Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 - tiivistelmää ja näkökulmia strategiasta tehtävä

 

Tässä tehtävässä tuli perehtyä Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiaan: Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 sekä tarkastella sitä, miten erilaiset sosiaali- ja hyvinvointipoliittiset näkökulmat näyttäytyvät sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategian: Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 mukaan hyvinvoinnille luodaan vahva pohja työllä ja osallisuudella. Hyvinvointia ei voida rakentaa järjestelmä keskeisesti ja tavoitellen keskimääräistä hyvinvoinnin parantamista. Sosiaalinen kestävyys on toimintamalli ja tavoite, johon ministeriö pyrkii tälläkin julkaisulla.

Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, vahvistetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, tuetaan terveyttä ja toimintakykyä sekä annetaan ihmiselle turvaa ja hyvinvointi palveluita. Suomalaisen yhteiskunnan erityinen vahvuus on se, että ihmisistä pidetään huolta. Ihmisarvoinen elämä tulee turvata kaikissa olosuhteissa.

Elinympäristömme on se toimintaympäristö, jonka tila vaikuttaa terveyteemme ja hyvinvointiimme. Ilmaston ja ympäristö vaikuttaa elintilaamme. Tästä syystä emme voi jättää ympäristöä huomioimatta. Strategiassa pyritään rakentamaan hyvinvoinnille vahvaa perustaa, kaikille mahdollisuutta hyvinvointiin ja elinympäristö tukemaan terveyttä ja turvallisuutta. Oleellista on terveys- ja hyvinvointi ajatuksen läpileikkaavuus, joka virastossa ja laitoksessa – kaikkialla, missä tehdään ihmisiä koskevia päätöksiä.

Sosiaalinen kestävyys edellyttää toimivaa sosiaaliturvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hädän hetkellä yhteiskunta auttaa ihmistä. Sosiaaliturva vahvistaa yhteiskunnan ja talouden tasapainoa omalta osaltaan. Oikein mitoitettu sosiaaliturva on yhteiskunnan vahvuus. Hyvinvointiyhteiskunnassa tulee toteutua sekä sosiaaliset että taloudelliset tavoitteet ympäristöllisiä tavoitteita unohtamatta. Sosiaaliturva lisää ihmisten hyvinvointi tukemalla terveyttä ja toimintakykyä, antamalla turvaa muuttuvissa elämäntilanteissa, vahvistamalla sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä vakauttamalla yhteiskunnallisia oloja.

2010 – luku tuo eteemme uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Väestörakenteen muutos, globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat sosiaalityön ja sosiaaliturvan toimintakenttää. Nykyään arkisten asioiden rinnalla tulee pyrkiä ennustamaan maailmantalouden haasteita ja mahdollisuuksia. Teollisen tuotannon siirtyminen, Euroopan integraatio ja ihmisten tapa liikkua maailmalla ovat muutoksessa. Lisäksi on syytä huomioida luonnon kantokyky ja sen vaikutukset ihmisiin, ympäristöön sekä talouteen.

Väestörakenteemme muutos on iloinen asia siinä mielessä, että saamme todennäköisesti pitää vanhempamme ja isovanhempamme elämässä yhä pidempään. Kuitenkin suomalaisessa päätöksen teossa on syytä varautua siihen, että väestö ikääntyy täällä nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Meidän onkin ensitilassa investoitava ihmisiin, hyödyntää osatyökykyisyys työelämässä vahvemmin sekä turvattava riittävät hyvinvointipalvelut. Ihmisiin investointi tarkoittaa huolenpitoa avuntarvitsijoista sekä ongelmien ennakointia.

Työikäisillä ihmisillä, osatyökykyisilläkin, tulee olla mahdollisuus osallistua työelämään räätälöidysti. Osatyökykyisten kuntoutuspolkua hoidosta koulutuksen ja kuntoutuksen avulla työelämään vahvistetaan. Työterveyshuollossa tärkeä tehtävä on ennaltaehkäisevässä toiminnassa ja työkyvyn ylläpidossa. On myös syytä muistaa työn terveysvaarojen arviointiin ja työkyvyn alenemisen tunnistamiseen tähtäävää työ. Myös työyhteisöön kuuluminen vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Työhön kuntoutuksen keinoin on tavoitteena luoda polkuja työttömyydestä työelämään.

Lapsissa ja perheissä on tulevaisuus. Perheille on turvattava vaihtoehtoisia tapoja järjestää lastenhoito. Varhaispalvelut ja työajan joustot ovat tärkeitä välineitä perheen ja työelämän yhteensovittamisessa. Verotuksen, maksujen ja sosiaaliturvan on toimittava niin, että työnteko on aina kannattavaa, jopa vähäinenkin työnteko. Lapsiperheiden palveluista muodostetaan kokonaisuus nivomalla lapsen kehitystä tukevat ja ongelmia ehkäisevät palvelut omiksi kokonaisuuksiksi.

Suomessa sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ehtona on riittävän korkea työllisyysaste. On tärkeää tukea yrittäjyyttä, mutta tärkein työllisyys tavoite pitää olla täystyöllisyys. Se on ehdottoman tärkeää maamme hyvinvoinnin turvaamisen näkökulmasta. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020, sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia linjaa, että tavoitteena on elinikäisen työssäoloajan piteneminen kolmella vuodella vuoteen 2020 mennessä. Eläkejärjestelmää uudistetaan niin, että se vastaa paremmin eliniänpidentymiseen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, muuttuvien työolojen ja muuttoliikkeen vaatimuksiin.

Talouspolitiikka nivoutuu yhteen sosiaalipolitiikan kanssa. Veropolitiikalla voidaan tukea ympäristön ja ihmisen terveyttä edistäviä valintoja. Tämä voidaan tehdä oikeudenmukaisesti, progressio huomioiden tai tuloeroja kasvattaen ilman progressiota, tasaveroilla. Nyt on huomattava, että Suomessa hyvinvointi ja tuloerot ovat kasvaneet.

Kansainvälistyminen haastaa myös sosiaaliturvan rahoituspohjaa. Sosiaalivakuutuksen säännöstöä tulee kehittää niin, että ihmisten etuudet ja rahoitukseen osallistuminen on tasapainossa. Sosiaalinen kestävyys varmistetaan hillitsemällä meno- ja maksupaineita sekä sosiaali- ja terveyspalveluitten rahoittamista selkiyttäen.

Tulevaisuuden haasteita liittyy myös köyhyyteen ja sairastavuuden lisääntymiseen. Erityisenä haasteena on lasten ja nuorten sekä ikäihmisten ja sairastavien kohtuullisen hyvinvoinnin turvaaminen.  Huolena on nuorten syrjäytyminen, lasten ja lapsiperheiden eriarvoistuminen, syrjäytymisen siirtyminen ylisukupolvien, ikärakenteen muuttuessa pitkäaikaisten sairauksien ja monisairaiden ihmisten lisääntyminen suhteessa väestön määrään. Tehokkaimmin näihin haasteisiin vastataan eri hallinnonalojen tiiviillä yhteistyöllä. Myös Suomen tulee laatia kansallinen suunnitelma parantamaan ensisijaisesti pienituloisten, syrjäytyneiden, pitkittyneesti köyhyydessä elävien ja työttömien asemaa sekä lapsiperheiden köyhyyttä. Työpaikan tulee olla suoja köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Työelämän toimeentulo turvataan yleissitovien työehtosopimisella ja työelämän vähimmäisehtojen valvonnalla.

Sosiaali- ja terveyspoliittisen strategian mukaan vahvoilla peruspalveluilla voidaan jo varhain puuttua ongelmiin ja sairauksiin sekä tukemaan palveluita käyttäviä ihmisiä itsenäisessä selviytymisessä. Peruspalvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointivalion yksi tärkeä peruspilari, josta on syytä huolehtia.

Suomalaisen ihmisen perusoikeudet määrittyvät perustuslaissa ja perusoikeuksiamme on ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä, oikeus elämään ja ihmisarvoon, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, uskonnon ja omantunnonvapaus. Kysymys kuuluu, tukeeko tämä ohjelma ihmisten perusoikeuksien toteutumista entistä paremmin ja oikeudenmukaisemmin.

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 tavoitteet voidaan saavuttaa vain yhteistyöllä. Toimintaa ohjataan säädös-, resurssi- ja informaatio-ohjauksella. Valvonnan ennakoivaa roolia on vahvistettava. Yhteiskunnan toimivuuden varmistamistyö tulee tehdä niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma on pääohjelma, jolla johdetaan kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyön perustana ovat kansainväliset sitoumukset ja sosiaalista kestävyyttä tukevat prosessit. Näitä ovat YK:n, WHO:n ja ILO:n sopimukset. Suomi laatii työllisyyteen ja kasvuun tähtäävän EU2020 – strategian ja profiloituu tasa-arvon ja terveydenedistäjän.

Sosiaali- ja terveysministeriö tuottaa tietoa päätöksenteon pohjaksi suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalisesti kestävä Suomi - strategian tavoitteena on sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Tämä on tärkeä tavoite ihmisen, talouden ja ympäristön näkökulmasta erilaisissa virastoissa ja laitoksissa. Läpileikaten erilaiset toimialat.

Perehtyessäni Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 strategiaan huomasin useiden tavoitteiden olevan osa omassa työssäni Kontulan Symppiksessä käytävää keskustelua. Esimerkiksi se, että Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, vahvistetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, tuetaan terveyttä ja toimintakykyä sekä annetaan ihmiselle turvaa ja hyvinvointi palveluita. Toteutuu työssäni monella tasolla. Symppis on matalankynnyksen ajanviettopaikka päihderiippuvaisille. Jokainen kohdataan omana yksilönä ja kaikki ovat tervetulleita. Asunnoton voi käydä nukkumassa, suihkussa tai hänen pyykit voidaan pestä Symppiksessä, kun taas joillekin Symppis tarjoaa keskustelua, ajanvietettä ja edullisen aamiaisen.

Suomalaisen yhteiskunnan erityinen vahvuus on se, että ihmisistä pidetään huolta. Työssäni huolenpitoa on palveluohjaus, erilaisten lomakkeiden täyttäminen yhdessä asiakkaan kanssa ja ensiapu sekä jatkuvan tilannearvioinnin tekeminen ja sen mukaan toimiminen. Kuten työssäni, myös yhteiskunnassamme ihmisarvoinen elämä tulee turvata kaikissa olosuhteissa. Onkin ehdottoman tärkeää, että ministeriöiden strategiat jalkautetaan käytännön arkeen ihmisten hyvinvointia lisäämään. Näin yhteiskuntamme kehittyy.

 

 

LÄHTEET:

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:5.  http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1550874.

Toistamiseen tasapainoilemassa Baillargeonin kirjan parissa

Aikaisempi yleinen katsaus Baillargeonin kirjaan älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi sai minut matkalle kriittis-filosodiseen ajatteluun, jota en nyt pääse pakoon. Kirjan sanoma sanojen merkityksestä tulee vastaani jatkuvasti. Yritän siis oppia suhtautumaan ympäristööni entistäkin kriittisemmin ja asioiden taustaa sekä tarkoitusta tarkemmin pohtien.

Baillargeon kehottaa suhtautumaan sanoihin epäluuloisesti. Hänen mukaansa tieto ei ole neutraalia, vaan ideologiat ja arvot ovat kaikkialla. Usein ideologiaa ei ole oikein julkilausuttu. Olen mukana politiikassa ja olen saanut ihailla taitavia sanan käyttäjiä. Olen havainnut käytännössä Baillargeonin näkökulman useissa eriyhteyksissä. Olen ihaillut, kuinka jotkut ihmiset saavat muut ihmiset vakuutetuksi vain ja ainoastaan sanojen käyttämisen taidolla. Olen myös usein huomannut, että sanojen taa on vaikea nähdä. Älyllinen ihmisten lukutaito onkin meidän ihmisten voimavara ja aion käyttää Baillargeonin kirjaa tukenani elämän itsepuolustuksessa.

Ihailen lapsiani ja huomaan, kuinka viisaus asuu noissa pienissä ihmisissä. Baillargeonin kirjan mukaan lapsella on paljon sellaista vahvuutta, rehellisyyttä ja kykyä nähdä asioiden taakse. Tämä viisaus yllättää minut jatkuvasti. Aikuisen on syytä kuunnella lapsia tarkemmin ja uskon, mikäli maailma olisi yhtä suora kuin lapset, aikuisten asiatkin voisi olla paremmin. Viimeisimpänä esimerkkinä, kun puhuin lapseni kanssa olevani joulun töissä, jotta asunnottomat ja yksinäiset ihmiset saa iloita joulusta. Lapseni totesi: "Ehkä kannattaisi olla pidempään. Me kyllä pärjäämme." 

Kuten Baillargeon toteaa: ”filosofia ja kriittisyys ovat apu harhauttamista vastaan ja niiden avulla voidaan tiedostamattomat ja tiedostetut harhautukset paljastaa. Jään etsimään kriittisen ajattelun herkkää tasapainoa siteeraten Baillargeoninkin viittaamaa Poincar´ea: ” Kaiken epäileminen ja kaiken uskominen ovat kumpikin yhtä käteviä ratkaisuja, sillä niiden ansiosta meidän ei tarvitse ajatella.”

P.S. Toivottavasti en tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä tai vältin edes joitakin kehäpäätelmiä.

LÄHTEET:

Baillargeon Normand. (2005) Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi. Tallinna. Eurooppalaisen filosofian seura.

Opinnäytetyön yleisestä suunnittelusta erityiseen suunnitteluun

Opinnäytetyömme on nyt siinä pisteessä, että voimme siirtyä yleisestä suunnittelusta erityiseen suunnitteluun. Olemme lukeneet osallisuudesta koulumaailmassa ja nuorten elämässä kirjallisuutta sekä hakeneet systemaattisesti tietoa aiheesta. Määrittelimme tutkimuskysymykseksemme: ” Millaisin keinoin Ylä-Malmin peruskoulun henkilökunta tukee nuorten kasvua aktiivisiksi ja yhteisvastuuta kantaviksi kansalaisiksi?”

Ylä-Malmin peruskoulu valikoitui opinnäytetyömme kannalta ensisijaiseksi vaihtoehdoksi sen sosioekonomisen aseman vuoksi. Ylä-Malmin ei alueena ole aivan kärjessä eikä hännillä segregaation näkökulmasta. Kuitenkin alueella näkyy nykypäivän ilmiöitä monikulttuurisuudesta syrjäytymiseen. Tästä syystä Ylä-Malmin peruskoulu vastaisi tutkimuksemme näkökulmasta sopivaa koulua. Olemme olleet yhteydessä koulun rehtoriin ja nyt odottelemme, voiko yhteistyömme käynnistyä.

Olemme pohtineet osallisuutta yleisesti Suomessa ja Ylä-Malmin peruskoulussa. Teoreettisesti olemme pohtineet osallisuutta ja syrjäytymistä rinnakkain. Olemme määritelleet opinnäytetyössämme tärkeimpiä termejä ja sitä, mitä me niillä juuri tässä opinnäytetyössä tarkoitamme. Esimerkkinä termeistä segregaatio ja osallisuus.

Kohderyhmäksi valikoitui Ylä-Malmin peruskoulun moniammatillinen henkilökunta. Tutkimusasetelmaa pohdimme edelleen. Ajatuksenamme on tarjota koululle ja sen henkilökunnalle kehittämisosaamistamme. Ajatuksenamme on kehittää toimivaa rakennetta koulua ja samalla tuoda koulutyöhön uutta teoreettista tietoa ja näkökulmaa.

Opinnäytetyömme prosessinäkökulmasta olemme pohtineet opinnäytetyömme käynnistämistä koulussa tutkimusklubi tehtävällä ja sen avulla perehtymällä osallisuuteen koulun henkilökunnan toivomasta näkökulmasta. Tämän jälkeen toteutamme tutkimusosuuden, jonka suunnittelemme toteuttavamme laadullisena tutkimuksena. Koska tutkimuksemme pääongelmaksi osallisuuden Ylä-Malmin peruskoulussa henkilökunnan näkökulmasta, sen rajasi tutkimuksen lähestymistapaa sekä vaikutti vahvasti tutkimusmenetelmän valintaan.

Haluamme korostaa sitä, että ihminen on nähtävä tässä tutkimuksessa subjektina ja haluamme tarjota koulun henkilökunnalle mahdollisuuden tuoda osallisuutta työssään esille mahdollisimman vapaasti niin, että hän on tutkimuksessa aktiivinen osapuoli.

 

Nyt opinnäytetyössämme on aika suhtautua kriittisesti tietoon ja tutkimuksen kysymyksen asetteluun. On teoreettisen keskustelun ja pohdinnan aika. Kirjallisuuskatsaus jatkuu ja toivottavasti yhteistyö Ylä-Malmin peruskoulun kanssa voi käynnistyä.

Nyt opinnäytetyön sisältöjä tulee pohtia entistä syvällisemmin. On syytä pohtia teorian laajuutta, tarkoituksenmukaisuutta sekä sitä, mitä tietoa erityisesti vielä tarvitsemme. Mistä sitä saadaan? Miten sitä kerätään? Hienoa on se, että prosessi etenee. Nyt voidaan sanoa, että siirrymme erityiseen suunnitteluun ja toivottavasti meillä on tammikuussa jo huolellisesti laadittu opinnäytetyön suunnitelma olemassa.

Osaamisen johtaminen -teoriaa

Seeck:in mukaan (2008) johtamisteoriat ja – paradigmat ovat syntyneet osana ihmisten elämäntarinaa ja näiden ihmisten perintönä johtamisen kehittymiselle. Johtamisopit ovat kiinteässä yhteydessä aikakauteen ja heijastavat yhteiskunnan muutosta sekä näkyvät tapoina organisoida liike-elämää ja työyhteisöjä. (Seeck 2008: 19) Osaamisen keskeinen rooli suomalaisessa työelämässä on yleisesti tunnistettu. (Salojärvi 2009: 145)

Osaamisen johtamisella tarkoitetaan johtamista, jossa yhdistyvät ihmisten tiedot ja taidot, organisaation osaaminen ja organisaation tavoitteet. Osaamisen johtaminen on moniulotteinen käsite. Osaamisen johtamisen fokus on osaamisen hallinnassa ja kehittämisessä sekä ihmisten johtamisen taidoissa. (Hyrkäs 2009. 64-64)

Suomessa on korostettu viime vuosina voimakkaammin innovaatioiden merkitystä suomalaista kilpailuetua tuovana tekijänä muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä. (Alasoini 2009: 1-2) Salojärven mukaan (2009) toimenpiteinä osaamisen johtaminen tarkoittaa esimerkiksi henkilöstön innostamista ja kehittämistä, yhteistyön ja prosessien hiomista, brändin rakentamista, tuotekehitystä, tiimityöskentelyä, dialogia ja osaamisen jakamista yrityksen sisällä, asiakkaiden ja verkostojen kanssa. (Salojärvi 2009: 148)

Käsitteenä osaamisen johtaminen on elänyt Suomessa 1990-luvulta lähtien. Käsitteenä se ei ole yksiselitteinen, vaan osaamisen johtamista voidaan tarkastella ainakin henkilöstön kehittämisen, kompetenssien kartoittamisen sekä tiedontallentamisen näkökulmaista. (Salojärvi 2009: 148)

Salojärven (2009) mukaan osaamisen johtamisesta voidaan erottaa erilaisia ”kehitysasteita”, joita ovat 1) henkilötön kehittämis- ja koulutustoiminta ilman yrityksen strategiaan liittyvää päämäärää, 2) Pyrkimys osaamisen kartoittamiseen ja taltioimiseen laajempaa käyttöä varten organisaatiossa 3) Osaamisen johtamisen näkeminen kokonaisvaltaisena kehittämistoimintana koko organisaation tulevaisuuden päämäärää kohden ja 4) Osaamisen johtamisen tavoitteet on uuden. innovatiivisen tiedon ja osaamisen luominen organisaatiossa ja verkoistoissa. (Salojärvi 2009: 148-149)

Markkinoilla ja ympäristössä piilevät mahdollisuudet voidaan johtaa innovaatioiksi. Työterveyslaitoksen internetsivuilta löytyvän seuraavan 5-kohtaisen periaateohjelman esimiehelle (Innovaatiojohtaminen):

1. Organisoi joustavuutta ja minimoi byrokratia. Rakenna konsernitasosta "rahoitusyhtiö", joka mahdollistaa yksiköiden itsenäisen toiminnan lisäarvon rakentajina.
2. Aseta rajat ja osallista ihmiset tekemään itse strategia omalle yksikölleen. Auta henkilöstöä elämään strategiaa ja vältä kirjallista, kaikille valmiiksi pureksittua strategiaa.
3. Hanki osaamista ja oppeja ulkoapäin sekä kyseenalaista, ja etsi ideoita ulkopuolelta. Rakenna erilaisia kumppanuuksia.
4. Tue pitkän aikavälin kehitystä ja varo leikkaamasta kriittistä osaamista muutoksessa. Palkitse ja tue kriittisyyttä, asiakasosaamista, ideointia, toisten innosta, lopputuloksia ja vastuun kantamista.
5. Huolehdi, että asiakaspalaute hyödynnetään. Johda asiakaspalautteen hyödyntämistä, rakenna ja johda toimintatapaa, jonka avulla asiakaspalautteesta ja – tiedosta jalostetaan innovaatioita. Houkuttele työntekijät ja asiakkaat mukaan innovointiin. (Innovaatiojohtaminen)

Yksilöiden innovatiivisen toiminnan on havaittu sisältävän mahdollisuuksien etsimistä, ideoimista, sosiaalista vaikuttamista, ideoiden arviointia ja testaamista sekä niiden soveltamista käytäntöön. Johtamisen keinoilla kuten organisaation strategialla ja organisaatiorakenteella voidaan vaikuttaa innovatiivisuuteen.

Mitä pidemmällä osaamisen johtamisen ”kehitysasteella” ollaan, sitä strategisempaa osaamisen johtaminen on. Edistyneessä osaamisen johtamisessa hyödynnetään aikaisempia osaamisen johtamisen keinoja esimerkiksi henkilöstön koulutustoiminnasta nivoen se organisaation päämääriin ja osaksi innovatiivisen tiedon ja osaamisen luomista. (Salojärvi 2009: 148-149)

Lähteet

Alasoini Tuomo. 2009. Henkilöstön sitoutuminen johtamisen haasteena innovaatiokilpailun aikakaudella. Näkökulmia parempaan työelämään. Tykes. Helsinki. http://www.tekes.fi/Julkaisut/raportti68.pdf Luettu 15.11.2013

Hyrkäs Elina. 2009. Osaamisen johtaminen Suomen kunnissa. Väitöskirja Lappeenrannan tekninen yliopisto. Verkkodokumentti http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/43678/isbn9789522147172.pdf?sequence=1 Luettu 12.11.2013

Innovaatiojohtaminen. Työterveyslaitos. 2013. Verkkodokumentti. http://www.ttl.fi/fi/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/innovatiivinen_tyoyhteiso/innovaatiojohtaminen/sivut/default.asp. Luettu 12.11.2013

Lampikoski Kari - Emden Jack B. 1999. Johda innovatiivisesti - hyödynnä luovat voimavarat. Wsoy. Juva.

Salojärvi Sari. Helsitilä. Martti - Salojärvi Sari.(toim.) 2009. Strategisen henkilöstöjohtamisen käytännöt. Talentum.

Seck Hannele. 2008. Johtamisopit Suomessa taylorismista innovaatioteorioihhin. Helsinki. Gaudeamus

Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto. verkkodokumentti http://www.hel.fi/hki/sote/fi/Uutiset/Strategia+valmistui+-+toimeenpano+voi+alkaa. 17.11.2013