Oppimiseni arviointia

Kevät 2014 on ollut erityisen vauhdikas, ikimuistoinen ja haastava. Paineet ovat kasvattanut minua ihmisenä ja kykyäni keskittyä asiaan, jota olen tekemässä. Kykyni analysoida ja kritisoida lukemaani tekstiä sekä kuulemiani puheenvuoroja on kehittynyt. Huomaan analysoivani arvopohjaisesti ja kriittisesti tilanteita niin työssäni Kontulan Symppiksessä kuin poliitikkona. Pohdin asioita niin globaaleista kuin paikallisistakin näkökulmista.

Sosiaalipolitiikka on tullut minulle entistä tutummaksi. Tunnen Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimintaympäristön vahvasti sekä osaan arvioin yhteiskunnan tulevaisuuden haasteita sekä etsiä niihin ratkaisuja käytännön ja teorian tasolla. Koen hallitsevani vahvemmin päihde- ja mielenterveystyön asiantuntijuusalueen tietoperustaa ja menetelmiä. Olen oppinut perustelemaan useita työtapojamme laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kestän paineita ja pystyn soveltamaan osaamistani joustavasti vaativissa ja kompleksisissa tilanteissa.

Moniammatillinen yhteistyö on minulle tärkeää niin työssäni kuin päättäjänä. Monialaisessa kumppanuudessa suunnittelen asiakkaiden hoitopolkuja yhteistyössä erialojen ammattilaisten ja asiakkaan kanssa. Pyrin toimimaan asiakaslähtöisesti ja edistän asiakkaiden sosiaalista hyvinvointia.

Olen oppinut käymään keskusteluja erilaisten ihmisten ja tilanteen vaatimalla tavalla. Tosin tässä on kehittymisen varaa läpi elämän. Olen huomannut, että olen kehittynyt keskustelujen kautta saamaani tiedon käyttämisessä myös päättäjänä. Huomaan, että monet taidot, kriittisyys ja ymmärrys yhteiskunnasta sekä omasta työstäni on lisääntynyt tämän kevään aikana.
Huomaan myös, että oppiminen on raskasta ja nyt kesäloma tulee tarpeeseen. Nyt aion sulkea kirjat ja keskittyä lepäämään sekä sulattamaan uusia näkökulmia.

Benchmarking -tehtävän purku

Sain tehtäväni valmiiksi jo maaliskuussa ja aikataulullisista syistä, en ehtinyt palaamaan tehtävään ennen purkutilaisuutta. Toisaalta oli hyvä, että olin ottanut etäisyyttä tehtävään. Tämä auttoi minua hahmottamaan sitä, ettei tehtävä ole jäänyt taakse, vaan sen toimintatavat ja käynnistämä kehittämistyö etenee edelleen työssäni. Tehtävän tärkeänä näkökulmana oli työpaikkani työkäytäntöjen sanallistaminen.

Tavoitteenani oli saada uutta näkökulmaa Symppiksessä tehtävään työhön ja selkiyttää Symppiksen perustehtävää. Tehtävän avulla määrittelin omaa käsitystäni Symppiksen perustehtäväksi. Menetelmänä vertaiskäynnillä oli havainnointi ja keskustelu Stoorin & Sallin ammattilaisten kanssa sekä tekemäni muistiinpanot. Tuloksien analysointimenetelmänä käytin laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmää teemoittelua. Valitsin viideksi teemaksi työsuojelun ja henkilöstömitoituksen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden, työtavat ja rajauksen, kuntouttava ja haittoja vähentävän työotteen sekä asiakaslähtöisyyden. Lähestyin työtapoja näiden viiden teeman avulla ja pohdin yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia niin, että ajatukseni oli jatkuvasti oman työni kehittämisnäkökulmassa.

Tehtävän purku auttoi minua hahmottamaan tehtävääni ja työni kehittymistä maaliskuusta toukokuuhun. Huomasin, että tehtävä on ollut merkittävässä asemassa työmme sanoittamisessa sekä työni perustehtävä on kirkastunut sekä strategia- että bechmarking tehtävien myötä. Kevään oppimistehtävät nivoutuvat työni kehittämiseen. Valintanani teemoittelu loi pohjan työni ammatilliselle viitekehykselle sekä työni sanoittamiseen niin, että aiheesta oli helppoa keskustella työyhteisössäni.

Benchmarking -tehtävässä tehtävänäni oli käyttää menetelmänä benchmarkingia niin, että tutustun johonkin työkohteeseen ja tuon sieltä jotain omaan työhöni. Intressini tehtävässä oli uteliaisuuteni ja haluni nähdä, kuinka jossain toisessa matalan kynnyksen päihdetyön päiväkeskuksessa ammattilaiset toimivat työssään sekä kehittää omaa työtäni. Halusin löytää mahdollisimman samankaltaisen päiväkeskuksessa kuin Kontulan Symppis, jossa työssä on ammatillinen ote, mikä on Symppiksessä uutta. Ajatuksenani oli saada ammatillista perehdytystä omaan työhöni ja kehittää yhteistyötä Itä-Helsingin alueella. Nyt jälkikäteen ajateltuna tehtävä oli tärkeä nimenomaan oman työni sanoittamisen näkökulmasta.

Tehtävän aloitus ja yksittäisen asian määrittäminen oli vaikeaa, koska työtäni ei ollut sanoitettu. Työn sanoittaminen helpottaa, työtapojen hahmoittamista sekä tavoitteita. Opiskelustani on ollut merkittävästi hyötyä työssäni. Yhteistyö Stoorin & Sallin kanssa käynnistyi ja syveni arkipäiväisemmäksi. Määrittelemieni teemojen rinnalle on noussut uutena tärkeänä näkökulmana vertaistyö ja sen kehittäminen. Tällä hetkellä kehitämme mallia tähän työhön tukeutuen benchmarkkaukseen Tervalammen kartanon vertaistukityön toimintamallista. Kehittämisprosessi jatkuu.

Haittoja vähentävää huumetyötä ja Kohlbergia

Tehtävänäni on pohtia, jotain tekemääni eettistä ratkaisua, sen moraalista motiivia ja tarkastella toimintani motiivejani Kohlbergin luokittelun valossa. Työskentelen Kontulan Symppiksessä, jossa asioi 250 – 300 päihderiippuvaista päivittäin. Ehdotin, että yhtenä työpaikkani työskentelynäkökulmana on huumeiden käytön haittoja vähentävä (Harm reduction) näkökulma. Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä ehdotin, että meidän työpaikalla olisi huumeruiskuille oma, turvallinen roskis sekä huumeiden käyttäjien pistämisessä suosittuun paikkaan sijoitettaisiin myös roskis huumeruiskuille.

Kohlberg luokitteli moraalin kehitysvaiheet ensin kuuteen ja sittemmin viiteen vaiheeseen. (Pieti-käinen). Huomaan pohtineeni kaikkien vaiheiden moraalisia perusteita keskustellessani haittoja vähentävästä työtavasta huumetyössä. Esitykselleni on useita moraalisia motiiveja. Yksi itselleni tärkeä näkökulmana on se, että työssäni ydinasia on ihmisten terveyden edistäminen ihmisyyttä kunnioittaen. On kyse sitten huumeriippuvaisesta tai yhteiskunnassa elävästä ihmisestä. Mikäli työskentelemme haittoja vähentäen, työllämme on vaikutusta huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksiin ja niiden toteutumiseen.

Sosiaalisena ympäristönä huumemaailmassa tapahtuu sortoa, hyväksikäyttöä ja epäinhimillistä vallankäyttöä. Arvostavalla kohtelulla voimme lisätä luottamusta asiakkaan ja viranomaisen välillä sekä vaikuttaa asiakkaiden ihmisoikeuksien toteutumiseen.
Luottamus on pohja keskustelutyövälineenä tehtävälle auttamistyölle. Haittoja vähentävän näkö-kulman mukaisesti voimme edistää huumeriippuvaisten ihmisten terveyttä ohjaten heitä hoidon esimerkiksi opiaattikorvaushoidon piiriin tai ennalta ehkäisemme Hepatiitti- ja Hiv -tartuntoja. Hait-toja vähentävä työ ei ole ristiriidassa kuntouttavan työn kanssa. Se voi olla ensiaskel kohti kuntout-tavaa työtä.

Joidenkin ihmisten ensireaktiot perustuivat esikonventionaalinen tasoon ja perustelu ajatuksen vastustamiselle oli, että huumeriippuvaiset asiakkaat saavat palkkiona käytöstään roskiksen ja näin myös yhteiskunnan hyväksynnän huumeiden käytölleen. En näe ehdotuksessa on kyseessä vain palkinto-rangaistus tyyppinen ajattelu. Osa ihmisistä, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, katsoi asiaa vain omasta näkökulmastaan. Olen kuullut perustelun: " En halua, että tuohon tulee huumeruiskuroskis, sillä silloinhan vasta ihmiset käyttävät huumeita ja minä en tykkää siitä."

Kohlbergin toisessa vaiheessa lapsi on oppinut, että muillakin on vastaavanlaisia pyrkimyksiä kuin hänellä itsellään. Kohlberg luonnehtii oman edun tavoittelun lisäksi reilun vaihdon moraali. Lapsi kykenee vastavuoroiseen vaihtoon: jos sinä minulle, niin minä sinulle. (Pietikäinen.) Näitäkin ajatuksia oli, jos laitamme roskakorin tiloistamme ulkopuolelle, niin asiakkaat menevät ulos huumeriippuvuuden lieveilmiöiden kanssa ja meidän ei tarvitse puuttua asiaan. Pohdin, tukeeko tämän kaltainen toiminta huumeiden käytön haittoja vähentävän työn ideologiaa.

Oman ehdotukseni kannalta pohdin, että haittoja vähentävästä huumetyöstä Helsingissä ja sen laajentamisesta on ympäristön siisteyden sekä turvallisuuden näkökulmasta on hyötyä kaikille, myös niille, jotka ei käytä suonensisäisesti huumeita. Kun minun, ei tarvitse pelätä, että huumeiden käytöstä aiheutuvat vahingot vaikeuttavat elämääni. Tämä tuo turvaa minulle.

Haittoja vähentävällä työtavalla huumeiden käytön haittoja vähennetään vaikuttamasta esimerkiksi pistostapaturmien kautta niille ihmisille, jotka eivät käytä huumeita. Samalla yhteiskunta palvelee huumeiden käyttäjää niissä paikoissa, joissa huumeita käytetään. Huumeruiskuille voisi varata roskikset niille paikoille, joista löytyy paljon ruiskuja. Näin myös käyttäjät pääsevät heti eroon ruiskuista ja voivat kokea hiukan yhteiskunnallista osallisuutta.

Huumeruiskujen vaihtopisteistä on todettu olleen hyötyä, ympäristön siisteyden kannalta ja huumeiden käyttöjen haittojen vähentämisen kannalta. Omalla työpaikallani huumeruiskuja löytyy aika ajoin, jos keräisimme ruiskut roskiksiin tai asennut-taisimme niille roskikset vessoihin, turvaisimme sen, ettei kukaan pistä käytetyllä piikillä itseään. Jos asennamme turvallisen ja asianmukaisen piikkiroskiksen paikalle, josta nyt huumepiikit kerätään pois tyhjällä limupuollolla, ehkäisemme sen, ettei kukaan lapsi mene leikkimään limupullollisella käytettyjä piikkejä.

Helsingin diakonialaitoksen mukaan: ” Suomessa on tehty onnistuneesti työtä huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemisessä.” Haittoja vähentävän työn tuloksia on kiitelty pääosin käytännöllisesti esimerkiksi tartunta tautien ehkäisemisen näkökulmasta ja että haittoja vähentävässä työssä on kyse ihmisoikeusasiasta, siitä, että huumeiden käyttäjä kohdataan ihmisenä. (HDL)

Konventionaalisuudella Kohlberg tarkoittaa sopimuksenmukaisuutta. Kolmannessa moraalikehityksen vaiheessa lapsi on oppinut yhdistämään eri ihmisten perspektiivejä, ja pyrkii välittömissä ihmissuhteissa sosiaaliseen hyväksyntään noudattamalla sääntöjä. (Pietikäinen) Uskon, etteivät huumeiden käyttäjät halua aiheuttaa paheksuntaa vaan hekin kaipaavat hyväksyntää. Mikäli työs-kentelemme haittoja vähentävällä työotteella, asiakas voi kokea saavansa hyväkysyntää, millä voi olla kauaskantoisia positiivisia seuraamuksia.

Koska kyse on suonensisäisesti huumeita käyttävistä ihmisistä, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella, en usko siihen, että kun kiellämme huumeiden käytön, se loppuu. Jos korostamme yhteiskunnan sääntöjä, se ei vaikuta merkittävästi huumeriippuvaisten käyttäytymiseen. Tätä perustetta olen kyllä kuullut paljon. Ymmärrän kyllä, että huumepiikkiroskis vessassa voi viestiä sitä, että annamme yhteiskunnassa luvan käyttää huumeita vessoissa. Toisaalta tunnustamme päihderiippuvuuteen liittyvien epäsuotavien ilmiöiden läsnäolon. Asia ei ole mustavalkoinen.

Ihmisoikeussyistä jokaisella ihmisellä on oikeus intimiteettiin. Luonnollisesri vessoja ei voida vartioida eikä kenenkään taskuille voi mennä, joten emme voi vartioida käyttöä. Pyrimme kuitenkin siihen, että lakeja noudatetaan kaikessa työssämme eikä työ-paikkani tiloissa saa huumeita myydä, käyttää tai toimia muutenkaan lakien vastaisesti. Pohdin myös sitä, onko soveliasta laittaa huumepiikeille asianmukaiset roskikset, koska kaikki asiak-kaamme ei ole huumeiden käyttäjiä. Korostan joka tapauksessa, että huumeiden käyttö on laitonta ja sitä ei saa harjoittaa yhteiskunnassamme.

Hyvään ihmisyyteen kuuluu instituutioiden ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitäminen. (Pietikäinen.) Tosin, tätä työtä tulee tehdä. Työssäni tässä asiassa on luovittava, sillä järjestys ja auktoritaarinen työote ei vähennä huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, eikä tue huumeiden käyttäjiä kuntoutuk-seen. Sosiaalista järjestystä tosin työpaikallani pidetään yllä muutamilla säännöillä. Eli sillä, että paikassa on nollatoleranssi väkivallalle ja huumeiden käyttöön, välittämiseen yms. muuhun rikolli-seen toimintaan puututaan aina. Meidän työntekijöiden velvollisuus on pitää huolta Symppiksen viihtyvyydestä, turvallisuudesta ja mukavasta ilmapiiristä.

Jokaisella ihmisellä on ajatteluni mukaan oikeudet ihmisoikeuksiin. Huumeriippuvaisia tulee auttaa, vaikka he eivät toimi yhteiskuntamme normien mukaisesti. Ihmisoikeuksia ei tarvitse ansaita. Ne on jokaisella ihmisellä heti syntymästä lähtien läpi elämän. Kohlbergin viidennessä vaiheessa moraalin perustana ovat yhteiskuntasopimus ja yksilön jakamattomat oikeudet. Alun perin teoriassa esiintyneessä kuudennessa vaiheessa pyrittäisiin noudatta-maan näidenkin takana olevia yleispäteviä moraaliperiaatteita, mutta Kohlberg luopui luokasta ja yhdisti sen viidenteen, koska siihen kuulujia ei tahtonut löytyä. (Pietikäinen.)

Vapaasti puhuessaan ihmiset eivät yleensä tyydy yhteen vastaukseen, vaan erittelevät monenlaisia argumentteja ja näkökulmia selvitellessään ajatuksiaan niiden suhteen. Tällaista monipuolisuutta ei Kohlbergin luokituksissa otettu huomioon arvioitavana tekijänä. (Pietikäinen)

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita myös kaikkein huonokuntoisimmat huumeiden käyttäjät. Heitä täytyy auttaa, vaikka he eivät toimi lainsäädännön mukaisesti ja heidän kanssaan toimittaessa on tärkeää pohtia jatkuvasti toiminnan moraalia. Samalla heidän sairaudestaan, huumeriippuvuudesta aiheutuvia lieveilmiöitä tulee ehkäistä, vaikkei lainsäädäntö tunne ilmiötä hyvin. Ihmisen tasa-vertainen kohtaaminen on ihmisoikeus. Työssäni on tärkeää toimia, vaikeassa asemassa olevien ihmisten puolesta sekä vaikuttaen että etsien uusia toimintatapoja.

Oma johtopäätökseni on, että uusia inhimillisiempiä toimintatapoja tulee kokeilla. Mikäli ne eivät toimi, aina voi palata takaisin vanhoihin toimintatapoihin. On syytä hyväksyä se, että me ihmiset teemme virhearviointeja ja meidän on oltava valmiita arvioimaan toimintaamme jatkuvasti. Tärkeää on muistaa, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.



LÄHTEET:
HDL. Verkkodokumentti Luettu 23.2.2014.
Pietikäinen Anu. Tampereen avoin yliopisto. Sosiaalipsykologian peruskurssi. Verkkodokumentti. Luettu 23.2.2014

Tehtävä Kaarina Isoherrasen väitöskirjasta Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä

Tehtävänäni oli lukea Kaarina Isoherrasen väitöskirja Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä ja pohtia väitöskirjan herättämien ajatusten pohjalta moniammatillista yhteistyötä työpaikallani, sen edellytyksiä ja osaamisvaatimuksia. Työskentelen Kontulan Symppiksessä, joka tarjoa päivätoimintaa päihderiippuvaisille ja psyykkisesti sairaille ihmisille.

Väitöstutkimuksen mukaan keskeisiksi haasteiksi moniammatillisen työn näkökulmasta osoittautui joustavat roolit, vastuukysymysten määrittely, yhteisen tiedon luomisen käytännöt, tiimityön ja vuorovaikutustaitojen oppiminen sekä organisaatiorakenteet, jotka eivät aina mahdollista yhteisen tiedon luontia ja toimintamallin kehittämistä.

Toimijoiden tieto ja osaaminen käyttöön

Isoherranen (2012) määrittelee moniammatillisen yhteistyö toimintatavaksi, jossa asiakaslähtöisesti kootaan yhteen eri toimijoiden tieto ja osaaminen. Yhteisen kokonaisnäkemyksen pohjalta muodostetaan yhteinen tavoite, johon pyritään joustavasti yhdessä toimien. Ajattelua sovelletaan päihdekuntoutuksessa, myös työssäni. Esimerkiksi hoidon tarpeen arviointien jälkeen kuntoutuksen suunnittelussa hyödynnämme Idän päihdeipoliklinikan moniammatillista henkilökuntaa tarvittaessa

Omasta työryhmästäni löytyy johtava sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja kaksi lähihoitajaa. Mikäli kaipaamme sairaanhoitajan tai lääkärin arviota, voimme konsultoida asiassa Idän päihdepoliklinikkaa tai Kontulan terveysaseman henkilökuntaa. Moniammatillisessa työssäni haasteena on joustavuus. Teen tarpeen vaatiessa yhteistyötä eri alueellisten päihdepoliklinikoiden kanssa ja olen huomannut, että jotkut ovat valmiita erittäin joustaviinkin toimintatapoihin asiakaslähtöisyyttä edistäen ja toiset eivät.

Työryhmä tärkeässä asemassa

Työssäni kuntoutukselliset toimintatavat ja niiden vaativa moniammatillinen yhteistyö on uutta ajattelua. Aikaisemmin työpaikallani on säännöllisesti käynyt suuhygienisti, diakoni, erialisia luennoitsijoita ja keskustelijoita erilaisilla teemoilla. MOniammatillista roolituksista on syytä keskustella työryhmässäni ja pohtia sitä, millaista asiantuntijuutta meiltä löytyy ja millaista tarvitsemme työyhteisömme ulkopuolelta. Käsitteiden avaaminen auttaa Isoherrasen mukaan ammattilaisia, johtajia ja hallinnon työntekijöitä kehittämään työkulttuuria yhteistyön suuntaan.

Nyt uutta on se, että voimme tehdä palveluohjausta resurssit huomioiden ja tukea asiakasta kuntoutuspolulla. Päihde- ja mielenterveystyössä moniammatillinen yhteistyö on välttämätöntä. Työssäni moniammatillisen yhteistyö edistäminen edellyttää käsitteen avaamista ja ymmärryksen lisäämistä sen merkityksestä ja taustasta. Meidän on syytä pohtia työryhmässäni, milloin ja missä tilanteissa moniammatillinen yhteistyö on tärkeää asiakkaalle ja hänen hyvinvoinnille. Arjessa eteemme tulee tilanteita amputaatioista, akuuttiin psykoosiin ja täten meillä tulee olla vahva palveluverkon tuntemus.

Kohti moniammatillisempaa työtapaa

Toimintatapojen muutosta moniammatillisemmaksi tarvitaan, koska sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ongelmat ovat monella eri alueella eikä yhden asiantuntijan tietotaito riitä aina niitä ratkaisemaan. Eri ammattiryhmien ja koulutustaustan omaavien työntekijöiden joustava tasa-arvoinen keskustelu ja yhteistyö yhteisestä asiakkaasta tai potilaasta voi olla vaikeaa, koska vanhat hierarkiset rakenteet ja ammatilliset roolien raja-aidat elävät. Henkilöstö voi kokea niiden muuttamisen uhkana, ei mahdollisuutena. Tähän muutokseen tarvitaan koulu-tusta sekä työskentelyä työntekijöiden, johtajien ja hallinnon ihmisten asentei-den muuttamisessa ja ymmärryksen lisäämisessä.

Haasteiksi moniammatillisemman työotteen edistämisessä osoittautuivat Isoherrasen väitöstutkimuksessa joustavista rooleista sopiminen, vastuukysymysten määrittely sekä yhteisen tiedon luomisen käytännöt. On syytä opetella moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavien vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja sekä sovittava yhteistyöstä käytännön tasolla.

Haasteena rakenteet ja näkemykset

Haasteena olivat organisaation rakenteet, jotka eivät aina mahdollista yhteisen tiedon luontia, jaettua johtajuutta ja tiimin oman toimintamallin yhdessä arvioin-tia ja kehittämistä. Nykytekniikan tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta or-ganisaatio osoittautui myös vaikeasti ylitettäväksi rajaksi pyrittäessä potilasläh-töiseen työskentelyyn. Todellinen kulttuurin ja rakenteiden muutos edellyttää tekoja henkilöstön lisäksi yhteiskunnallisilta ja poliittisilta päättäjiltä, koska mo-net asiat ovat lainsäädännöllisesti säädeltyjä.

Organisaatiossa ja sen koko johdossa tarvitaan yhteistä näkemystä ja tavoitetta sekä jatkuvaa tukea muutokseen, jossa potilaslähtöisyys rikkoo organisaation vanhaa toimintakulttuuria, rakenteita ja rajoja. Sosiaali- ja terveysalalla toimii myös vahvoja professioita. Professiot ja ammattijärjestöt tarvitaan mukaan työ-yhteisön kehittämiseen. Ilman näitä taustaedellytyksiä koko organisaatiokulttuurin uudistuminen ei onnistu.

Uutta tietoa

Atk- valmiudet on yksi ehdoton asia moniammatilliselle yhteistyölle. Työryhmässäni ne on nostettu kevään painopistealueeksi. Moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta yhteisen tiedon luomisessa olemme työpaikallani ottaneet ensiaskeleemme, kun otimme käyttöön päihdehuollon Effica, asiakastietojärjestelmän, ja pystyn auttamaan asiakkaita toimeentulotuki asioiden seuraamisessa sosiaalityössä käytettävän ATJ-tietojärjestelmän kautta. Palaveeraamme asiasta säännöllisesti Effica-koordinaattorin kanssa sekä Idän päihdepoliklinikan vastaavan sosiaaliterapeutin ja vastaavan sairaanhoitajan kanssa. Saimme luvan alkaa hyödyntämään järjestelmiä työssämme sekä kirjaamaan päihdehuollon Efficaan asioita, joista on asiakkaan hoidolle tai kuntoutukselle apua.

Organisaatiorakenteiden tuomaan tiedon jakamishaasteeseen olen törmännyt useita kertoja sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Toivon, että 2013 aloittanut Helsingin sosiaali- ja terveysviraston yhteinen organisaatio tuo helpotusta tähän tiedon hyödyntämisasiaan, kun nyt eritoimijat kirjaavat eritietojärjestelmille ja toisten lukeminen on tiukasti rajoitettua.

Vastuun vaikeus

Vastuukysymyksien määrittelyä emme ole juurikaan tehneet. Selvää on se, että hoitovastuu asiakkaista on aina hoitavalla taholla ja hoidon suunnittelusta vastaa päihdepoliklinikat. Meidän roolimme on auttaa asiakasta kiinnittymään hoitoonsa ja päihdepoliklinikoille sekä ohjata, neuvoa ja tukea asiakasta elämässä eteenpäin.

Erilaisten asiantuntijoiden yhteistyön tunnistaminen ja keskustelu on välttämätöntä, jotta työskentelymme tapahtuu asiakasta tukien. Työssäni korostuu kyky ja herkkyys kohdata asiakkaita sekä tiimityötaidot muiden ammatillaisten kanssa. Tällä tarkoitan moniammatillista yhteistyötä työrymäni sisällä sekä muiden viranomaisten kanssa. Symppiksen omahenkilöstö ja asiakkaat haastavat meidät jatkuvaan tiimityötai-tojen kehittämiseen sekä vuorovaikutustaitoja opettelemiseen. Vastuun jakaminen on jatkuva haasteemme.

Oman osaamiseni reflektiiviset pohdinnat

Luottamus on edellytys avoimelle keskustelulle. Avoimeen keskusteluun heittäytyminen ei aina ole minulle helppoa. Etenkin, jos itselläni on vahva mielipide asiasta. Isoherrasen mukaan moniammatillisesti hyvin toimivissa tiimeissä asiantuntijat luottivat toisiinsa ja tukivat toisiaan. Tällaisissa tiimeissä haluttiin työskennellä ja niissä kehittyi sosiaalista pääomaa, joka auttoi kaikkien ammattiryhmien työssä jaksamista. Omassa työssäni avoin keskustelu on vahvuutemme ja sosiaalinen pääoma, jota työs-sämme saamme olisi järkevä hinnoitella.

Omat vahvuuteni ovat vuorovaikutustaidoissa ja kyvyissä vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin. Vaativaa on luoda moniammatilliset yhteistyöverkostot niin, ettei verkostoissa ihmiset henkilöidy, vaan, että homma toimii kaikkien työntekijöiden kanssa yhtälailla arvioiden.

Tärkeimmäksi haasteeksi moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta nousee uusi tapa orientoitua asiantuntijuuteen, vuorovaikutus taidot ja ammattilaisten keskinäinen luottamus sekä ammatillinen roolijako. Tässä makro ja mikro tasoilla. Moniammatillista yhteistyötä tulee edistää niin päättäjien, ammattiyhdistysliikkeen kuin työntekijöiden toimesta. Ihminen tarvitsee tuekseen moniammatillisesti yhteen hiileen puhaltavat palveluiden tuottajat.


LIITE

Isoherranen Kaarina. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista
yhteistyötä kehittämässä. Verkkodokumentti Luettu 13.3.2014. Helsingin Yliopisto.

Auttaja ensin?

Minna Ruotsalainen haastattelee Tayssin yleissairaalapsykiatrian perheterapeutti Susanna Mannersuota Tehy-lehdessä 1/2014. Mannersuon mukaan mitä vain voi sattua milloin vain ja kenelle tahansa. Tärkeintä auttamistyössä on, että välittämisen tunne ja läsnäolo välittyy. Samat tunteet ja haasteet on läsnä työssäni matalan kynnyksen päivätoiminnassa Kontulan Symppiksessä. Työntekijöiden jaksamista voidaan ehkäistä vain tiedostamalla riskejä ja sijoittamalla auttamistyötä tekevien ihmisten hyvinvointiin. Kuinka voi auttaa, jos itse on avuntarpeessa?

Empaattinen vuorovaikutus on lähtökohta sijaistraumatisoitumiselle. Kun kohtaa toistuvasti muiden ihmisten kärsimyksiä, se vaikuttaa hitaasti auttajan omaan kokemusmaailmaan ja sen liittää omaan sisäiseen tunteiden- ja tiedonkäsittelysysteemiin. Traagisten tarinoiden takia kokemus elämästä ja uskomukset ihmisistä alkavat vähitellen muuttua. Tätä muutosta ei voi auttamistyössä estää. On tärkeää huomioida, että se ei ole lähtöisin auttajan henkilökohtaisista ominaisuuksista, vaan työn sisällöstä. Ammatillisen toiminnan huomaa tällaisessa tilanteessa juuri siinä, miten auttaja pystyy käsittelemään näitä sijaistraumatisoitumisessa tulleita reaktioita. Päinvastoin epäammatillista käytöstä on se, että kieltää asiakastyön vaikutukset itsessä ja työyhteisössä. (Nissinen 2007, 140-141.)

Auttajalla on riski väsyä

Mannersuo toteaa: ”Tilanteet koskettavat usein, mutta se ei näy niinkään potilastyössä romahtamisena tai itkuun purskahtamisena. Joskus kyynel pilkahtaa väkisin silmänkul-maan. Työtä tehdään omalla persoonalla ihmisten hätähuutojen keskellä.” Tällöin auttajaa uhkaavat sijaistraumatisoituminen, myötätuntostressi ja uupumus. Omien rajojen vetäminen on välttämätöntä, sillä ylikuormittuneesta auttajasta ei ole kenellekään apua. (Ruotsalainen 2014)

Koska päihdetyössä on yleistä, että kohtaan usein äkillisiä kriisitilanteita, joihin liittyy paljon kärsimystä, kipua ja jopa kuolemia, on henkilöstön hyvinvointi turvattava. Päihdetyön asiakkaat tarvitsevat tukea kauhukokemuksissaan esimerkkinä väkivallan teot, itsemurhat, uudet diagnoosit. On luonnollista, että nämä tilanteet herättävät tunteita.

Ruishalmeen & Saariston mukaan auttamistyötä tekevä työntekijä tuo auttaja-autettava-suhteeseen aina palasen omaa henkilöhistoriaansa. Syvästi eläytyvä ja empaattinen työntekijä saattaa helposti väsyä työroolissaan. Auttajan on tärkeää tunnistaa itsessään tapahtuvat psyykkiset reaktiot. Selkeä käsitys auttamisen mahdollisuuksista ja rajoista osaltaan mahdollistavat työssä jaksamisen ja työn mielekkyyden. Itsestään huolehtiminen ja omien rajojen tunnistaminen ehkäisevät työssä uupumista. Henkisesti vaativassa ja kuormittavassa työssä tukeudutaan usein työtovereihin. Työyhteisö pystyy usein tarjoamaan tilannetta ymmärtävää tukea. (Ruishalme & Saaristo 2007, 122-125.)

Kun huolehdit itsestäsi, voit huolehtia myös muista

Työssäni Kontulan Symppiksessä henkilöstön hyvinvointi on keskiössä. Kun henkilöstö voi hyvin, he jaksavat auttaa myös asiakkaita. Järjestämme tilaisuuksia tunteista keskustelulle ja lopetamme aina viikon epäammatilliseen purkuun, jonka tavoitteena on keskustella työssä heränneistä tunteista ja purkaa niitä. Tuolloin on tarkoitus riisua henkilöstöltä työrooli ja avata viikolla syntyneet tunnelukot.

Tärkeässä roolissa työssäjaksamisen näkökulmasta ovatkin epäviralliset ja viralliset kes-kustelut työyhteisössä sekä luottamuksellinen työilmapiiri. Ne tukevat työssäjaksamista. Tärkeintä on järjestää aikaa tunteista keskustelulle, koska ilman aikaa, monet tunteet, jois-ta on syytä keskustella jää keskustelematta. Auttajan hyvinvointi on turvattava, jotta autet-tavia voidaan auttaa. Työyhteisön on tärkeä auttaa auttamistyötä tekeviä ihmisiä. Näin varmistetaan se, että auttajat jaksavat auttaa ihmisiä tulevaisuudessa.

Lähteet:

Nissinen, L. 2007. Auttamisen Rajoilla. Helsinki. Edita Prima Oy.

Ruishalme, O. & Saaristo, L. 2007. Elämä satuttaa - Kriisit ja niistä selviytyminen. Helsinki. Gummerus.

Ruotsalainen Minna. Tukena elämän varjoissa. perheterapeuttu Susanna mannersolan haastattelu. Tehy –lehti 1/2014.