Osallisuutta syrjäytymisen ja rasismin ehkäisyksi?

Niek Maassen luennoi Metropolia ammattikorkeakoulussa 11.3.2014 otsikolla:”Presence and Care” ja Ignaas Devisch luennoi otsikolla: ” Sick of helth: when wellbeing turns into better then well.”. Molemmilla luennoilla oli kiinnekohtia omaan työhöni Kontulan Symppiksen sosiaaliohjaajana ja toimintaani politiikassa. Käsittelen tehtävässäni vain kahta ensimmäistä luentoa ja niiden minussa herättämiä ajatuksia Suomen ja työni näkökulmasta, koska jouduin lähtemään viimeiseltä luennolta kesken pois. Näin pystyn myös keskittymään kahteen tärkeään näkökulmaan työssäni, asiakkaiden kohtaamista ja rasismin vastaista työtä.

 

Suomen politiikassa eletään mielenkiintoista aikaa. Edessä on toukokuussa 2014 eurovaalit ja keväällä 2015 eduskuntavaalit. Eurovaalit ratkaisevat sen, millä tasolla rasististen puolueiden kannatus on koko Euroopassa. Suomessa Perussuomalaisten nousussa on se hyvä puoli, että puolueen puheenjohtaja Timo Soini edustaa vähemmistöä ja on mahdollista, että rakenteen ansioista Perussuomalaisten kannatus ja sisäiset haasteet turvaavat sen, ettei vahvaa rasistista puoluetta ole noussut tai nouse Suomen puoluekartalle. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka valta jakautuu tulevissa vaaleissa ja kuinka se vaikuttaa työhöni sosiaaliohjaajana esimerkiksi valtion budjettiratkaisujen muodossa.

 

Keskustelussa pohdittiin poliittista toimintaa ja sosiaalialan työntekijän vastuuta osallistua siihen. Olen itse hyväksynyt ajattelussani sen näkemyksen, että minulla on vastuu tuoda esiin epäkohtia, joita havaitsen työssäni sosiaaliohjaa ja minun tulee ymmärtää työni yhteiskunnallinen luonne, huolimatta siitä toiminko itse politiikassa tai en. Tosin vaikuttamisen halu sisälläni ja epäoikeudenmukaisuuden havaitseminen on ajanut minut mukaan politiikkaan.

 

Rasismin nousu on Euroopassa todellisuutta ja siitä tulee keskustella. Näin ihmiset saavat asiaan näkökulmaa. Uskon, että ihmisistä huolenpito ja tasa-arvoa edistävät palvelut toimivat vastavoimana rasismille. Eriarvoisuus, kasvavat hyvinvointi ja tuloerot tarjoavat pinnan myös rasismin kasvulle. Kun kaupungin osat eriarvoistuvat, myös ongelmat kasaantuvat aluekohtaisesti. Suomessa ilmiötä on syytä ennalta ehkäistä, mutta samanaikaisesti käydä aktiivista keskustelua aiheesta.

 

Rasismin vastaiseen näkökulmaan tulee kiinnittää huomio aina ihmistyössä. Kun työskentelen sosiaalityöntekijänä tai sosiaaliohjaajana rikollisten ja psyykkisesti vakavasti sairaiden ihmisten kanssa, arvostava kohtaaminen on työssä ehdottoman tärkeää. Asiakkaanamme on myös erikulttuurien edustajia. Ihmiselle on annettava mahdollisuus ja kohdattava heidät avoimin mielin. Myönnän sen, että itsellänikin ennakkoluulot nousevat aika ajoin esiin, mutta haluan taistella omia ennakkoluuloja ja yleistyksiä vastaan. Käsitykseni mukaan jokaisella ihmisellä on ennakkoluuloja ja niiden vastaista työtä tulee tehdä läpi elämän. Kysymys on paljolti siitä, antaako ennakkoluuloille vallan vaikuttaa toimintaan ja ihmisille mahdollisuuden todistaa ennakkoluulon vääräksi. Tätä samaa arvostavaa otetta odotan myös muilta työpaikallani.

 

Sosiaalialan työntekijöillä on tärkeä rooli siinä, kuinka työtä tehdään. Erilaiset ihmisryhmien kanssa työskentely, kuten nuorten, rikollisten ja vähemmistöjen kanssa työskentely haastaa työntekijän vuorovaikutukseen niin asiakkaiden kanssa kuin päättäjienkin kanssa. Tämä vaatii herkkyyttä sekä kykyä löytää oikea tyyli- ja tapa puhua ryhmien kanssa. Arvostava tasa-arvoinen kohtelu tukee ihmisiä ja edistää yhteiskuntarauhaa. On syytä huomioida, että kohtaamisessa kaikki vaikuttaa. Omassa työssäni olen pohtinut usein pukeutumistani, ettenkin silloin, kun olen töistä suoraan menossa esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokoukseen tai johonkin iltatilaisuuteen, mikä edellyttää siistimpää pukeutumista. Oma tyylini on mukautunut siihen, että käytän usein farkkutakkeja jakkuina, koska ne sopivat työhöni ja politiikkaan, koska en voi kuvitella työskenteleväni jakkupuku päälläni.

 

Usein asiakkaille tarjotaan palvelua, joka ei jousta asiakkaan tarpeen mukaan. Toimintatapa on usein sellainen, että tässä on palvelu, voit valita otatko tai jätätkö palvelun ottamatta. Monesti todetaan vielä, että asiakkaalla on vapaus ottaa apua vastaan tai ei. Harvemmin pysähdytään herkällä korvalla kuulemaan asiakasta ja käydään oikeasti keskustelua siitä, mitä asiakas tarvitsee ja miten se voitaisiin hänelle järjestää. Ihan kuin Ignaas Devisch totesi, että kun Hollannissa tehdään asiakastyötä kadulla, on tärkeää kiinnittää huomio ensi kohtaamiseen ja itsellä on oltavassa erilaisia auttamistyökaluja, joita asiakkaalle voi tarjota, kun kuuntelee ensin, mitä asiakas kaipaa. Yksi iso mahdollisuus on asiakkaan kohtaamisessa, sellaisena kuin hän on, ilman sosiaalipalvelun rajoituksia siitä, millainen asiakkaan tulee olla palvelun piirissä. Näin voidaan edistää hyvinvointia ja luottamusta viranomaisten ja syrjäytyneiden sekä syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden välillä.

 

Monesti palvelujärjestelmä tarjoaa raamin, johon asiakkaan tulee sopia. Se, että asiakkaan, joka ei elä yhteiskuntakelpoista elämää, hoitomotivaatio ja päihdemaailman kuviot ovat sillä mallilla, että asiakas voisi ottaa hoitoa vastaan sekä hän ottaisi asiakseen suunnata päihdepoliklinikalle, ei usein tapahdu samalla kertaa. Syrjäytymisen ja rasismin rinnalle tarvitaan osallisuutta ja tasa-arvoista, ihmistä arvostavaa kohtelua.

 

 

Benchmarking tehtävä matalan kynnyksen päihdetyön päiväkeskuksessa

Benchmarking -tehtävässä tehtävänäni oli käyttää menetelmänä benchmarkingia niin, että tutustun johonkin työkohteeseen ja tuon sieltä jotain omaan työhöni. Intressini tehtävässä oli uteliaisuuteni ja haluni nähdä, kuinka jossain toisessa matalan kynnyksen päihdetyön päiväkeskuksessa ammattilaiset toimivat työssään sekä kehittää omaa työtäni. Halusin löytää mahdollisimman samankaltaisen päiväkeskuksessa kuin työpaikkani Kontulan Symppis, jossa työssä on ammatillinen ote, mikä on Symppiksessä uutta. Ajatuksenani oli saada ammatillista perehdytystä omaan työhöni ja kehittää yhteistyötä Itä-Helsingin alueella.

 

Arviointini lähti liikkeelle omasta työyksiköstäni ja siitä, mikä on uutta ja haasteellista. Keskustelin aiheesta esimieheni kanssa ja pohdimme, että ajankohtaista on kehittää Kontulan Symppiksen työtapoja, sosiaaliohjaajan ja lähihoitajan eli ohjaajan työnkuvia. Löysin samankaltaisien päiväkeskuksen, joka valikoituivat benchmarking – tehtävänäni toimipisteeksi, koska siellä työskentelee kaksi sosionomi koulutuksen saanutta työntekijää ja viisi lähihoitajaa. Asiakas määrät on tässä päiväkeskuksessa oli pienemmät kuin Symppiksessä kuten myös toimintatilat. Työtä tekevät ammattikunnat ovat samat, vaikkakin mitoitukset ovat erilaiset.

 

Molemmissa päiväkeskuksissa palvelut kohdentuvat syrjäytyneille ja vakavan syrjäytymisuhan alla oleville ihmisille sekä vaikeasti palveluihin kiinnittyville päihderiippuvaisille asiakkaille. Molemmissa paikoissa työskennellään matalan kynnyksen periaatteiden mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaan palvelun piiriin tulemista helpotetaan mahdollisimman paljon ja luottamus pyritään saavuttamaan avoimella kohtaamisella. Asiakkaat voivat asioida paikoissa anonyymisti ja päihteiden vaikutuksen alaisena. Työmenetelmissä osoittautui olevan yhtäläisyyksiä ja eroja.

 

Tavoitteenani oli saada uutta näkökulmaa Symppiksessä tehtävään työhön ja selkiyttää Symppiksen perustehtävää. Tehtävän avulla määrittelin omaa käsitystäni Symppiksen perustehtäväksi. Menetelmänä vertaiskäynnillä oli havainnointi ja keskustelu päiväkeskuksen ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa sekä tekemäni muistiinpanot. Tuloksien analysointimenetelmänä käytin laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmää teemoittelua.

 

Valitsin viideksi teemaksi työsuojelun ja henkilöstömitoituksen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden, työtavat ja rajauksen, kuntouttava ja haittoja vähentävän työotteen sekä asiakaslähtöisyyden. Lähestyin työtapoja näiden viiden teeman avulla ja pohdin yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia niin, että ajatukseni oli jatkuvasti oman työni kehittämisnäkökulmassa. Viiden valitun teeman mukaisesti Symppiksen toimintaa on jo kehitetty eteenpäin sekä tullaan jatkossakin kehittämään. Esimerkkinä mainittakoon jo käytännöksi muodostunut Symppiskokous.

 

Matalankynnyksen päivätoiminnan kautta saadaan kontakti kaikista vaikeimpiin päihderiippuvaisiin ja/tai psyykkisesti sairaisiin. Toiminta vastaa suoraan edellä mainitun kaltaiseen Helsingin valtuustostrategian painopisteeseen. Haasteena on luottamuksen saavuttaminen ja asiakkaiden osallisuuden edistäminen, kun asiakas on siihen valmis.