottunut elämään päihdemaailmassa. Kuten kaikille ihmisille myös päihderiippuvaiselle elämän muutoksen tekeminen jo ajatuksen tasollakin on vaikeaa. Etenkin, jos on aina elänyt niin, että läheiset ovat päihderiippuvaisia ja ei tunne ketään, joka eläisi ilman päihteitä. Päihteetön elämä ja siihen tarvittava elämän muutos ovat tuolloin aivan tuntematonta. Joskus motivaatio syttyy yllättäen ja elämä muuttuu arvokkaaksi. Joskus sitä ei synny ja elämä päättyy. Huumeiden käytössä kyse on elämästä ja kuolemasta.

On mahdoton määrittää, koska on oikea aika hakeutua hoitoon ja pitääkö hoito aloittaa nyt, heti vai viikon päästä, jotta saadaan parhaita mahdollisia tuloksia. Hoitopolut ja tulokset vaihtelevat riippuen ihmisestä. On tärkeä muistaa, että huumekuntoutus on se lääketieteenala, johon ei yksiselitteisiä ratkaisuja.

KOHTI KUNTOUTUMISTA

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan parhaimmillaan hoidon myötä huumeidenkäyttö ja rikosten tekeminen voi loppua kokonaan, elämäntilanne rauhoittua ja potilaat pääsevät kiinnittymään opiskelu- ja työelämään ja kannatteleviin ihmissuhteisiin.” (THL) On parempi, että ihminen pääsee korvaushoitoon ja elämän syrjään kiinni, kuin että hän olisi osa rikollista päihdemaailmaa. Päihtyneenä ja päihteitä tarvitessaan päihderiippuvainen tekee asioita, joita ei selvänä tekisi ja on usein vaaraksi itselleen ja ajoittain myös ympäristölleen.

Korvaushoitoon pääsy Helsingissä ei ole helppoa. Korvaushoitoprosessi lähtee liikkeelle asiakkaan omalta päihdepoliklinikalta, jossa lääkärin tulee tehdä lähete korvaushoidon tarpeen arviointia varten. Tämän jälkeen tehdään esiarvio, johon asiakas voi päästä tai olla pääsemättä. Esiarvion jälkeen alkaa korvaushoidon tarpeen arviointi, jonka yhteydessä käydään läpi asiakkaan päihdehistoria, elämäntarina, hoitohistoria, otetaan laboratoriokokeita ja huumeseuloja. Arvion jälkeen asiakas joko arvioidaan korvaushoitoon kelpaavaksi tai hoitoa jatketaan omalla päihdepoliklinikalla. Mikäli asiakas arvioidaan korvaushoitoon, hänet asetetaan hoitojonoon. Prosessi saattaa kestää 3-6 kuukauteen, mikäli asiakas on sitoutunut ja tulee aina sovitusti ajoilleen. Korvaushoitoa säädetään lainsäädännöllä ja se on vaativa hoitomuoto. Korvaushoitoon ei pääse ilman vierotushoitoyritystä. Kun asiakas pääsee hoidon piiriin, asiakkaan tulee hakea lääkkeensä säännöllisesti.

Jos ihminen pääsee irti haitallisesta elämäntyylistään korvaushoidolla, hyvä niin. Jos ei, niin mikäli korvaushoito vähentää huumeista ympäristölle aiheutuvia haittoja, sekin on hyvä. Väitän, että korvaushoito yhdessä muun terveysneuvonnan kanssa on toiminut ehkäisten mm. Hiv:n leviämistä. Tärkeää on ohjata päihderiippuvaiset hoidon piiriin ja sitä kautta tukea heitä kuntoutumisessa. Parasta olisi se, jos päihderiippuvaiset pääsevät irrottautumaan riippuvuuksistaan. Tämän myös monet korvaushoidon piirissä olevat ihmiset asettavatkin pitkän aikavälin tavoitteekseen.

EI VASTAKKAINASETTELUA, VAAN HOITOA

Toivon, että tulevaisuuden Helsingissä erilaisia hoitomuotoja ei aseteta vastakkain. Ihmiset tarvitsevat laadukasta vieroitushoitoa, jatkokuntoutusta, korvaushoitoa sekä avokuntoutusta. Hyvä linja on se, että ostopalveluita vähennetään ja omaa toimintaa kehitetään. Kuitenkaan kehittämistyö ei saa tarkoittaa, vain ostopalveluiden leikkaamista.

Tärkeä pohdinnan paikka on se, miten asiakkaita voidaan auttaa parhaiten. Kuinka Helsingin päihde- ja psykiatrian palvelut kohtaavat asiakkaan tarpeen paremmin? Tarvitaan perinteisiä kuntoutusmuotoja ja tarvitaan nykyaikaista liikkuvaa ja matalankynnyksen työtä. Hoitoon pääsyä tulee edelleen helpottaa ja hoitoon pääsy tulee turvata lainkin mukaan, kun ihminen sitä tarvitsee.

 

LÄHTEET:’

Helsingin sanomat. http://www.hs.fi/mielipide/L%C3%A4%C3%A4kkeet%C3%B6nt%C3%A4+kuntoutusta+p%C3%A4ihdeongelmaisille/a1390000216778

THL. http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/opiaattiriippuvaisten-vieroitus-ja-korvaushoito