Opinnäytetyöni tausta ja tarve

Päädyin tekemään opinnäytetyöni intensiivisestä avokuntoutusohjelma -Mankelista. Jotta pääsin liikkeelle opinnäytetyöni kanssa, minun oli tärkeä määritellä se tausta ja tarve, josta opinnäytetyöni lähtee liikkeelle. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto aloitti toiminnan tammikuussa 2013. Halusin olla mukana kehittämässä huumekuntoutusta asiakaslähtöiseen suuntaan ajassa, jolloin Helsinki oli tehnyt uuden organisaatio uudistuksen ja nyt uudet päihdepsykiatrian keskukset ja niiden toiminta hakivat uutta muotoaan.

 

Päihdehuolto, sosiaalinen kuntoutus ja intensiivinen yhteisökuntoutus joutuivat puolustamaan paikkaa Helsingin organisaatiossa. Halusin osaltani olla vaikuttamassa ja tekemässä näkyväksi päihdekuntoutuksen käytännön työtapoja sekä vaikuttavuutta asiakasnäkökulmasta. Edellä kuvaamani toimintaympäristö oli merkittävässä roolissa opinnäytetyön synnyn kannalta. Uuteen kuntoutusohjelmaan kohdistui paljon odotuksia ja sen aloittamisessa on suuria haasteita. Näiden ratkaisut on tärkeä dokumentoida huolellisesti.

 

Opinnäytetyöni ymmärtämisen kannalta on oleellista perehtyä Intensiivisen avokuntoutuksen -Mankelin teoriapohjaan. Mankelin työmenetelmänä on yhteisökuntoutus, joka tukee asiakkaiden osallisuutta ja asiakaslähtöistä työtapaa. Mankelin työryhmässä yksi työntekijä on ammattiroolinsa lisäksi kokemusasiantuntijan roolissa sekä useat asiakkaat hoitavat itseään NA -ryhmissä kahden toista askeleen – ohjelmaa noudattaen. Tästä syystä, myös tätä teoriaa on tärkeä ymmärtää.

 

Opinnäytetyöni toimintaympäristössä ovat läsnä yhteisökuntoutuksen teoria ja Na:n ideologia, joiden kontekstiin asiakas näkökulma ja osallisuus nivoutuvat laajemmaksi teoreettiseksi viitekehykseksi. toimintatutkimuksen tuntemista, joten käyn tässä luvussa ensin läpi käyttämäni tutkimusmenetelmän teoriaa. Asiakkaat ovat huumeriippuvaisia ja tästä syystä myös huumeriippuvuutta tule ymmärtää ilmiönä. Näistä asioista rakentuu opinnäytetyöni teoreettinen tausta.

Tutkimusreferaatti Virpi Pöyhösen väitöskirjasta

Tutkimusreferaatti psykologian maisteri Virpi Pöyhösenväitöskirjasta:  ”Defending behavior inbullying situations”-  Kiusatun oppilaanpuolustaminen ja tukeminen

 

 

Valitsin aiheeksi Virpi Pöyhösen väitöskirja, joka käsittelee kiusatun oppilaan puolustamista ja tukemista, koska koulukiusaamisesta keskustellaan paljon ja se koskettaa jokaista suomalaista vähintään omien koulumuistojen kautta. Olin myös asettanut itselleni tavoitteeksi opintojen aikana poistaa ruoste englannin kielestä, joten valitsin englannin kielellä kirjoitetun väitöskirjan. Virpi Pöyhösen väitöstutkimus esitettiin 16. elokuuta 2013 Turun yliopistossa.

 

Asiaa on tutkittu aikaisemminkin. Aiempien tutkimusten mukaan vain joka viides puuttuu kiusaamiseen. Tutkimusten mukaan koulun alku ei ole kaikille riemukasta aikaa. Suomessa joka kymmenes perusopetukseen osallistuva koululainen on koulukiusattu. Jotta lapsia ja nuoria voidaan rohkaista puuttumaan kiusaamiseen, on tiedettävä mitkä tekijät vaikuttavat kiusatun oppilaan puolustamiseen.

 

Virpi Pöyhösen väitöstutkimuksessa koulukiusaamiseen puuttumista käsitellään tuoreista erilaisista näkökulmista. Koulukiusaamiseen puuttuminen riippuu myös puuttujan statuksesta luokassa. Tutkimuksen mukaan mukavana pidetyn tai muuten suositun oppilaan on helpompi toimia kiusaamistilanteessa.

 

Virpi Pöyhösen väitös koostuu neljästä osatutkimuksesta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta tutkimusprosessia ja niiden tutkimusaineistoja. Toisena aineistona on Kaarina Cohort opiskelu noin 500 neljäs- ja kahdeksasluokkalaista Turun seudulta. Toisessa datana oli Kiva Koulu –ohjelma vaikuttavuustutkimus noin 6500 kolmas-, neljäs ja viidesluokkalaista ympäri Suomea.

 

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että kiusatun oppilaan puolustamiseen vaikuttavat useat yksilön sisäiset ja yksilöiden väliset tekijät kuten asema ryhmässä. Sisäisiä seikkoja on yksilön empatia, sosiaaliset kognitiot. Opettajan rooli nousee tärkeäksi koulukiusaamiseen puututtaessa. Pöyhönen kysyi tutkimuksessaan koululaisilta myös, kokevatko he, että opettaja puuttuu ja pystyykö opettaja puuttumaan kiusaamiseen. Jos opettaja tuomitsee selkeästi kiusaamisen, oppilaiden on helpompi asettua kiusatun koulukaverin puolustajaksi.

 

Väitöstutkimuksen mukaan koululuokissa, joissa kiusaavat oppilaat ovat suosittuja, puolustetaan kiusattua vähemmän. Kiusaamisen kitkemisen kannalta on tärkeää, että luokan ilmapiiri ei tue kiusaamista. Myös opettajalla on tässä suuri merkitys. Pöyhösen tutkimuksessa koululaisilta kysyttiinkin, pystyykö opettaja puuttumaan ja puuttuuko tämä kiusaamiseen.

 

Väitöstutkimuksen mukaan koulukiusatun oppilaan puolustamiseen vaikuttaa myös koko koululuokan ilmapiiri ja hierarkiat. Oppilaat saattavat pelätä, että heitäkin aletaan kiusata. Tutkimuksen mukaan pidetty oppilas uskaltaa puuttua kiusaamiseen paremmin kuin ei pidetty.

 

Lisäksi yksilön ominaisuudet, kuten empatia ja pysyvyyden kokemus, vaikuttavat siihen, puolustaako oppilas kiusattua luokkatoveriaan. Pöyhönen on huomannut, että kiusatun oppilaan puolustajaksi nousee usein oppilas, joka on luokkatovereidensa joukossa joko pidetty tai suosittu.

 

Tutkija Virpi Pöyhönen on huomannut väitöskirjaa tehdessään myönteisen muutoksen koulukiusaamisen vastaisessa työssä. Opettajat tarvitsevat työvälineitä, selkeitä keinoja puuttua kiusaamiseen.

 

Tutkija pitää tärkeänä entisten kiusattujen haastatteluja. Hän neuvoo harjoittelemaan puuttumista kiusaamistilanteisiin. Pöyhösen tutkimustuloksia on jo hyödynnetty kiusaamisen vastaisessa KiVa Koulu – ohjelmassa, Kiva Koulu –ohjelma, koskettaa minua, sillä sitä sovelletaan minun kahden koululaisen koulussa.

 

Väitöstutkimus herätti ainakin minussa toiveikkuutta ja ajatuksen, että koulukiusaamistyö etenee Kiva Koulu – ohjelman muodossa. Tavoitteena tulee olla koulukiusaamisen väheneminen ja loppuminen.

 

Suomalaista sosiaalipolitiikkaa, huolenpitoa ja taloudellista vastuullisuutta -tehtävä

Tässä tehtävässä tuli reflektoida opintojakson lukutehtävänä olleen artikkelin, luentojen ja opintojaksoon liittyvän teoksen Helne Tuula, Hirvilammi Tuuli ja Laatu Markku (2012). Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. herättämien ajatusten perusteella omista lähtökohdistasi käsin seuraavia asioita:
a) Mitä pitää kyseenalaistaa suomalaisessa sosiaalipolitiikassa? b) Mitä pitää kyseenalaistaa omassa henkilökohtaisessa elämässä? c) Miten minä voin huomioida henkilökohtaisessa elämässäni, asiakastyössä ja suomalaisena maailmankansalaisena luottamusta herättävän tulevaisuuden rakentamisen? Alla tehtäväni.


Suomalaista sosiaalipolitiikkaa, huolenpito ja taloudellista vastuullisuutta


Sosiaalipolitiikan tavoitteena tulee olla kestävä hyvinvointi. Myös sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia (STM 2011) on asettanut tavoitteeksi kansalaisia oikeudenmukaisesti kohtelevan, osallisuutta edistävän sekä riittävän turvan ja palveluiden tarjonnan sosiaalisesti kestävälle yhteiskunnalle.

Huolenpito ihmisestä, ympäristöstä ja taloudellinen vakaus luovat pohjan kestävälle kehitykselle niin arjen pieninä tekoina kuin globaalissa päätöksen teossa. Tässä ajassa tulee kyseenalaistaa valintojen eettisyyttä, ympäristönäkökulmia, inhimillisyyttä ja kykyä toimia oikeudenmukaisesti sekä vaikuttaa valinnoilla ohjaten myös markkinataloutta. Oikeudenmukaisuus kysymykset ovat globaalisti retuperällä. Yhteisöllisyys ja rauha tulee turvata kaikille maailman kansalaisille. Ihmisille on tärkeää tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että rikkailla mailla on suurempi vastuu ja mahdollisuus huolehtia maailmasta.

Vaikka jotkut Euroopan unionin maat painivat taloudellisten haasteiden kanssa, unioni on turvannut maanosamme tasolla taloudellista vakautta ja rauhaa. Vaikutusmahdollisuuksia, positiivisia asioita ja haasteita on Euroopan unionissa lukuisia. Yksi on se, kuinka tästä maanosamme turvaavasta rauhanhankkeesta, tehdään hyvinvointia, eriarvoistumista ja palveluita turvaava hanke.

Nyt kun taloustilanne on epävarma, olisi tärkeä pohtia, missä asioissa viime lamanaikaan onnistuttiin. Ehkä juustohöylä menettely leikkauksissa on oikeudenmukaisempi kuin päätöksien teko sen mukaan ja sieltä, missä ihmiset ovat hiljaa. Esimerkiksi Helsingissä leikataan nyt päihde- ja psykiatriasta. 

Suomessa tulee kyseenalaistaa sekä paikallisia että kansainvälisiä taloudellisia ratkaisuja. Suomen tulee pyrkiä vähentämään työttömien määrää. Työhön kuntouttaminen onkin yhteiskuntamme yksi akileen kantapää. Oikeudenmukaiset veroratkaisut turvaavat hyvinvointivaltion rahoituksen. 1990 – luvun lamasta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja sen turvaverkot kestivät kohtuullisen hyvin. Välissä olleina talouden hyvinä aikoina, olisi ollut tärkeää korjata 1990 – luvun lama-aikana tehtyjä leikkauksia ja investoida sinne, mistä lama-aikana leikattiin.

Vaikeina talouden aikoina, hyvinvointivaltion tärkeät rakenteet joutuvat leikkausuhan alle ja poliittisten hyökkäysten kohteeksi, vaikka juuri silloin ne tarvitsevat puolustajia. Menorakennetta seurattaessa Suomessa menee paljon rahaa hyvinvointivaltion rakenteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Itse olen vankka hyvinvointivaltion kannattaja, sillä hyvinvointivaltio turvaa meille kilpailukyvyn koulutuksen, sosiaaliturvan, innovaatioiden ja hoidon turvaamisen kautta.

Olen helsinkiläinen kuntapäättäjä ja kolmen pojan äiti. Käytämme julkisia palveluita. Tiedostaminen ja eettinen pohdinta tapahtuu elämässäni erilaisissa asiayhteyksissä. Uskon, että oma ajatteluni ja asennoituminen voi muuttaa maailmaa. On tärkeä muistaa, että ihmisarvo kuuluu kaikille ihmisille.

Päätöksen tekijänä pohdin kestäviä ratkaisuja ja arvioin huolellisesti, miten päätökset vaikuttavat tänään ja tulevaisuudessa ihmisiin, resursseihin ja ympäristöömme. On tärkeä tiedostaa, että on olemassa rajallisia luonnonvaroja kuten öljy sekä saaste sekä jäteongelmaa. Kuten Sosiologi Lehtonen toteaa ”Ihmiskunta muuttaa valtavia määriä raaka-aineita tuotteiksi, joista suuri osa päättyy kaatopaikoille mätänemättömiksi kasoiksi” Näitä asioita jokaisen ihmisen tulee pohtia ja tiedostaa.

Kierrätys on jo perheessämme arkea. Lasten lelut ja vaatteet kierrätetään perheiden kesken. Saamme myös vaatteita kierrätyksen kautta ja käymme kirpputoreilla. Emme osallistu tavaroiden kulutushysteriaan. Yksi lapseni vaikuttaa koulussa ympäristöryhmässä ja toimitin hänelle Helsingin seudun ympäristöpalveluista lapsille suunnattua materiaalia, kuinka ympäristöä voi huomioida. Näin myös muut lapset koulussa oppivat huolehtimaan ympäristöstä.

Lapseni osaavat lajitella biojätteen, energiajakeen, sekajätteen, lasit ja metallit sekä ongelmajätteet. Työsarkaa tässä asiassa on vielä mieheni, vanhempieni ja isovanhempieni kohdalla. Kierrätys sinällään on hyvä juttu, mutta luottamustehtävissäni tasapainoilen jätteenpoltto ja biojätteen mädätys asiassa pyrkien mahdollisimman kestäviin ratkaisuihin. Investointitasot ja niiden kestävyys tässä asiassa on monimutkainen ratkaisu, josta osa päätöksistä on tehty jo aikaisimmilla valtuustokausilla.

Jätehuoltoasiassa kuluttajilla on suuri vastuu. Perheessäni ei kuluteta kohtuuttomasti. Keskitämme ruokakauppa käynnit ja tuolloin ostamme usein myös muuta tarpeellista. Huolehdimme siitä, että ostamme vain sen verran kuin tarvitsemme. Emme heitä juurikaan ruokaa pois. Voin tehdä valintoja siitä mitä syön sekä opettaa lapsiani syömään enemmän kasviksia, luomu- ja lähiruokaa. Valitettavasti tässä asiassa teen päätökset tasapainoilemaan talouden, ympäristön ja inhimillisten näkökulmien kanssa. Perheemme pyykit pestään kerran viikossa talonyhtiön pesutuvalla. Siellä on isot pesukoneet, joten vähemmässä ajassa saa pestyä enemmän pyykkiä, kuin kotona. Kuivausrummun käyttöä olisi syytä välttää, mutta kiireisessä arjessa sitä tulee käytettyä.

Kaupunkiliikenteessä haluan toimia niin, että Helsinkiin ei synny ruuhkia. En kuitenkaan kannata ruuhkamaksuja, sillä käsitykseni mukaan yleensä keskituloinen tai alle sen tienaava ihminen ottaa auton Helsingin keskustaan vain pakon edessä. Vauraita ihmisiä pienet lisämaksut ei häiritse. Ruuhkiin tulee vaikuttaa tekemällä pyöräilystä, skeittauksesta ja potkulautailusta trendikästä sekä kehittäen joukkoliikennettä. Perheessäni suosimme pyöräilyä, potkulautailua ja julkista liikennettä.

Talonyhtiömme energia ratkaisumme ovat myös eettisiä. Talonyhtiömme kuuluu kaukolämpöverkkoon ja sähkö ostetaan ekologisesti. Sähköjen kanssa meillä ollaan tarkkana ja uuni lämpenee harvoin. Saunaa meillä ei ole. Mikäli laitamme ruokaa uunissa, yleensä teemme useamman ruoan samanaikaisesti.

Samat asiat, joihin kiinnitän huomiota kotona, ovat oleellisia myös työpaikalla. Olen toimittanut työpaikallenikin materiaalia Helsingin seudun ympäristöpalveluista esimerkiksi työpaikkani jääkaapin ovessa on kierrättämistä ja kuluttamista koskevat magneetit. Lisäksi työpaikan keskusteluissa pohdimme jatkuvasti kestäviä ratkaisuja. Keskusteluissa vilisevät muun muassa talouden luvut, ihmisen hyvinvointi ja kuntoutus sekä yhteisöllisyys näkökulmat.

Pyrin elämään terveellisesti, syömään hyvin, lepäämään ja liikkumaan riittävästi. Pyrin myös opettamaan lapsilleni elämän tapaani. Haluan opettaa lapseni olemaan suvaitsevaisia ja hyväksymään erilaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Haluan myös opettaa lapseni huolehtimaan muista ja olemaan empaattisia sekä pitämään omat puolensa. Ehkä tärkeimpänä asiana haluan opettaa sen, että yhteiskuntarauhan säilyminen vaatii suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta.

Olen täysin samaa mieltä yhteiskunta ja taloustutkijoiden Hamiltonin ja Dennissin kanssa, että tarvitaan hyvinvoinnin poliittinen filosofia, joka keskittyy niihin oman elämämme ja sosiaalisen rakenteen tekijöihin, jotka oikeasti parantavat hyvinvointiamme. Olen toiminut useissa järjestöissä hyvinvointia edistäen ja aion toimia vastedeskin. Tulevaisuuden kestävä sosiaalipolitiikka ottaa huomioon maapallon rajallisuuden niin ihmisen, talouden kuin ympäristönkin näkökulmista.

Tarvitsemme huolenpitoa ihmisestä, ympäristöstä sekä taloudellista vakautta.

LÄHTEET:

Helne Tuula, Hirvilammi Tuuli ja Laatu Markku (2012). Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Salonen, A. (2011). Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen. Didacta Varia 16(1), 59–66.

Opinnäytetyön suunnitelmaa ja termejä

Opinnäytetyöni prosessin kannalta on tärkeä pysähtyä pohtimaan sen kannalta oleellisia termejä. Suunnitelmanani on tehdä opinnäytetyöni Helsingin kaupungin intensiivisestä avokuntoutusohjelma Mankelista. Mankeli avokuntoutuksen työmenetelmänä on yhteisökuntoutus ja sen rinnalla halutaan korostaa kokemusasiantuntijuuden tärkeyttä. 

Osallisuus on se termi, joka liittää mankelin yhteiskuntaan ja ympäröivän yhteiskunnan Mankeliin. Osallisuuden ajatus näkyy Mankelin toiminnassa yhteisökuntoutuksen menetelmässä ja kokemusasiantuntemuksessa sekä NA:n askelissa ja periaatteissa. Se kulkee yksilötasolta yhteiskuntatasolle.

Avokuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutusmuotoa, jossa asiakkaat asuvat asumisyksikössä tai omassa asunnossaan ja käyvät kuntoutuksessa säännöllisesti. Mankelin kohdalla tämä tarkoittaa kuntoutusryhmiä kolmena päivänä viikossa. Opinnäytetyössäni käytän sanoja hoito ja kuntoutus synonyymeinä, sillä kuntoutuksen ja hoidon termien käyttö on sidonnaista toimintaympäristöön. Se ei niinkään vaikuta teoria soveltuvuuteen. 

Kuntoutus sanana kuvaa paremmin Mankelissa asiakkaan tuen muotoa. Mankelissa asiakkaan kuntoutusprosessi on käynnistynyt jo ennen mankelia ja jatkuu mankelin jälkeen, kuitenkin asiakas on vielä riippuvainen ja päihderiippuvuus vaikuttaa huumekuntoutujan elämään sekä on edelleen osa hänen arkeaan ja persoonaansa.

Opinnäytetyöni raportissa tiivistän sanaan Mankeli Helsingin kaupungin huumekuntoutujille suunnattua intensiivistä avokuntoutusohjelman, joka on yleisemminkin Helsingissä ohjelmasta käytetty nimi.

Tärkeimpänä opinnäytetyöni ajattelen, että on tässä vaiheessa asiakasnäkökulman esiintuonti ja näyttöön perustuvan tiedon tuottaminen, joka tarjoaa johdolle ja työntekijöille välineitä ja näkemystä arviointiin Mankelin jatkokehittämiseen. Tavoitteena on tarjota taustaa Mankelin kokemusten jatkohyödyntämiselle.

Alkoholipolitiikka ja päihdetyön haasteet

Pysähdyin pohtimaan suomalaista päihdekeskustelua, kun luin Leena Warsellin Yhteiskuntapolitiikka -lehden artikkelin Yhteiskunnallisen alkoholitutkimuksen alkumetrit. Tekstin polveili alkoholiriippuvuudesta huumeriippuvuuteen ja laajemmin päihderiippuvuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Päihdetyössä tuntuu usein, että poliittisen keskustelun ylätaso ja todellisuus eivät kohtaa

.

Suomen hallituksella on menossa alkoholipoliittinen kokonaisuudistus. Mielestäni kokonaisuuden kannalta oleellista ei ole se, joutuuko alkoholiannoksen hakemaan Virosta, Alkosta vai ruokakaupasta. Mielestäni ongelma Suomen alkoholipolitiikassa on usko alkoholihaittojen määrän suoraan riippuvuuteen kokonaiskulutuksesta. Siksi hallitusten keskeisenä tavoitteena on alkoholin kokonaiskulutuksen alentaminen. Tällä lähtökohdalla on kaksi ongelmaa, ensiksi makrotasoon tuijottaessa unohdetaan päihdetyön kehittäminen ja toiseksi se, että valtiolla ei enää EU-Suomessa edes ole välineitä kulutuksen kontrollointiin.

Olen tehnyt päihdetyötä eri tasoilla ja paikoissa Helsingissä. Vuosien varrella olen havainnut monia hienoja käytäntöjä sekä kehittämisen kohteita. Olen enimmäkseen työskennellyt huumeriippuvaisten kanssa ensin laitoksessa yhteisökuntoutuksellisin menetelmin ja myöhemmin hoidon tarvetta ja korvaushoidon tarvetta arvioiden avokuntoutuksellisin menetelmin. Kesän aikana työskentelin kolme viikkoa vieroitushoito-osastolla, jossa hoidettiin etupäässä alkoholivieroittautujia sekä opioidikorvaushoidon aloituksia, lääkkeiden lopetuksia tai vaihtoja.

Päihdehoidon rahoitusta vähennetään Helsingissä

Toimin erilaisten päihderiippuvaisten kuntoutusta edistäen ja saatoin omin silmin todeta, että pelkästään alkoholiriippuvaiset ovat harvinaisuus koko päihderiippuvaisten joukossa. Sekakäyttö on yleistä. Vaikka riippuvuuksia hoidettaessa tapaa ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia yhdestä tai useammasta aineesta, tulee tilanne kartoittaa hyvin ja hoitopolku rakentaa sen mukaan. Jollekin riittää viikon vieroitushoito, jotkut tarvitsevat pitkän laitoskatkaisun ja sen jälkeen vielä pitkän avohoidon jälkikuntoutuksen. Jälkikuntoutuksen aikana tai sen jälkeen voidaan asiakkaan kanssa tehdä suunnitelmia työelämään paluun tukemiseksi ja osatyön järjestämiseksi.

Suomessa ja Helsingissä pitäisi keskittyä pohtimaan enemmän päihdehuollon toimintojen kehittämistä ja resurssien riittävyyttä kuin alkoholin saatavuutta. Valitettavasti tämän kevään helsinkiläinen poliittinen teko on leikata päihdepsykiatrian palveluista 5,8 miljoonaa euroa. En usko, että helsinkiläisten tahto tässä toteutuu, mutta niin on sosiaali- ja terveyslautakunta päättänyt.

Päihdetyön ammattitaito lähtee siitä, että asiakkaan tarpeita arvioidaan asiakkaan kanssa kokonaisvaltaisesti. Käydään läpi päihdehistoria, hoitohistoria, fyysinen ja psyykkinen terveystilanne, sosiaalinen tilanne kuten asuminen, taloustilanne, rikoshistoria sekä asiakkaan toiveet tulevaisuudesta. Tämän jälkeen voidaan ryhtyä suunnittelemaan asiakkaan tulevaisuutta. Vaikeissakin elämäntilanteissa olevat ihmiset haaveilevat työstä, perheestä ja toimivasta arjesta. Polku kohti tavoitteiden saavuttamista on aina yksilöllinen.

Työelämän asenteet

Työelämään astuva päihderiippuvainen joutuu kohtaamaan useita asennetason haasteita, kuinka esimerkiksi toimia pikkujouluaikaan? Sairaus saatetaan nähdä itseaiheutettuna ja ihminen laiskana, vaikka moni päihderiippuvainen kuntoutuukin täysin. Olen huomannut, että asenne päihderiippuvuuteen muuttuu, kun työyhteisössä opitaan tuntemaan riippuvainen ihminen. Moni jopa ihmettelee, ettei entinen narkomaani vaikuta yhtään narkomaanilta. Tämä onkin päihdekuntoutuksen pitkän aikavälin tavoite.

Työelämän joustavuudesta ja joustoista puhutaan paljon. Toivoisin, että tulevaisuudessa päihdeongelmien hoito nähtäisiin myös työvoimapoliittisena kysymyksenä. Työelämän joustaminen ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä sellaista. Työvoimapolitiikan asennetasolla päihderiippuvaisiin suhtautumisessa on parantamisen varaa. Kun ihmisiin suhtaudutaan osatyökykyisinä, eikä vajaatyökykyisinä, kaikki voittavat. Työssä käydessä Ihminen kokee arvostusta ja saa arkeensa mielekästä tekemistä. Suomi hyötyy, kun jokaisen työpanos saadaan käyttöön. Vähennetään aktivointiajattelua ja lähdetään liikkeelle ihmistä arvostavasta ajattelusta.

Aktivointitoimista on kirjoittanut Kari Hämäläisen (Talous ja yhteiskunta, 2/2013, 20-21): Hämäläisen mielestä tarvittavia toimenpiteitä on hankala kirjoittaa yksityiskohtaisesti lainsäädäntöön lakipykäliksi. Päihdekuntoutus ja työttömien aktivointi vaativat molemmat ihmislähtöistä lähestymistapaa, eivätkä yleistykset edes tutkimukseen perustuen takaa menestystä. Päihdekuntoutuksessa tarvitaan näkemystä ja kykyä ymmärtää sekä yhteiskuntaa että ihmistä.

Tehokasta päihde- ja alkoholipolitiikka

Toivonkin, että alkoholipoliittista kokonaisuudistusta ja päihdelainsäädäntöä hiottaessa asiantuntemus haettaisiin lähempää ihmisiä sekä turvattaisiin työhön tarvittavat resurssit. Median, päihdetyön ammattilaisten ja päättäjien vastuulla on laajentaa keskustelua yleisemmälle tasolle eikä jäädä kauhistelemaan, katoaako keskiolut kauppojen hyllyiltä.

Helsingissä päihdetyön resursointia, hoitopolkua ja osatyökykyisten kuntoutujien työpanoksen käyttöön saamista on syytä hioa toimivammaksi. Uskon, että tämä olisi Helsingille kokonaistaloudellisesti edullista.

Mirka Vainikka,Sosionomi ylempi amk-opiskelija

Kirjoitus on julkaistu Metropolia ammattikorkeakoulun opettajien ja opiskelijoiden yhteisessä blogissa osoitteessa: http://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2013/10/03/alkoholipolitiikka-ja-paihdetyon-haasteet/

Lähteet:

·         Hämäläinen Kari. Tehdäänpä tutkimukseen perustuva aktivointipolitiikan kokonaisuudistus. Talous ja yhteiskunta –lehdessä (2/2013, 20-21).

·         Helsingin Sosiaali- ja terveys lautakunnan pöytäkirja. Esitys vuoden 2014 talousarvioksi ja vuosien 2015-2016 taloussuunnitelmaksi.

·        
           Warsell Leena. Yhteiskunnallisen alkoholitutkimuksen alkumetrit, Yhteiskuntapolitiikka lehti. 77 (2012):1.

Opinnäytetyöni suunnittelua

Lueskelin Sirkka Hirsjäven, Pirkko Remeksen ja Paula Sajavaaran kirjaa tutki ja kirjoita. Huomaan, että palaan jatkuvasti Jyrki Konkan luennoille, kun pohdin opinnäytetyöni suunnitelmaa. Jäin miettimään kirjan seitsemää päätöstä tutkimusta suunniteltaessa (1997, 67), jotka ovat:

1. Teen kunnollisen työn kohtuullisessa, suunnitellussa ajassa

2. En tee tutkimuksestani elinikäistä projektia

3. En kuitenkaan pidä kiinni jääräpäisesti aiheesta.

4. Ymmärrän opinnäytteen opinnäytteeksi

5. Ymmärrän, että elämä jatkuu opinnäytetyöni jälkeen

6. Voin jatkaa myöhemminkin uusista, kiinnostavista aiheista.

7. Tutkimukseni on vain yksinäkökulma aiheeseen.

Näiden seitsemän kohdan näkökulmasta pohdin opinnäytetyöni suunnitelmaa tänään. Ajattelen, että opinnäytetyön toimintatutkimuksena on jo käynnissä, vaikka moni asia on kirjallisesti jäsentynyt kehnosti.

Tavoitteeni on korkealla. Haluan tehdä kunnollisen opinnäytetyön, joka palvelee työtäni, Helsingin päihdekuntoutusta, asiakkaita ja sen toimintakäytäntöjä sekä vaikuttaa tulevaisuuden Helsingin päihde ja psykiatria keskusten ajatteluun.

Tiedän, että tavoitteeni on kunnianhimoinen, mutta haluan tehdä opinnäytetyön, jolla on merkitystä myös vaikuttavuuden näkökulmasta. Jäin pohtimaan myös ajatusta näyttöön pohjautuvasta kehittämisestä.

Ajallisesti opinnäytetyöni prosessi sijoittuu lokakuun 2013 ja elokuun 2014 välille. Mikäli opinnäytetyöni nostaa esiin kiinnostavia näkökulmia työstäni, voin nostaa niitä esiin Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lisäksi myös julkiseen keskusteluun.

Ymmärrän, että tutkimukseni lähestyy asiaa yhdestä näkökulmasta, joka on huumekuntoutujien asiakas näkökulma. Kuitenkin toivon, että tämä näkökulma haastaa myös psykiatrian puolen uudenlaiseen sosiaaliseen asiakkaan havainnointiin.

 

LÄHDE:

Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 1997. Tutki ja kirjoita. Tammi. Hämeenlinna.

 

Tutkimusstrategian valintaa opinnäytetyötäni varten

Aloitin opinnäytetyöni pohdinnan heti, kun sain tiedon opintojen alkamisesta. Minulle on tärkeä nostaa esiin ihmisten ääntä, joiden ääni jää yhteiskunnassa kuulumattomiin. Pohdin opinnäytetyötäni monesta näkökulmasta. Kuinka saan aikataulutetuksi opinnäytetyöni niin, että se sopii arkeeni. Kuinka huumekuntoutujien asiakasnäkökulmaa tuodaan ihmisten tietoisuuteen? Kuinka se nostaa esiin tietoa, jota on liian vähän? Kuinka se palvelee työtäni Etelän päihdepoliklinikan intensiivisessä avokuntoutuksessa? Kuinka Helsingin kaupunki hyötyy opinnäytetyöstäni?

Minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä äitiyslomasijaisuus Helsingin kaupungin uudessa huumehoito-ohjelmassa, Etelän intensiivisessä avokuntoutuksessa. Toimintatutkimus näytti tarjoavan parhaan tavan päästä kehittämään Mankelia ja Helsingin huumekuntoutusprosesseja sisältäpäin. Kehittämishankkeen muotoutuminen myös jatkoa käsitteleviksi ehdotuksista tuki toimintatutkimuksen käyttöä, jonka yhtenä piirteenä on nimenomaan tulevaisuuteen suuntautuneisuus.

Tutkimuksen lähetysmistavan valinta oli osittain luontaista seurausta siitä, että voin toimia työssäni sosiaaliohjaajana tutkimuksen aikana ja se sopii yhteen myös minun kuntapoliitikon rooliini. Monen muun tutkimusmuodon yhdistäminen työhöni olisi luonut validiusongelmaa vaatien minulta objektiivisuutta. Tähän en olisi kyennyt, koska työni puolesta minun tulee olla aktiivinen toimija, sosiaaliohjaaja, joka osallistuu kuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.

Näiden suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin vuorottelu läpi tutkimuksen on myös tyypillistä toimintatutkijan roolissa. Toimintatutkimukselle on ominaista uudistuneen tiedon tuottaminen, toimintatapojen muuttaminen ja tulevaisuuteen suuntautuminen. Toimintatutkimus ymmärretään usein lähestymistavaksi, joka ei ole kiinnostunut pelkästään siitä, miten asiat ovat, vaan siitä, miten niiden tulisi olla.

Toimintatutkimus on yhteisöllinen ja itsereflektiivinen tutkimustapa. (Heikkinen ym. 1999, 21; 32-33.) Tämä lähestymistapa on minulle luontainen ja ajattelen, että haluan nostaa esiin asiakasnäkökulmaa ja asiakkaiden osallisuutta. Kun tämä näkökulma on dokumentoitu, sitä voi käyttää päihdekuntoutuksen kehittämiseen Helsingin kuntapäättäjänä. Täten toivon, että saan opinnäytetyöni ohjaajalta luvan tehdä opinnäytetyöni toimintatutkimuksena intensiivisetä avokuntoutuksesta Mankelista ja huumekuntoutujien kokemuksista.

LÄHTEET: Heikkinen, H. - Huttunen, R. - Moilanen, P. 1999. Siinä tutkija, missä tekijä -toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Juva: Ateena kustannus.