Osallisuutta, koulumummoja, koulupappoja

Lasten ja nuorten arkeen on löydettävä pikaisesti uusia ratkaisuja moniin hyvinvointivaltiomme ongelmiin. Rahat eivät riitä enää kaikkeen nykyiseen ja lisääntyvään palvelutarpeeseen, yhteiskunnan palvelu- ja muut rakenteet, työ ja perhemallit muuttuvat ja sirpaloituvat. Samanaikaisesti ihmisten välinen vuorovaikutus sekä osallisuuden tunne kapenevat huolimatta monista uusista mahdollisuuksista. Myös tunne arjen turvallisuudesta heikkenee ja askarruttaa meitä.

Tarvitsemme erityisesti lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen ja yhteisten kokemusten vahvistamista, ylisukupolven välisiä kohtaamisia. Tämä tulee vahvasti esille myös opinnäytetyössäni, jonka tein yhdessä Petrus Väärälän kanssa. Aiheena oli osallisuuden edistäminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä.

Mahdollisuuksia on monia

Meillä on monia arkisia ja helppoja mahdollisuuksia parantaa asioiden tilaa. Koulu on lapselle ja nuorelle tärkeä kasvu- ja kehitysyhteisö, jossa he viettävät suuren osan ajastaan. Voimme monin tavoin lujittaa koulun, ympäristön yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Samanaikaisesti voimme lisätä lasten, nuorten ja aikuisten olemassa olevan asiantuntijuuden käyttöä, osallisuutta ja myös turvallisuuden tunnetta.

Tarvitaan uutta ajattelutapaa sekä hieman rakenteita ja toimia niin Helsingin kaupungin opetusvirastossa kuin koulun arjessakin. Opetusvirastolla ei ole pitkän aikavälin strategiaa, kuten suurimmalla osalla Helsingin virastoista on. Strategiaa tarvitaan ja sen laadinnassa on hyödynnettävä vuoropuhelua koululaisten, opettajien ja sosiaali- ja terveysviraston ammattilaisten välillä. Näin on mahdollista synnyttää uusia, helsinkiläisiä innovaatioita.

Kaikki eivät ole koulukunnossa

Koulun koko henkilökunnan tulee olla tietoisia oppilaiden hyvinvointihaasteista. Opinnäytetyömme tutkimusosuus vahvisti yleistä käsitystä oppilaiden hyvinvoinnin tarpeesta. Eräs haastateltu kuvasi, tilannetta niin, etteivät kaikki oppilaat ole koulukunnossa. Nämä oppilaat tarvitsisivat arkeensa vahvempaa tukea aikuisilta.

Olisikin tärkeä luoda mahdollisuuksia kiinnittää erilaisia palveluita ja toimijoita, ihmisiä yhteisöön ilman yksilön kontrolliksi ja itsekontrolliksi asenteellista lisäämistä. Koulun opetustyön rinnalle pitäisi kehittyä myös moniammatillista sosiaali- ja terveystyötä oppilaiden hyvinvointia edistämään.

Koulu kasvattajana

Keskustelujen ja haastattelujen perusteella henkilökunnan saumaton yhteistyö osallisuuden edistämiseksi koetaan kuitenkin usein vaikeaksi. Osa palveluista, esimerkiksi kouluruokailu, tuotetaan ostopalveluna. Kaikkia koulussa työskenteleviä ei myöskään ole valmennettu tai koulutettu oppilaan kohtaamiseen.

Kilpailutuskriteerien yhteydessä olisikin mahdollista määritellä jotkin pedagogiset vähimmäisvaatimukset myös muulle kuin opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Myös siivooja ja vahtimestari ovat tärkeitä koulun arjen kasvatustyössä. Uusi lainsäädäntö tukee sosiaalisten ehtojen sisällyttämistä kilpailutukseen. Ajatus koko koulusta kasvattajana voisikin kuulua jokaisen uuden työntekijän perehdytykseen.

Yhteishengen nostattaminen on tärkeä osa osallisuuden kokemuksen lisäämistä. Osa opettajista kaipasi me-hengen kasvattamista ja vaalimista, mutta resurssien niukkuus estää yhteishenkeä luovien ja ylläpitävien tilaisuuksien järjestämisen. Tähänkin saattaisi helpotusta löytyä moniammatillisen yhteistyön kautta. Esimerkiksi sosiaalialan opiskelijat voisivat osana opiskelua järjestää osallisuutta ja yhteishenkeä edistäviä tilaisuuksia.

Koulumummot ja koulupapat - teitä tarvitaan

Aikuisten ja sukupolvien välisten kohtaamisten merkitys oppilaiden arjessa on tärkeää. Eräässä haastattelussa nousi esiin koulumummojen tarpeellisuus. Koulussa voitaisiin tehdä yhteistyötä sellaisten aikuisten kanssa, jotka ovat jo siirtyneet pois työelämästä. Esimerkiksi eläkejärjestöjen tai monipuolisen palvelutalon päivätoiminnan asiakkaissa on hyväkuntoisia, motivoituneita ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä jotain hyödyllistä. Ajatus on ajankohtainen, sillä ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin ennen.

Koulumummo ja -pappa ajatukselle löytyy tukea myös opetuslautakunnasta, jonka jäsen Nasima Razmyar kirjoitti blogissaan, että aikoo jättää asiasta valtuustoaloitteen Helsingin kaupungin valtuustolle. Razmyar perustelee koulumummojen tarpeellisuutta: "He ovat mukana oppilaiden koulupäivässä, auttavat ja kuuntelevat, ovat läsnä".

Heitän haasteen, koulun henkilökunta, mummot ja papat ottakaa haaste vastaan ja aloittakaa yhteistyö Koillis-Helsingissä. Esimerkiksi Hiidenkiven koulun läheisyydessä toimii aktiivisia eläkejärjestöjä sekä Syystien monipuolinen palvelukeskus. Jakakaa arvokasta elämän kokemustanne tuleville sukupolville ja nauttikaa siitä myös itse.  Menkää oppilaiden arkeen ja olkaa vahvasti lähellä. Aikuisten vahvempi läsnäolo on tapa edistää oppilasosallisuutta. Ihania kohtaamisia yli sukupolvien.

Mirka Vainikka

kirjoittaja on helsinkiläinen sosionomi, joka teki ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön yhdessä Petrus Väärälän kanssa aiheena osallisuuden edistäminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä.

Lue koko opinnäytetyömme -Oppilaiden osallisuuden vahvistaminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä

Puolitoista vuotta haasteita, oivaltamista ja onnistumisen iloa - Opiskelijatarinani yamk -ajalta

Puolitoista vuotta haasteita, oivaltamista ja onnistumisen iloa - Opiskelijatarinani

Nyt valmistumiseni häämöttää. Olen ottanut monta opinaskelta kuluneen puolentoista vuoden aikana. Mieleeni palaa useat tehtävät, tentit ja oivallukset. Olen oppinut, kuten koulun penkillä yleensä tapahtuu. Tosin ennen kaikkea olen oppinut itsestäni ammattilaisena ja osana ympäröivää yhteiskuntaa. Monet asiat ovat edenneet suunnitelmallisesti, mutta kuten elämässä yleensä, yllätyksiäkin on ollut. Oppimistarinani saattaa kuulostaa poukkoilevalta, sillä sitä se on ollut. Moni oppimisprosessi on hautunut mielessäni samanaikaisesti, kun olen priorisoinut erilaisia tehtäviä välillä palautuspäivien ja välillä oman mielenkiintoni perusteella.

Haasteita

On ollut mielenkiintoista lukea opintojen alkuvaiheen kirjoituksia: ” En ole vielä ehtinyt jäsentää ajatuksia. Epäilen, ettei tänä syksynä siihen ole aikaa. On priorisoitava. Vaikka ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot nousevat priorisointilistallani korkealle, korkeimmalla on perheeni hyvinvointi kuten aina. Myös työpaikan arjen on rullattava. Jos haluan hoitaa opintoni, työni, perheeni ja poliittiset luottamustehtävät hyvin, hoidan asian kerrallaan.” Tämä on ollut toimiva ajattelu tapa. Itse asiassa jälkiviisaana on ihana oivaltaa, että olen ollut taituri asioiden yhteensovittamisessa jo ennen koulutusta. Tosin tätä en ollut koskaan ennen huomannut.

Muistan useita luentoja, jolla kirjoittelin blogiini, tein tehtäviä ja yms. Poikkeuksena aikaisempiin opiskeluihin, nyt moni on keskeyttänyt minut ja ihmetellyt, kuinka hoidan monia asioita samanaikaisesti. Moni sanoo, ettei ihminen kykene ns. atk- termein moniajoon. Kuitenkin ihmisen aivoissa tapahtuu silloinkin, kun emme niin ole päättäneet. Monesti olen lukenut tehtävien annot läpi. Oivallus, miten tehtävän teen, on tullut huomaamatta esimerkiksi lenkkipolulla.

Kauan ei kyllä jaksa suorittaa montaa asiaa samanaikaisesti, sillä se vie voimia. Esimerkiksi englannin luennolla, yksi opettaja koputti selkääni ja totesi, että mitä teet. Koin kiinnijäämisen tunteen, ihan kun peruskoulussa. Sanoin: ”Jotain tämänlaisia omia muistiin panoja.” Takaa ei tullutkaan nuhtelua, vaan kehu siitä, että olin kirjoittanut suomeksi aiheesta tekstin ja osallistuin keskusteluunkin. Jäinkin pohtimaan omaa tyyliäni keskittyä ja toimia tilanteissa. Opiskelujen aikana opin ehkä eniten itsestäni oppijana, sosiaalialan ammattilaisena ja kyvystäni keskittyä sekä toimina useissa erilaisissa elämäni rooleissa.

Haasteita on opintojen, työn, perheen ja politiikan yhteensovittamisessa ollut. Liikaa en voi kiittää läheisiäni, miestäni ja lapsiani. Jos ennen jokaisen menestyvän miehen takana oli nainen, nykypäivänä ainakin minun onnistumiseni takana on mieheni. Joka ei suostu alistumaan, vaan joka vaatii sen, mitä hänelle kuuluu. Samoin lapseni kertovat suoraan, jos äiti elää liian vauhdikkaasti. Otan aina perheen viestit vakavasti. Uskonkin kiireisen työ- ja opiskeluelämän rinnalla välttämättömyydeksi sen, että välillä laitetaan läppärit kiinni ja keskitytään yhdessä olemiseen. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen läsnäoloa. Mielen levon jälkeen työskentely on taas tehokkaampaa.

Oivaltamista

Muistan ensimmäiset tunnit, kun meille kerrottiin, että noin yksi luokalta valmistuu puolessatoista vuodessa. Ajattelin tuolloin, että minun on oltava meidän luokalta se yksi. Päätin uskoa itseeni ja toimia niin, että valmistun minimiajassa. Syynä oli tieto siitä, että aloitan Helsingin kaupunginhallituksessa tammikuussa 2015 ja tuolloin minun on oltava valmis. Huomasin oman kunnianhimoni ja rohkeuteni asettaa itselleni korkeitakin tavoitteita. Näin ei ole aina ollut. Hyvä tasapainoinen ja toinen toisiamme arvostava tapa elää, on vahvistanut omaa itseluottamustanikin.

Sosiaalialan ylempiammattikorkeakoulututkinto on ollut vaativa. Opintojen aikana olen varmistunut siitä, että tutkinnolla on paikka tulevaisuuden työelämässä. Jo nyt osa opiskelukavereistani on saanut uuden työn. Itsekin eteeni tuli jo syksyllä uusia haasteita työelämässä. Uskon, ettei niitä olisi tullut, mikäli en olisi pohtinut työtäni opintojen aikana laajemmassa kontekstissa.
Sosionomina olen oppinut vahvemmin luottamaan visioihini sekä ymmärtämään rajoja asioissa, jotka pitää olla työelämässä kunnossa. Olen oppinut erottamaan ns. isot ja pienet asiat. Olen seurannut aktiivisemmin Helsingin kaupungin tasolla strategia johtamista ja haastanut työryhmääni pohtimaan, mitä strategiat tarkoittavat käytännössä. Olen innostunut työstäni ja sen kehittämisestä uudella tavalla.

Onnistumisen iloa

Nyt olen iloinen, että opintoni ovat edenneet ja loppu häämöttää. Ajoittain tuntuu uskomattomalta, että olen tehnyt lukuisan määrän tehtäviä ja lukenut tentteihin yöllä perheeni nukkuessa. En nimittäin ole halunnut istua läppärillä kotona ollessani. Ajoittain pohdin, miten silmäni ovat pysyneet auki. Ehkä kyseessä on ollut se, että opiskeltavat asiat ovat olleet mielenkiintoisia ja sopivan haastavia. Lisäksi oma työyhteisöni on hyötynyt opinnoistani ja työtämme on sanoitettu, nimenomaan erilaisten oppimistehtävien avulla. Tämä on motivoinut myös minua.
Eräässä blogikirjoituksessani lainasin Pekka Sydänmaanlakkaa (2012): ”Luovuus on kykyä nähdä asioita uusista näkökulmista sekä rakentaa jotakin uutta, omaperäistä ja toimivaa.” Koen omassa työssäni jo nyt soveltaneeni tätä ajatusta. Opiskeluni seurauksena ammatillisuuteni on kasvanut, olen oppinut hahmottamaan kokonaisuuksia ja niiden yhteyttä käytännön työelämään sekä kehittämään työtäni jatkossa. Haluan säilyttää luovuuteni työssäni ja toimia jatkossakin kehittäen sosiaali- ja terveysalan käytäntöjä entistä toimivimmiksi asiakkaiden hyväksi.

Olen tyytyväinen sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaani ja tulen olemaan ylpeästi sosionomi (YAMK). Toivotaan, että yhteiskuntakin oppii ymmärtämään tämän tutkinnon hienouden.


Lähde:
Pentti Sydänmaanlakka. Älykäs johtaminen 7.o – Miten kasvan viisaaksi johtajaksi? 2012. Talentum.

Lain sosiaalialan ammattihenkilöistä tulee korostaa asiakkaiden tarpeita

Lakia sosiaalihuollon henkilöstöstä ollaan muuttamassa, ja eri tahot antavat siihen parhaillaan lausuntojaan. Uusi ammattihenkilölaki korvaa aiemman sosiaalihuollon kelpoisuusvaatimuksista annetun lain. Uudessa laissa säädetään sosiaalihuollon laillistetusta ammattihenkilöstöstä näiden ohjauksesta ja valvonnasta sekä ammattieettisistä velvollisuuksista.

Lakiuudistusta perustellaan sillä, että alan ja sen henkilöstön on pystyttävä vastaamaan entistä paremmin tulevaisuuden työmarkkinoiden kysyntään ja sosiaalihuollon asiakkaiden tarpeisiin. Lain tarkoituksena on muun muassa edistää sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yhteistyötä ja tarkoituksenmukaista tehtävärakenteen muodostamista, joka ottaa huomioon asiakkaiden palvelutarpeet. Hyvä näin, mutta myös rakenneuudistukset vaativat kelpoisuuksien ja mitoitusten joustavoittamista, jotta muun muassa kuntatalous ja henkilöstön saatavuus turvataan.

Sosionomit ovat laaja-alaisia arjen erityisasiantuntijoita

Sosionomin tutkinto on suhteellisen uusi, mutta jo nyt se valmistaa kattavasti työelämän ja sen erityisosaamisen haasteisiin ja vaatimuksiin. Tutkinto on sekä teoreettinen että voimakkaasti työelämälähtöinen. Alan opinnäytetyöt laaditaan työelämälähtöisinä, ja ne kehittävät kattavasti opiskelijan ymmärrystä työelämän ajankohtaisista tarpeista. Ne palvelevat myös hyvin alan innovaatioita ja kehitystä. Lisäksi kaikilla ylemmän amk-tutkinnon sosionomeilla on takanaan tutkintoon vaadittava vähintään kolmen vuoden sosiaalialan työkokemus.

Sosionomien osaaminen tulee esiin arjen ymmärryksenä ja kykynä hyödyntää sosiaalialan työmenetelmiä siellä, missä ihmiset ovat. Asiakaslähtöisyys, ohjaus ja neuvonta ovat tulevaisuuden työtä, jota voi jalkauttaa lähelle ihmisten arkea. Sosionomien osaaminen on vahvimmillaan arjen lähipalveluissa niin kouluissa kuin terveys- j a sosiaalikeskuksissa.

Sosionomi ammattinimikkeeksi

Sekä ylemmät että alemmat ammattikorkeatasoiset sosionomit työllistyvät hyvin koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Myös työelämän palaute osaamisesta on myönteistä. Sosionomin tutkinto antaakin hyvät valmiudet yhteistyöhön alan muiden ammattiryhmien kanssa sekä eettisesti korkeatasoiseen monimuotoiseen ohjaukseen, tukeen ja korjaavaan työhön yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyväksi ja kanssa. Tutkinto antaa valmiudet myös sosiaalityön johtamiseen ja synnyttää osaamista sekä yhteiskunnallisen että globaalin muutoksen ymmärtämiseksi. Tällöin koulutuksessa perehdytään ja saadaan valmiuksia myös syrjäytymisen estämiseen, kestävän kehityksen tukemiseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.

Sosionomin nimike soveltuisi myös hyvin sellaisenaan ammattinimikkeeksi. Sen käyttöönotto selkeyttäisi alan työelämäkäytäntöjä ja kuvaisi hyvin kyseisen henkilöstön osaamista ja osaltaan korostaisi sosionomien vahvaa ammatillisuutta. Toivon, että nyt on aika ottaa sosionomi-ammattinimike laajasti työelämässä käyttöön.

Lähipalvelut turvattava

Syksyn aikana olen pohtinut paljon sosiaali- ja terveysuudistusta sekä Helsingin palveluverkkouudistusta. Nyt jos koskaan, palvelut ovat vaarassa heikentyä. Lähipalvelut ja niiden saatavuus on turvattava lainsäädännöllä. Lähipalvelut tulee määritellä mahdollisimman selkeästi ihmisten arjen sujuvuuden ja tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi. Lähipalveluilla tarkoitetaan ihmisten arkipäiväisiä palveluita, joita kansalaiset tarvitsevat kohtuullisen usein. Tällaisia ovat muun muassa perusterveydenhuollon palvelut.

Kuntien on huolehdittava siitä, että kaikilla ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada lähipalvelunsa riittävän läheltä ja laadukkaasti. Kuntarakenne- ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus kuitenkin keskittää valtaa suuremmille yksiköille. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että ihmiset saavat usein tarvitsemiaan ja käyttämiään tärkeitä palveluja läheltä.

Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen mukaan terveyspalvelujen pitää olla lähellä palvelujen käyttäjiä. Päätöksiä lähipalvelujen sijainnista ei voida jättää yksin sosiaali- ja terveysalueiden päätettäväksi. Lainsäädännöllä on määriteltävä kuinka lähipalvelut turvataan kaikille asukkaille yhdenvertaisesti ja mahdollisimman esteettömästi.

Lähipalveluiden saatavuuden turvaamiseksi tulee terveyskeskus- ja sosiaalipalveluiden rinnalle kehittää uusia lähipalvelumuotoja, kuten matalan kynnyksen sosiaali- ja terveysneuvontaa. Lisäksi tulee säilyttää ihmisille välttämättömät lähipalvelut, kuten perusterveydenhuollon palvelut.
Muun muassa vanhuspalvelulaki painottaa kotona asumisen ensisijaisuutta. Se ei voi onnistua, jos esimerkiksi perusterveydenhuollon palveluja ei ole saatavilla läheltä. Ikäihmiset tarvitsevat lähelleen paitsi sosiaali- ja terveyspalveluja myös muuta matalan kynnyksen palvelutarjontaa, kuten ruokapalveluita.

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen linjaukset painottavat lähipalveluiden merkitystä. Käynnissä olevien uudistusten edetessä on kuitenkin suuri riski, että palvelut päinvastoin etääntyvät käyttäjistä. Nyt on toiminnan aika. Tästä syystä valmistelin tiimini kanssa lähipalvelut turvattava -kansalaisaloitteen. On aika laittaa hyvä kiertämään. Tule siis sinäkin mukaan toimimaan lähipalveluiden puolesta.

Kansalaisaloite löytyy nyt verkosta. Sinä voit laittaa hyvän kiertoon ja allekirjoittaa aloitteen. Ole hyvä.

Diversity makes people grow - Diversity management -kesäkurssin ennakkotehtävä.

Diversity can be the key to Finland's success in the future. Diversity can be an increasingly important success factor in business and working life. In Daytime centers without thresholds, Aurinkoinen Hymy and Symppis, diversity is part of everyday life. Daytime activitiesies focus on providing customers with social and health advice, as well as controlled drug addicts and the mentally ill in gaining access to various social and health care systems. Daytime activity centers are primarily intended for drug-dependents and/or people suffering from mental problems and to their next of kin. Our work team consists of nurses, practical nurses and social workers as well as a variety of related, payed employees.

Eastern Helsinki substance abuse day center is an important part of the local services. The need for the operation is obvious. Day center location and how it is implemented in practice, should be considered carefully. Neither of Aurinkoinen Hymy and Kontulan Symppis are responsible for their and staff to meet this challenge at the moment. Daytime centers offer customers the opportunity to eat breakfast, rest, bathe and use the leisure facilities. In the daytime centers people can read the daily newspaper, watch TV, go to the gym and play. There are five customer computers. Daytime center's mission is to promote rehabilitation and daily activities for drug addicts and/or mentally ill residents of Helsinki, as well as securing the basic needs, guidance and counseling. The aim is also to reduse social exclusion, promote social inclusion and reduce the harm from substance use, as well as promote rehabilitation. The specified important values are: customer orientation, inclusiveness, equality, security and transparency.

Daytime centers are under the banner of Helsinki Health and Social Agency. For Social Affairs and Health, the agency's basic task explains in clear terms how an agency serves all of the inhabitants of Helsinki. Similarly, the City of Helsinki is prepared in accordance with the basic task. Priorities are based on the values and support the basic task. The daytime activity centers are part of public organization, which is clearly reflected in the strategy map, and strategy work. The strategy does not seek to earn profit, but to produce efficiently and economically the social and health services for the residents of the municipality. This is also my job every day and part of the promotion of diversity in Helsinki. Although you can´t find the concept of diversity directly from the strategies of the City of Helsinki.

Everyone must be involved in building the society. Individuals and the society, the balance of rights and obligations to promote social sustainability. (Raivio and Karjalainen) A major goal of the daytime activity centers is to promote social sustainability and rehabilitation, as well as the ability to maintain the drug-dependent part in the society, valuing the customer, exactly as he is. This may mean, for example, that the client is Symppis or Aurinkoinen Hymy. To participate in the activities or not, depends on his or her own interests. Each one is given the space to choose how to participate. Participation and community are good partners of diversity. They promote, but also give an understanding of diversity and the opportunity to discuss about difficult issues will improve.

Customers can apply for daytime centers Symppis or Aurinkoinen Hymy, which are centers of low-threshold services and principles, without a referral and an appointment. Services can also be used anonymously. Daytime centers have zero tolerance for violence, and drugs can´t be used in the premises of the daytime centers. The age limit is 18 years. If these rules are broken, controlled by the client, the person is out of the scope of the service, at least during that day.

Diversity surrounds me, when I'm at work. Day activities of the people participating are from different cultures and various health reasons forced the labor market. Also, supervisors and other employees consist of different kinds of people. Some of the workers are special. Many workers have been unemployed for a long time. Some are old drug users and they have not worked for a long time, because of their health problems or because of some other special issues, such as a spectrum of diseases, former long-term unemployment, employed with a physical and mental illness. Several workers also have a great need for social support. The management of the Daytime activities center requires human resources management, organizational skills and the ability to be part of membership of the Community and to confront the variety of everyday challenges together with the staff.


I do not claim that everyone who works in daytime centers, concentrates on their own growth and development. It does not matter if you make no mistakes in your work, but if the workplace and the workers do. Is this the correct way to help the people? I've heard an argument, that employees who are familiar with the values and are treated fairly, are more motivated. That’s something I try to remember every day, when I work in the Daytime activity centers. In a diverse workplace, trust and open dialogue are essential. Otherwise, we can´t understand each other and work together to help others.

Managing diversity at the workplace also means agreement on various limits. For example, one constant thought is how the staff should deviate from the customers. One clear policy is that customers can rehabilitate and take care of their things in daytime activity centers, for example, by means of group activities. The staff dealing with any substance abuse or mental health treatment contacts is controlled out of the workplace, so that they can focus on working.

I see diversity in many ways in my work and I learn something about diversity every day. People who use our services are different substance abusers with different backgrounds. World horror appears on a daily basis, when clients tell us, for example, about their traumas. One must always remember to think positively about the work, and remember, that the workmates will support. Diversity is a challenge that will challenge me to learn. At the same time, diversity brings special kind of content into the job, which I like very much. For this reason, I want to cherish the diversity of our work community’s richness.

One of the ongoing topics is secrecy diverse group. When people trust each other, trust is worth to rustle. However, what they tell me as the supervisor, is often so sensitive that My job is to create confidence, so that the employees can lean on me, if necessary. The obligation of secrecy has a variety of dimensions. As a supervisor, I am bound to secrecy under. In addition, the client work involves secrecy, so confidentiality binds all daytime activity center employees.
Still Human rights is so complicated and difficult to get in action. When you are working as a social worker, and try to help the long-term unemployed to find work, you need to understand the differences. I think today one of the most important things in my work is to manage the diversity and guide employees on their way of work life. One of the most important things, is the atmosphere of equality and non-discrimination.

Finnish Government’s priority goals are to minimize poverty, inequality and exclusion, and fiscal consolidation and to support sustainable economic growth, employment and competitiveness. (Stubb 2014) The aim is clear at a general level, but we need actions and steps on how we can make diversity work. Stubb’s government does not mention the word diversity at all. That´s think diversity is part of future and it sould be mention coverments goals and it should come a politically used term. In fact, I have experienced that diversity has brought a lot of new perspectives into my life and a taste of life.

The aim of social policy should be sustainable well-being. Care for people and the environment and economic stability lays the foundation for the sustainable development of the small everyday acts as the global decision-making. In the present time it will be to question the ethics of choices, environmental aspects, humanity, and the ability to act fairly and to influence the choice of controlling the market economy. Fairness issues are global in a bad way. The sense of community and peace must be secured for all citizens of the world.

Workers in both daytime activity centers represent a number of minorities from different cultures. This challenges me to ask out loud things that astound. For example, cases that raise eyebrows as braying, attitudes and ways of action have changed the understanding of where they are discussed. At times it is also important to limit the discussions in the working groups in order to discuss real issues, as well as the direction in which the work will be developed, as diversity is a topic that my work can´t handle too much.

I believe that the labor market will develop in the future and the complexities of this particular debate will happen at workplaces rather than in the public debate. We must prepare ourselves for a more diverse world, and it should be done by the Finnish Government. Finnish law also says (the Employment Contracts Act 2001), the employer must treat all employees equally, and no one shall be placed in a different position to other descent, religion, age, political or trade union activities, or for any other reason. It is one of the reasons why we need to do large-scale cooperation, and expose ourselves to towards the growth of a more diverse life.

I understand that prejudice is part of humanity, but prejudice is reduced only by the fact that people interact with each other and get to know each other as well as the other way of life. For example, I feel that I have learned in my work a lot about the novel Finland when we have discussed the culture of attitudes and ways of life. I feel that the novel culture of gender equality work progresses, Finnish Romans livelihood was lost, urbanization, and now the new generations, for example, are looking for ways to get involved in the working life.

Daily activities take into account the fact that people are different. Daytime centers are a form of service, which are provided to customers by their own social community. The goal is to support everyday life, the rhythm of life, and the formation of content. The centers host a variety of leisure activities and peer groups. When we plan our weekly program, we want it to give activities to different people. At the moment, our weekly program includes physical activities, such as football, swimming and floorball, as well as manual skills, jewelery making, acupuncture, various discussion groups, and doing jigsaw puzzles. Many visitors may participate in our activities, though not all activities, at least not yet. Our goal is to encourage everyone to find a ‘yes’ kind of doing, where you can experience success.

We think that social participation in daytime centers may initially be just the fact that the customer is having breakfast. From this inclusion it is supported to grow and help customers to find some content into their lives, as well as rehabilitation. We estimate our customers situations and constantly guide them within the scope of assistance, depending on what their need for assistance is. We can make comprehensive assessments of the need for treatment, where we discover the customer's physical, mental and social situation and we will make a management plan in cooperation with the multi-professional staff.

I feel that one rarely learns about life and understands it as much as when debating with the working group, steering group, or in some other context, as different people seek different new solutions. I've decided to challenge myself to lifelong learning, so that I'm going to feel free to get there, which is not familiar to me, and I will try diversity management in the future, so that I will be dealing with as many different social and health care professionals as possible.

I hope that the future of daytime centers, manpower and multi-professional co-operation will be part of our daily life. Health and social counseling skills enhancement should also reduce the specialized care expenses. One way could be to have closer cooperation with the doctor and nurse at the Eastern substance abuse clinic. This health care would help the people in need to receive it easier. The doctor’s straight acute counseling organization would be desirable. Other important partners could be the social and health workers, housing advice, detoxication department, deacon and debt counseling.

In the future, it would be great if the daytime centers could provide a wide range of services to different people, aimed at reducing the harm of drug use. Examples of these services are the opportunity to exchange clean needles and syringes, control, drug use, harm reduction, HIV and hepatitis testing, hepatitis vaccinations, wound treatments, as well as support for co-housing with support. The quality of life of the minority drug users could be improved to reduce this phenomenon, as well as the adverse environmental effects.

The second steering group aims to focus on job creation related employment things and coherence. This working group is intended to bring different kinds of people who work in the City of Helsinki among the employed. The second steering group will consider the low-threshold daily activities and call the doctor, nurse, or other professionals. This allows us to develop people's day centers of activity centers, which provide guidance and advice to support the people.

Preventing the adverse effects of work has a number of moral motives. One important aspect is the fact that my work is dealing with the essence of human health, the promotion of respect for humanity. Appreciate With some treatment and day activities, we can increase customer confidence and authority. Trust is the base in working with sick people and in discussing with them. Drawbacks to reduce the aspect of the invention, we can promote a drug-dependent human guiding them towards the treatment, such as opiate substitution circuit, or prevent Hepatitis and HIV infections. The damage limitation work does not conflict with the work of rehabilitation. It may be the first step towards the work of rehabilitation.

Finnish society’s particular strength is the fact that people are cared for. In my work it is important to understand that we are part of the society's well-being services. In our society, a dignifying life must be safeguarded at all times. It is therefore essential that the ministries of practical strategies put into practice every day the aim to increase the welfare of the people. This society is evolving. At the same time, there is a need for dialogue and communication with our experienced practical workers and government departments, so that thinking and programming can evolve in time.

In emergency situations, the society should help people, and daytime activity centers are part of this system. A properly sized social security is the strength of society. The well-being of a society must be achieved in both social and economic goals, without forgetting environmental goals. Social security increases people's well-being by supporting the health and functional capacity, providing security in changing life situations, strengthening social cohesion and the stability of the social conditions. One form of work, which would require resourcing.

The service control has maintained or improved client functioning, independence, health and community. The aim of the guidance service is to 1) identify the customer's individual needs 2) to arrange the services and support available resources allowed for his client, and 3) guide them who needs help to other services. Personal case management is the most prominent feature of counseling, coordination and advocacy.

Diversity can lead to challenges in operation. For example, my work is so different in each day. Focus on the means and consistent diversity management is important and that diversity management is successful and well-being is maintained. Each member of the workplace is prone on the management and should be prepared to evaluate themselves and to share about themselves a little with the working group. This provides the whole work community the opportunity to grow. In a diverse workplace, there are places to talk together, and various small groups. For example, all who are working as practical nurses have their own meetings. Thus nurses are also the so-called work support to each other. Then general meetings are for anyone who works at Aurinkoinen Hymy or Symppis.

One of the important terms in my work is customer orientation. It ensures that the customer is encountered and supported so that he is an active participant in his life. Customer orientation is the value of the foundation. Each and every customer is encountered with dignity as an individual, regardless of the ability to function. I think that the services are not going to contain only the organizations. One situation is a community meeting where all clients and the staff have the opportunity to participate in the planning of the activities. Customer orientation does not mean that we always work as the client says, and without that we consider our own resources. Customer orientation means that we want to listen and we will arrange situations where a customer can take an active role. We also want to develop the customer work and appreciate their opinions.

I think the most important thing is that we show dignity to everyone. You don´t need to earn it. It belongs to each and each of us. Keeping your mind open and realizing that the minorities are also individuals. It helps to give the opportunity to different people. Even if the previous experiences about the same culture would have been bad. You have to get over the bad experiences, and I think everyone should try to keep an open mind, because each of us have some kind of relation to the minority.

I think non-discrimination and equality efforts are unclear objectives in practice. Too often the practical work will be discussed in this law. I have seen that people’s attitudes change. When I agreed with the representative of a minority in a work interview, one part of our working group wanted to tell me about their experiences on this minority. After we had a discussion, and the representative of the minority was hired to work, attitudes changed. Someone even said that maybe this is an exception. When this minority group member began to work with us, the most prejudiced one became his good friend. In fact, I thought that it prejudice employee may have learned something important.

I think that diversity management is the future of Finland, because we need to get the various minorities, young people and the long-term unemployed better involved into working life. We need understanding between people as well as encountering of different people, if we want to develop towards a pluralistic world. Every human being has dignity, so the human being should be first. We have to let diversity to increase us.

Sources

Contracts of Employment law: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055
Raivio, H. & J. Karjalainen, 2002, Inclusion Promotion Unit. Network Document. . Read 19.08.2014.

Oppimiseni arviointia

Kevät 2014 on ollut erityisen vauhdikas, ikimuistoinen ja haastava. Paineet ovat kasvattanut minua ihmisenä ja kykyäni keskittyä asiaan, jota olen tekemässä. Kykyni analysoida ja kritisoida lukemaani tekstiä sekä kuulemiani puheenvuoroja on kehittynyt. Huomaan analysoivani arvopohjaisesti ja kriittisesti tilanteita niin työssäni Kontulan Symppiksessä kuin poliitikkona. Pohdin asioita niin globaaleista kuin paikallisistakin näkökulmista.

Sosiaalipolitiikka on tullut minulle entistä tutummaksi. Tunnen Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimintaympäristön vahvasti sekä osaan arvioin yhteiskunnan tulevaisuuden haasteita sekä etsiä niihin ratkaisuja käytännön ja teorian tasolla. Koen hallitsevani vahvemmin päihde- ja mielenterveystyön asiantuntijuusalueen tietoperustaa ja menetelmiä. Olen oppinut perustelemaan useita työtapojamme laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kestän paineita ja pystyn soveltamaan osaamistani joustavasti vaativissa ja kompleksisissa tilanteissa.

Moniammatillinen yhteistyö on minulle tärkeää niin työssäni kuin päättäjänä. Monialaisessa kumppanuudessa suunnittelen asiakkaiden hoitopolkuja yhteistyössä erialojen ammattilaisten ja asiakkaan kanssa. Pyrin toimimaan asiakaslähtöisesti ja edistän asiakkaiden sosiaalista hyvinvointia.

Olen oppinut käymään keskusteluja erilaisten ihmisten ja tilanteen vaatimalla tavalla. Tosin tässä on kehittymisen varaa läpi elämän. Olen huomannut, että olen kehittynyt keskustelujen kautta saamaani tiedon käyttämisessä myös päättäjänä. Huomaan, että monet taidot, kriittisyys ja ymmärrys yhteiskunnasta sekä omasta työstäni on lisääntynyt tämän kevään aikana.
Huomaan myös, että oppiminen on raskasta ja nyt kesäloma tulee tarpeeseen. Nyt aion sulkea kirjat ja keskittyä lepäämään sekä sulattamaan uusia näkökulmia.

Benchmarking -tehtävän purku

Sain tehtäväni valmiiksi jo maaliskuussa ja aikataulullisista syistä, en ehtinyt palaamaan tehtävään ennen purkutilaisuutta. Toisaalta oli hyvä, että olin ottanut etäisyyttä tehtävään. Tämä auttoi minua hahmottamaan sitä, ettei tehtävä ole jäänyt taakse, vaan sen toimintatavat ja käynnistämä kehittämistyö etenee edelleen työssäni. Tehtävän tärkeänä näkökulmana oli työpaikkani työkäytäntöjen sanallistaminen.

Tavoitteenani oli saada uutta näkökulmaa Symppiksessä tehtävään työhön ja selkiyttää Symppiksen perustehtävää. Tehtävän avulla määrittelin omaa käsitystäni Symppiksen perustehtäväksi. Menetelmänä vertaiskäynnillä oli havainnointi ja keskustelu Stoorin & Sallin ammattilaisten kanssa sekä tekemäni muistiinpanot. Tuloksien analysointimenetelmänä käytin laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmää teemoittelua. Valitsin viideksi teemaksi työsuojelun ja henkilöstömitoituksen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden, työtavat ja rajauksen, kuntouttava ja haittoja vähentävän työotteen sekä asiakaslähtöisyyden. Lähestyin työtapoja näiden viiden teeman avulla ja pohdin yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia niin, että ajatukseni oli jatkuvasti oman työni kehittämisnäkökulmassa.

Tehtävän purku auttoi minua hahmottamaan tehtävääni ja työni kehittymistä maaliskuusta toukokuuhun. Huomasin, että tehtävä on ollut merkittävässä asemassa työmme sanoittamisessa sekä työni perustehtävä on kirkastunut sekä strategia- että bechmarking tehtävien myötä. Kevään oppimistehtävät nivoutuvat työni kehittämiseen. Valintanani teemoittelu loi pohjan työni ammatilliselle viitekehykselle sekä työni sanoittamiseen niin, että aiheesta oli helppoa keskustella työyhteisössäni.

Benchmarking -tehtävässä tehtävänäni oli käyttää menetelmänä benchmarkingia niin, että tutustun johonkin työkohteeseen ja tuon sieltä jotain omaan työhöni. Intressini tehtävässä oli uteliaisuuteni ja haluni nähdä, kuinka jossain toisessa matalan kynnyksen päihdetyön päiväkeskuksessa ammattilaiset toimivat työssään sekä kehittää omaa työtäni. Halusin löytää mahdollisimman samankaltaisen päiväkeskuksessa kuin Kontulan Symppis, jossa työssä on ammatillinen ote, mikä on Symppiksessä uutta. Ajatuksenani oli saada ammatillista perehdytystä omaan työhöni ja kehittää yhteistyötä Itä-Helsingin alueella. Nyt jälkikäteen ajateltuna tehtävä oli tärkeä nimenomaan oman työni sanoittamisen näkökulmasta.

Tehtävän aloitus ja yksittäisen asian määrittäminen oli vaikeaa, koska työtäni ei ollut sanoitettu. Työn sanoittaminen helpottaa, työtapojen hahmoittamista sekä tavoitteita. Opiskelustani on ollut merkittävästi hyötyä työssäni. Yhteistyö Stoorin & Sallin kanssa käynnistyi ja syveni arkipäiväisemmäksi. Määrittelemieni teemojen rinnalle on noussut uutena tärkeänä näkökulmana vertaistyö ja sen kehittäminen. Tällä hetkellä kehitämme mallia tähän työhön tukeutuen benchmarkkaukseen Tervalammen kartanon vertaistukityön toimintamallista. Kehittämisprosessi jatkuu.

Haittoja vähentävää huumetyötä ja Kohlbergia

Tehtävänäni on pohtia, jotain tekemääni eettistä ratkaisua, sen moraalista motiivia ja tarkastella toimintani motiivejani Kohlbergin luokittelun valossa. Työskentelen Kontulan Symppiksessä, jossa asioi 250 – 300 päihderiippuvaista päivittäin. Ehdotin, että yhtenä työpaikkani työskentelynäkökulmana on huumeiden käytön haittoja vähentävä (Harm reduction) näkökulma. Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä ehdotin, että meidän työpaikalla olisi huumeruiskuille oma, turvallinen roskis sekä huumeiden käyttäjien pistämisessä suosittuun paikkaan sijoitettaisiin myös roskis huumeruiskuille.

Kohlberg luokitteli moraalin kehitysvaiheet ensin kuuteen ja sittemmin viiteen vaiheeseen. (Pieti-käinen). Huomaan pohtineeni kaikkien vaiheiden moraalisia perusteita keskustellessani haittoja vähentävästä työtavasta huumetyössä. Esitykselleni on useita moraalisia motiiveja. Yksi itselleni tärkeä näkökulmana on se, että työssäni ydinasia on ihmisten terveyden edistäminen ihmisyyttä kunnioittaen. On kyse sitten huumeriippuvaisesta tai yhteiskunnassa elävästä ihmisestä. Mikäli työskentelemme haittoja vähentäen, työllämme on vaikutusta huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksiin ja niiden toteutumiseen.

Sosiaalisena ympäristönä huumemaailmassa tapahtuu sortoa, hyväksikäyttöä ja epäinhimillistä vallankäyttöä. Arvostavalla kohtelulla voimme lisätä luottamusta asiakkaan ja viranomaisen välillä sekä vaikuttaa asiakkaiden ihmisoikeuksien toteutumiseen.
Luottamus on pohja keskustelutyövälineenä tehtävälle auttamistyölle. Haittoja vähentävän näkö-kulman mukaisesti voimme edistää huumeriippuvaisten ihmisten terveyttä ohjaten heitä hoidon esimerkiksi opiaattikorvaushoidon piiriin tai ennalta ehkäisemme Hepatiitti- ja Hiv -tartuntoja. Hait-toja vähentävä työ ei ole ristiriidassa kuntouttavan työn kanssa. Se voi olla ensiaskel kohti kuntout-tavaa työtä.

Joidenkin ihmisten ensireaktiot perustuivat esikonventionaalinen tasoon ja perustelu ajatuksen vastustamiselle oli, että huumeriippuvaiset asiakkaat saavat palkkiona käytöstään roskiksen ja näin myös yhteiskunnan hyväksynnän huumeiden käytölleen. En näe ehdotuksessa on kyseessä vain palkinto-rangaistus tyyppinen ajattelu. Osa ihmisistä, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, katsoi asiaa vain omasta näkökulmastaan. Olen kuullut perustelun: " En halua, että tuohon tulee huumeruiskuroskis, sillä silloinhan vasta ihmiset käyttävät huumeita ja minä en tykkää siitä."

Kohlbergin toisessa vaiheessa lapsi on oppinut, että muillakin on vastaavanlaisia pyrkimyksiä kuin hänellä itsellään. Kohlberg luonnehtii oman edun tavoittelun lisäksi reilun vaihdon moraali. Lapsi kykenee vastavuoroiseen vaihtoon: jos sinä minulle, niin minä sinulle. (Pietikäinen.) Näitäkin ajatuksia oli, jos laitamme roskakorin tiloistamme ulkopuolelle, niin asiakkaat menevät ulos huumeriippuvuuden lieveilmiöiden kanssa ja meidän ei tarvitse puuttua asiaan. Pohdin, tukeeko tämän kaltainen toiminta huumeiden käytön haittoja vähentävän työn ideologiaa.

Oman ehdotukseni kannalta pohdin, että haittoja vähentävästä huumetyöstä Helsingissä ja sen laajentamisesta on ympäristön siisteyden sekä turvallisuuden näkökulmasta on hyötyä kaikille, myös niille, jotka ei käytä suonensisäisesti huumeita. Kun minun, ei tarvitse pelätä, että huumeiden käytöstä aiheutuvat vahingot vaikeuttavat elämääni. Tämä tuo turvaa minulle.

Haittoja vähentävällä työtavalla huumeiden käytön haittoja vähennetään vaikuttamasta esimerkiksi pistostapaturmien kautta niille ihmisille, jotka eivät käytä huumeita. Samalla yhteiskunta palvelee huumeiden käyttäjää niissä paikoissa, joissa huumeita käytetään. Huumeruiskuille voisi varata roskikset niille paikoille, joista löytyy paljon ruiskuja. Näin myös käyttäjät pääsevät heti eroon ruiskuista ja voivat kokea hiukan yhteiskunnallista osallisuutta.

Huumeruiskujen vaihtopisteistä on todettu olleen hyötyä, ympäristön siisteyden kannalta ja huumeiden käyttöjen haittojen vähentämisen kannalta. Omalla työpaikallani huumeruiskuja löytyy aika ajoin, jos keräisimme ruiskut roskiksiin tai asennut-taisimme niille roskikset vessoihin, turvaisimme sen, ettei kukaan pistä käytetyllä piikillä itseään. Jos asennamme turvallisen ja asianmukaisen piikkiroskiksen paikalle, josta nyt huumepiikit kerätään pois tyhjällä limupuollolla, ehkäisemme sen, ettei kukaan lapsi mene leikkimään limupullollisella käytettyjä piikkejä.

Helsingin diakonialaitoksen mukaan: ” Suomessa on tehty onnistuneesti työtä huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemisessä.” Haittoja vähentävän työn tuloksia on kiitelty pääosin käytännöllisesti esimerkiksi tartunta tautien ehkäisemisen näkökulmasta ja että haittoja vähentävässä työssä on kyse ihmisoikeusasiasta, siitä, että huumeiden käyttäjä kohdataan ihmisenä. (HDL)

Konventionaalisuudella Kohlberg tarkoittaa sopimuksenmukaisuutta. Kolmannessa moraalikehityksen vaiheessa lapsi on oppinut yhdistämään eri ihmisten perspektiivejä, ja pyrkii välittömissä ihmissuhteissa sosiaaliseen hyväksyntään noudattamalla sääntöjä. (Pietikäinen) Uskon, etteivät huumeiden käyttäjät halua aiheuttaa paheksuntaa vaan hekin kaipaavat hyväksyntää. Mikäli työs-kentelemme haittoja vähentävällä työotteella, asiakas voi kokea saavansa hyväkysyntää, millä voi olla kauaskantoisia positiivisia seuraamuksia.

Koska kyse on suonensisäisesti huumeita käyttävistä ihmisistä, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella, en usko siihen, että kun kiellämme huumeiden käytön, se loppuu. Jos korostamme yhteiskunnan sääntöjä, se ei vaikuta merkittävästi huumeriippuvaisten käyttäytymiseen. Tätä perustetta olen kyllä kuullut paljon. Ymmärrän kyllä, että huumepiikkiroskis vessassa voi viestiä sitä, että annamme yhteiskunnassa luvan käyttää huumeita vessoissa. Toisaalta tunnustamme päihderiippuvuuteen liittyvien epäsuotavien ilmiöiden läsnäolon. Asia ei ole mustavalkoinen.

Ihmisoikeussyistä jokaisella ihmisellä on oikeus intimiteettiin. Luonnollisesri vessoja ei voida vartioida eikä kenenkään taskuille voi mennä, joten emme voi vartioida käyttöä. Pyrimme kuitenkin siihen, että lakeja noudatetaan kaikessa työssämme eikä työ-paikkani tiloissa saa huumeita myydä, käyttää tai toimia muutenkaan lakien vastaisesti. Pohdin myös sitä, onko soveliasta laittaa huumepiikeille asianmukaiset roskikset, koska kaikki asiak-kaamme ei ole huumeiden käyttäjiä. Korostan joka tapauksessa, että huumeiden käyttö on laitonta ja sitä ei saa harjoittaa yhteiskunnassamme.

Hyvään ihmisyyteen kuuluu instituutioiden ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitäminen. (Pietikäinen.) Tosin, tätä työtä tulee tehdä. Työssäni tässä asiassa on luovittava, sillä järjestys ja auktoritaarinen työote ei vähennä huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, eikä tue huumeiden käyttäjiä kuntoutuk-seen. Sosiaalista järjestystä tosin työpaikallani pidetään yllä muutamilla säännöillä. Eli sillä, että paikassa on nollatoleranssi väkivallalle ja huumeiden käyttöön, välittämiseen yms. muuhun rikolli-seen toimintaan puututaan aina. Meidän työntekijöiden velvollisuus on pitää huolta Symppiksen viihtyvyydestä, turvallisuudesta ja mukavasta ilmapiiristä.

Jokaisella ihmisellä on ajatteluni mukaan oikeudet ihmisoikeuksiin. Huumeriippuvaisia tulee auttaa, vaikka he eivät toimi yhteiskuntamme normien mukaisesti. Ihmisoikeuksia ei tarvitse ansaita. Ne on jokaisella ihmisellä heti syntymästä lähtien läpi elämän. Kohlbergin viidennessä vaiheessa moraalin perustana ovat yhteiskuntasopimus ja yksilön jakamattomat oikeudet. Alun perin teoriassa esiintyneessä kuudennessa vaiheessa pyrittäisiin noudatta-maan näidenkin takana olevia yleispäteviä moraaliperiaatteita, mutta Kohlberg luopui luokasta ja yhdisti sen viidenteen, koska siihen kuulujia ei tahtonut löytyä. (Pietikäinen.)

Vapaasti puhuessaan ihmiset eivät yleensä tyydy yhteen vastaukseen, vaan erittelevät monenlaisia argumentteja ja näkökulmia selvitellessään ajatuksiaan niiden suhteen. Tällaista monipuolisuutta ei Kohlbergin luokituksissa otettu huomioon arvioitavana tekijänä. (Pietikäinen)

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita myös kaikkein huonokuntoisimmat huumeiden käyttäjät. Heitä täytyy auttaa, vaikka he eivät toimi lainsäädännön mukaisesti ja heidän kanssaan toimittaessa on tärkeää pohtia jatkuvasti toiminnan moraalia. Samalla heidän sairaudestaan, huumeriippuvuudesta aiheutuvia lieveilmiöitä tulee ehkäistä, vaikkei lainsäädäntö tunne ilmiötä hyvin. Ihmisen tasa-vertainen kohtaaminen on ihmisoikeus. Työssäni on tärkeää toimia, vaikeassa asemassa olevien ihmisten puolesta sekä vaikuttaen että etsien uusia toimintatapoja.

Oma johtopäätökseni on, että uusia inhimillisiempiä toimintatapoja tulee kokeilla. Mikäli ne eivät toimi, aina voi palata takaisin vanhoihin toimintatapoihin. On syytä hyväksyä se, että me ihmiset teemme virhearviointeja ja meidän on oltava valmiita arvioimaan toimintaamme jatkuvasti. Tärkeää on muistaa, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.



LÄHTEET:
HDL. Verkkodokumentti Luettu 23.2.2014.
Pietikäinen Anu. Tampereen avoin yliopisto. Sosiaalipsykologian peruskurssi. Verkkodokumentti. Luettu 23.2.2014

Tehtävä Kaarina Isoherrasen väitöskirjasta Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä

Tehtävänäni oli lukea Kaarina Isoherrasen väitöskirja Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä ja pohtia väitöskirjan herättämien ajatusten pohjalta moniammatillista yhteistyötä työpaikallani, sen edellytyksiä ja osaamisvaatimuksia. Työskentelen Kontulan Symppiksessä, joka tarjoa päivätoimintaa päihderiippuvaisille ja psyykkisesti sairaille ihmisille.

Väitöstutkimuksen mukaan keskeisiksi haasteiksi moniammatillisen työn näkökulmasta osoittautui joustavat roolit, vastuukysymysten määrittely, yhteisen tiedon luomisen käytännöt, tiimityön ja vuorovaikutustaitojen oppiminen sekä organisaatiorakenteet, jotka eivät aina mahdollista yhteisen tiedon luontia ja toimintamallin kehittämistä.

Toimijoiden tieto ja osaaminen käyttöön

Isoherranen (2012) määrittelee moniammatillisen yhteistyö toimintatavaksi, jossa asiakaslähtöisesti kootaan yhteen eri toimijoiden tieto ja osaaminen. Yhteisen kokonaisnäkemyksen pohjalta muodostetaan yhteinen tavoite, johon pyritään joustavasti yhdessä toimien. Ajattelua sovelletaan päihdekuntoutuksessa, myös työssäni. Esimerkiksi hoidon tarpeen arviointien jälkeen kuntoutuksen suunnittelussa hyödynnämme Idän päihdeipoliklinikan moniammatillista henkilökuntaa tarvittaessa

Omasta työryhmästäni löytyy johtava sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja kaksi lähihoitajaa. Mikäli kaipaamme sairaanhoitajan tai lääkärin arviota, voimme konsultoida asiassa Idän päihdepoliklinikkaa tai Kontulan terveysaseman henkilökuntaa. Moniammatillisessa työssäni haasteena on joustavuus. Teen tarpeen vaatiessa yhteistyötä eri alueellisten päihdepoliklinikoiden kanssa ja olen huomannut, että jotkut ovat valmiita erittäin joustaviinkin toimintatapoihin asiakaslähtöisyyttä edistäen ja toiset eivät.

Työryhmä tärkeässä asemassa

Työssäni kuntoutukselliset toimintatavat ja niiden vaativa moniammatillinen yhteistyö on uutta ajattelua. Aikaisemmin työpaikallani on säännöllisesti käynyt suuhygienisti, diakoni, erialisia luennoitsijoita ja keskustelijoita erilaisilla teemoilla. MOniammatillista roolituksista on syytä keskustella työryhmässäni ja pohtia sitä, millaista asiantuntijuutta meiltä löytyy ja millaista tarvitsemme työyhteisömme ulkopuolelta. Käsitteiden avaaminen auttaa Isoherrasen mukaan ammattilaisia, johtajia ja hallinnon työntekijöitä kehittämään työkulttuuria yhteistyön suuntaan.

Nyt uutta on se, että voimme tehdä palveluohjausta resurssit huomioiden ja tukea asiakasta kuntoutuspolulla. Päihde- ja mielenterveystyössä moniammatillinen yhteistyö on välttämätöntä. Työssäni moniammatillisen yhteistyö edistäminen edellyttää käsitteen avaamista ja ymmärryksen lisäämistä sen merkityksestä ja taustasta. Meidän on syytä pohtia työryhmässäni, milloin ja missä tilanteissa moniammatillinen yhteistyö on tärkeää asiakkaalle ja hänen hyvinvoinnille. Arjessa eteemme tulee tilanteita amputaatioista, akuuttiin psykoosiin ja täten meillä tulee olla vahva palveluverkon tuntemus.

Kohti moniammatillisempaa työtapaa

Toimintatapojen muutosta moniammatillisemmaksi tarvitaan, koska sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ongelmat ovat monella eri alueella eikä yhden asiantuntijan tietotaito riitä aina niitä ratkaisemaan. Eri ammattiryhmien ja koulutustaustan omaavien työntekijöiden joustava tasa-arvoinen keskustelu ja yhteistyö yhteisestä asiakkaasta tai potilaasta voi olla vaikeaa, koska vanhat hierarkiset rakenteet ja ammatilliset roolien raja-aidat elävät. Henkilöstö voi kokea niiden muuttamisen uhkana, ei mahdollisuutena. Tähän muutokseen tarvitaan koulu-tusta sekä työskentelyä työntekijöiden, johtajien ja hallinnon ihmisten asentei-den muuttamisessa ja ymmärryksen lisäämisessä.

Haasteiksi moniammatillisemman työotteen edistämisessä osoittautuivat Isoherrasen väitöstutkimuksessa joustavista rooleista sopiminen, vastuukysymysten määrittely sekä yhteisen tiedon luomisen käytännöt. On syytä opetella moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavien vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja sekä sovittava yhteistyöstä käytännön tasolla.

Haasteena rakenteet ja näkemykset

Haasteena olivat organisaation rakenteet, jotka eivät aina mahdollista yhteisen tiedon luontia, jaettua johtajuutta ja tiimin oman toimintamallin yhdessä arvioin-tia ja kehittämistä. Nykytekniikan tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta or-ganisaatio osoittautui myös vaikeasti ylitettäväksi rajaksi pyrittäessä potilasläh-töiseen työskentelyyn. Todellinen kulttuurin ja rakenteiden muutos edellyttää tekoja henkilöstön lisäksi yhteiskunnallisilta ja poliittisilta päättäjiltä, koska mo-net asiat ovat lainsäädännöllisesti säädeltyjä.

Organisaatiossa ja sen koko johdossa tarvitaan yhteistä näkemystä ja tavoitetta sekä jatkuvaa tukea muutokseen, jossa potilaslähtöisyys rikkoo organisaation vanhaa toimintakulttuuria, rakenteita ja rajoja. Sosiaali- ja terveysalalla toimii myös vahvoja professioita. Professiot ja ammattijärjestöt tarvitaan mukaan työ-yhteisön kehittämiseen. Ilman näitä taustaedellytyksiä koko organisaatiokulttuurin uudistuminen ei onnistu.

Uutta tietoa

Atk- valmiudet on yksi ehdoton asia moniammatilliselle yhteistyölle. Työryhmässäni ne on nostettu kevään painopistealueeksi. Moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta yhteisen tiedon luomisessa olemme työpaikallani ottaneet ensiaskeleemme, kun otimme käyttöön päihdehuollon Effica, asiakastietojärjestelmän, ja pystyn auttamaan asiakkaita toimeentulotuki asioiden seuraamisessa sosiaalityössä käytettävän ATJ-tietojärjestelmän kautta. Palaveeraamme asiasta säännöllisesti Effica-koordinaattorin kanssa sekä Idän päihdepoliklinikan vastaavan sosiaaliterapeutin ja vastaavan sairaanhoitajan kanssa. Saimme luvan alkaa hyödyntämään järjestelmiä työssämme sekä kirjaamaan päihdehuollon Efficaan asioita, joista on asiakkaan hoidolle tai kuntoutukselle apua.

Organisaatiorakenteiden tuomaan tiedon jakamishaasteeseen olen törmännyt useita kertoja sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Toivon, että 2013 aloittanut Helsingin sosiaali- ja terveysviraston yhteinen organisaatio tuo helpotusta tähän tiedon hyödyntämisasiaan, kun nyt eritoimijat kirjaavat eritietojärjestelmille ja toisten lukeminen on tiukasti rajoitettua.

Vastuun vaikeus

Vastuukysymyksien määrittelyä emme ole juurikaan tehneet. Selvää on se, että hoitovastuu asiakkaista on aina hoitavalla taholla ja hoidon suunnittelusta vastaa päihdepoliklinikat. Meidän roolimme on auttaa asiakasta kiinnittymään hoitoonsa ja päihdepoliklinikoille sekä ohjata, neuvoa ja tukea asiakasta elämässä eteenpäin.

Erilaisten asiantuntijoiden yhteistyön tunnistaminen ja keskustelu on välttämätöntä, jotta työskentelymme tapahtuu asiakasta tukien. Työssäni korostuu kyky ja herkkyys kohdata asiakkaita sekä tiimityötaidot muiden ammatillaisten kanssa. Tällä tarkoitan moniammatillista yhteistyötä työrymäni sisällä sekä muiden viranomaisten kanssa. Symppiksen omahenkilöstö ja asiakkaat haastavat meidät jatkuvaan tiimityötai-tojen kehittämiseen sekä vuorovaikutustaitoja opettelemiseen. Vastuun jakaminen on jatkuva haasteemme.

Oman osaamiseni reflektiiviset pohdinnat

Luottamus on edellytys avoimelle keskustelulle. Avoimeen keskusteluun heittäytyminen ei aina ole minulle helppoa. Etenkin, jos itselläni on vahva mielipide asiasta. Isoherrasen mukaan moniammatillisesti hyvin toimivissa tiimeissä asiantuntijat luottivat toisiinsa ja tukivat toisiaan. Tällaisissa tiimeissä haluttiin työskennellä ja niissä kehittyi sosiaalista pääomaa, joka auttoi kaikkien ammattiryhmien työssä jaksamista. Omassa työssäni avoin keskustelu on vahvuutemme ja sosiaalinen pääoma, jota työs-sämme saamme olisi järkevä hinnoitella.

Omat vahvuuteni ovat vuorovaikutustaidoissa ja kyvyissä vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin. Vaativaa on luoda moniammatilliset yhteistyöverkostot niin, ettei verkostoissa ihmiset henkilöidy, vaan, että homma toimii kaikkien työntekijöiden kanssa yhtälailla arvioiden.

Tärkeimmäksi haasteeksi moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta nousee uusi tapa orientoitua asiantuntijuuteen, vuorovaikutus taidot ja ammattilaisten keskinäinen luottamus sekä ammatillinen roolijako. Tässä makro ja mikro tasoilla. Moniammatillista yhteistyötä tulee edistää niin päättäjien, ammattiyhdistysliikkeen kuin työntekijöiden toimesta. Ihminen tarvitsee tuekseen moniammatillisesti yhteen hiileen puhaltavat palveluiden tuottajat.


LIITE

Isoherranen Kaarina. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista
yhteistyötä kehittämässä. Verkkodokumentti Luettu 13.3.2014. Helsingin Yliopisto.

Auttaja ensin?

Minna Ruotsalainen haastattelee Tayssin yleissairaalapsykiatrian perheterapeutti Susanna Mannersuota Tehy-lehdessä 1/2014. Mannersuon mukaan mitä vain voi sattua milloin vain ja kenelle tahansa. Tärkeintä auttamistyössä on, että välittämisen tunne ja läsnäolo välittyy. Samat tunteet ja haasteet on läsnä työssäni matalan kynnyksen päivätoiminnassa Kontulan Symppiksessä. Työntekijöiden jaksamista voidaan ehkäistä vain tiedostamalla riskejä ja sijoittamalla auttamistyötä tekevien ihmisten hyvinvointiin. Kuinka voi auttaa, jos itse on avuntarpeessa?

Empaattinen vuorovaikutus on lähtökohta sijaistraumatisoitumiselle. Kun kohtaa toistuvasti muiden ihmisten kärsimyksiä, se vaikuttaa hitaasti auttajan omaan kokemusmaailmaan ja sen liittää omaan sisäiseen tunteiden- ja tiedonkäsittelysysteemiin. Traagisten tarinoiden takia kokemus elämästä ja uskomukset ihmisistä alkavat vähitellen muuttua. Tätä muutosta ei voi auttamistyössä estää. On tärkeää huomioida, että se ei ole lähtöisin auttajan henkilökohtaisista ominaisuuksista, vaan työn sisällöstä. Ammatillisen toiminnan huomaa tällaisessa tilanteessa juuri siinä, miten auttaja pystyy käsittelemään näitä sijaistraumatisoitumisessa tulleita reaktioita. Päinvastoin epäammatillista käytöstä on se, että kieltää asiakastyön vaikutukset itsessä ja työyhteisössä. (Nissinen 2007, 140-141.)

Auttajalla on riski väsyä

Mannersuo toteaa: ”Tilanteet koskettavat usein, mutta se ei näy niinkään potilastyössä romahtamisena tai itkuun purskahtamisena. Joskus kyynel pilkahtaa väkisin silmänkul-maan. Työtä tehdään omalla persoonalla ihmisten hätähuutojen keskellä.” Tällöin auttajaa uhkaavat sijaistraumatisoituminen, myötätuntostressi ja uupumus. Omien rajojen vetäminen on välttämätöntä, sillä ylikuormittuneesta auttajasta ei ole kenellekään apua. (Ruotsalainen 2014)

Koska päihdetyössä on yleistä, että kohtaan usein äkillisiä kriisitilanteita, joihin liittyy paljon kärsimystä, kipua ja jopa kuolemia, on henkilöstön hyvinvointi turvattava. Päihdetyön asiakkaat tarvitsevat tukea kauhukokemuksissaan esimerkkinä väkivallan teot, itsemurhat, uudet diagnoosit. On luonnollista, että nämä tilanteet herättävät tunteita.

Ruishalmeen & Saariston mukaan auttamistyötä tekevä työntekijä tuo auttaja-autettava-suhteeseen aina palasen omaa henkilöhistoriaansa. Syvästi eläytyvä ja empaattinen työntekijä saattaa helposti väsyä työroolissaan. Auttajan on tärkeää tunnistaa itsessään tapahtuvat psyykkiset reaktiot. Selkeä käsitys auttamisen mahdollisuuksista ja rajoista osaltaan mahdollistavat työssä jaksamisen ja työn mielekkyyden. Itsestään huolehtiminen ja omien rajojen tunnistaminen ehkäisevät työssä uupumista. Henkisesti vaativassa ja kuormittavassa työssä tukeudutaan usein työtovereihin. Työyhteisö pystyy usein tarjoamaan tilannetta ymmärtävää tukea. (Ruishalme & Saaristo 2007, 122-125.)

Kun huolehdit itsestäsi, voit huolehtia myös muista

Työssäni Kontulan Symppiksessä henkilöstön hyvinvointi on keskiössä. Kun henkilöstö voi hyvin, he jaksavat auttaa myös asiakkaita. Järjestämme tilaisuuksia tunteista keskustelulle ja lopetamme aina viikon epäammatilliseen purkuun, jonka tavoitteena on keskustella työssä heränneistä tunteista ja purkaa niitä. Tuolloin on tarkoitus riisua henkilöstöltä työrooli ja avata viikolla syntyneet tunnelukot.

Tärkeässä roolissa työssäjaksamisen näkökulmasta ovatkin epäviralliset ja viralliset kes-kustelut työyhteisössä sekä luottamuksellinen työilmapiiri. Ne tukevat työssäjaksamista. Tärkeintä on järjestää aikaa tunteista keskustelulle, koska ilman aikaa, monet tunteet, jois-ta on syytä keskustella jää keskustelematta. Auttajan hyvinvointi on turvattava, jotta autet-tavia voidaan auttaa. Työyhteisön on tärkeä auttaa auttamistyötä tekeviä ihmisiä. Näin varmistetaan se, että auttajat jaksavat auttaa ihmisiä tulevaisuudessa.

Lähteet:

Nissinen, L. 2007. Auttamisen Rajoilla. Helsinki. Edita Prima Oy.

Ruishalme, O. & Saaristo, L. 2007. Elämä satuttaa - Kriisit ja niistä selviytyminen. Helsinki. Gummerus.

Ruotsalainen Minna. Tukena elämän varjoissa. perheterapeuttu Susanna mannersolan haastattelu. Tehy –lehti 1/2014.

Osallisuutta syrjäytymisen ja rasismin ehkäisyksi?

Niek Maassen luennoi Metropolia ammattikorkeakoulussa 11.3.2014 otsikolla:”Presence and Care” ja Ignaas Devisch luennoi otsikolla: ” Sick of helth: when wellbeing turns into better then well.”. Molemmilla luennoilla oli kiinnekohtia omaan työhöni Kontulan Symppiksen sosiaaliohjaajana ja toimintaani politiikassa. Käsittelen tehtävässäni vain kahta ensimmäistä luentoa ja niiden minussa herättämiä ajatuksia Suomen ja työni näkökulmasta, koska jouduin lähtemään viimeiseltä luennolta kesken pois. Näin pystyn myös keskittymään kahteen tärkeään näkökulmaan työssäni, asiakkaiden kohtaamista ja rasismin vastaista työtä.

 

Suomen politiikassa eletään mielenkiintoista aikaa. Edessä on toukokuussa 2014 eurovaalit ja keväällä 2015 eduskuntavaalit. Eurovaalit ratkaisevat sen, millä tasolla rasististen puolueiden kannatus on koko Euroopassa. Suomessa Perussuomalaisten nousussa on se hyvä puoli, että puolueen puheenjohtaja Timo Soini edustaa vähemmistöä ja on mahdollista, että rakenteen ansioista Perussuomalaisten kannatus ja sisäiset haasteet turvaavat sen, ettei vahvaa rasistista puoluetta ole noussut tai nouse Suomen puoluekartalle. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka valta jakautuu tulevissa vaaleissa ja kuinka se vaikuttaa työhöni sosiaaliohjaajana esimerkiksi valtion budjettiratkaisujen muodossa.

 

Keskustelussa pohdittiin poliittista toimintaa ja sosiaalialan työntekijän vastuuta osallistua siihen. Olen itse hyväksynyt ajattelussani sen näkemyksen, että minulla on vastuu tuoda esiin epäkohtia, joita havaitsen työssäni sosiaaliohjaa ja minun tulee ymmärtää työni yhteiskunnallinen luonne, huolimatta siitä toiminko itse politiikassa tai en. Tosin vaikuttamisen halu sisälläni ja epäoikeudenmukaisuuden havaitseminen on ajanut minut mukaan politiikkaan.

 

Rasismin nousu on Euroopassa todellisuutta ja siitä tulee keskustella. Näin ihmiset saavat asiaan näkökulmaa. Uskon, että ihmisistä huolenpito ja tasa-arvoa edistävät palvelut toimivat vastavoimana rasismille. Eriarvoisuus, kasvavat hyvinvointi ja tuloerot tarjoavat pinnan myös rasismin kasvulle. Kun kaupungin osat eriarvoistuvat, myös ongelmat kasaantuvat aluekohtaisesti. Suomessa ilmiötä on syytä ennalta ehkäistä, mutta samanaikaisesti käydä aktiivista keskustelua aiheesta.

 

Rasismin vastaiseen näkökulmaan tulee kiinnittää huomio aina ihmistyössä. Kun työskentelen sosiaalityöntekijänä tai sosiaaliohjaajana rikollisten ja psyykkisesti vakavasti sairaiden ihmisten kanssa, arvostava kohtaaminen on työssä ehdottoman tärkeää. Asiakkaanamme on myös erikulttuurien edustajia. Ihmiselle on annettava mahdollisuus ja kohdattava heidät avoimin mielin. Myönnän sen, että itsellänikin ennakkoluulot nousevat aika ajoin esiin, mutta haluan taistella omia ennakkoluuloja ja yleistyksiä vastaan. Käsitykseni mukaan jokaisella ihmisellä on ennakkoluuloja ja niiden vastaista työtä tulee tehdä läpi elämän. Kysymys on paljolti siitä, antaako ennakkoluuloille vallan vaikuttaa toimintaan ja ihmisille mahdollisuuden todistaa ennakkoluulon vääräksi. Tätä samaa arvostavaa otetta odotan myös muilta työpaikallani.

 

Sosiaalialan työntekijöillä on tärkeä rooli siinä, kuinka työtä tehdään. Erilaiset ihmisryhmien kanssa työskentely, kuten nuorten, rikollisten ja vähemmistöjen kanssa työskentely haastaa työntekijän vuorovaikutukseen niin asiakkaiden kanssa kuin päättäjienkin kanssa. Tämä vaatii herkkyyttä sekä kykyä löytää oikea tyyli- ja tapa puhua ryhmien kanssa. Arvostava tasa-arvoinen kohtelu tukee ihmisiä ja edistää yhteiskuntarauhaa. On syytä huomioida, että kohtaamisessa kaikki vaikuttaa. Omassa työssäni olen pohtinut usein pukeutumistani, ettenkin silloin, kun olen töistä suoraan menossa esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokoukseen tai johonkin iltatilaisuuteen, mikä edellyttää siistimpää pukeutumista. Oma tyylini on mukautunut siihen, että käytän usein farkkutakkeja jakkuina, koska ne sopivat työhöni ja politiikkaan, koska en voi kuvitella työskenteleväni jakkupuku päälläni.

 

Usein asiakkaille tarjotaan palvelua, joka ei jousta asiakkaan tarpeen mukaan. Toimintatapa on usein sellainen, että tässä on palvelu, voit valita otatko tai jätätkö palvelun ottamatta. Monesti todetaan vielä, että asiakkaalla on vapaus ottaa apua vastaan tai ei. Harvemmin pysähdytään herkällä korvalla kuulemaan asiakasta ja käydään oikeasti keskustelua siitä, mitä asiakas tarvitsee ja miten se voitaisiin hänelle järjestää. Ihan kuin Ignaas Devisch totesi, että kun Hollannissa tehdään asiakastyötä kadulla, on tärkeää kiinnittää huomio ensi kohtaamiseen ja itsellä on oltavassa erilaisia auttamistyökaluja, joita asiakkaalle voi tarjota, kun kuuntelee ensin, mitä asiakas kaipaa. Yksi iso mahdollisuus on asiakkaan kohtaamisessa, sellaisena kuin hän on, ilman sosiaalipalvelun rajoituksia siitä, millainen asiakkaan tulee olla palvelun piirissä. Näin voidaan edistää hyvinvointia ja luottamusta viranomaisten ja syrjäytyneiden sekä syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden välillä.

 

Monesti palvelujärjestelmä tarjoaa raamin, johon asiakkaan tulee sopia. Se, että asiakkaan, joka ei elä yhteiskuntakelpoista elämää, hoitomotivaatio ja päihdemaailman kuviot ovat sillä mallilla, että asiakas voisi ottaa hoitoa vastaan sekä hän ottaisi asiakseen suunnata päihdepoliklinikalle, ei usein tapahdu samalla kertaa. Syrjäytymisen ja rasismin rinnalle tarvitaan osallisuutta ja tasa-arvoista, ihmistä arvostavaa kohtelua.

 

 

Benchmarking tehtävä matalan kynnyksen päihdetyön päiväkeskuksessa

Benchmarking -tehtävässä tehtävänäni oli käyttää menetelmänä benchmarkingia niin, että tutustun johonkin työkohteeseen ja tuon sieltä jotain omaan työhöni. Intressini tehtävässä oli uteliaisuuteni ja haluni nähdä, kuinka jossain toisessa matalan kynnyksen päihdetyön päiväkeskuksessa ammattilaiset toimivat työssään sekä kehittää omaa työtäni. Halusin löytää mahdollisimman samankaltaisen päiväkeskuksessa kuin työpaikkani Kontulan Symppis, jossa työssä on ammatillinen ote, mikä on Symppiksessä uutta. Ajatuksenani oli saada ammatillista perehdytystä omaan työhöni ja kehittää yhteistyötä Itä-Helsingin alueella.

 

Arviointini lähti liikkeelle omasta työyksiköstäni ja siitä, mikä on uutta ja haasteellista. Keskustelin aiheesta esimieheni kanssa ja pohdimme, että ajankohtaista on kehittää Kontulan Symppiksen työtapoja, sosiaaliohjaajan ja lähihoitajan eli ohjaajan työnkuvia. Löysin samankaltaisien päiväkeskuksen, joka valikoituivat benchmarking – tehtävänäni toimipisteeksi, koska siellä työskentelee kaksi sosionomi koulutuksen saanutta työntekijää ja viisi lähihoitajaa. Asiakas määrät on tässä päiväkeskuksessa oli pienemmät kuin Symppiksessä kuten myös toimintatilat. Työtä tekevät ammattikunnat ovat samat, vaikkakin mitoitukset ovat erilaiset.

 

Molemmissa päiväkeskuksissa palvelut kohdentuvat syrjäytyneille ja vakavan syrjäytymisuhan alla oleville ihmisille sekä vaikeasti palveluihin kiinnittyville päihderiippuvaisille asiakkaille. Molemmissa paikoissa työskennellään matalan kynnyksen periaatteiden mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaan palvelun piiriin tulemista helpotetaan mahdollisimman paljon ja luottamus pyritään saavuttamaan avoimella kohtaamisella. Asiakkaat voivat asioida paikoissa anonyymisti ja päihteiden vaikutuksen alaisena. Työmenetelmissä osoittautui olevan yhtäläisyyksiä ja eroja.

 

Tavoitteenani oli saada uutta näkökulmaa Symppiksessä tehtävään työhön ja selkiyttää Symppiksen perustehtävää. Tehtävän avulla määrittelin omaa käsitystäni Symppiksen perustehtäväksi. Menetelmänä vertaiskäynnillä oli havainnointi ja keskustelu päiväkeskuksen ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa sekä tekemäni muistiinpanot. Tuloksien analysointimenetelmänä käytin laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmää teemoittelua.

 

Valitsin viideksi teemaksi työsuojelun ja henkilöstömitoituksen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden, työtavat ja rajauksen, kuntouttava ja haittoja vähentävän työotteen sekä asiakaslähtöisyyden. Lähestyin työtapoja näiden viiden teeman avulla ja pohdin yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia niin, että ajatukseni oli jatkuvasti oman työni kehittämisnäkökulmassa. Viiden valitun teeman mukaisesti Symppiksen toimintaa on jo kehitetty eteenpäin sekä tullaan jatkossakin kehittämään. Esimerkkinä mainittakoon jo käytännöksi muodostunut Symppiskokous.

 

Matalankynnyksen päivätoiminnan kautta saadaan kontakti kaikista vaikeimpiin päihderiippuvaisiin ja/tai psyykkisesti sairaisiin. Toiminta vastaa suoraan edellä mainitun kaltaiseen Helsingin valtuustostrategian painopisteeseen. Haasteena on luottamuksen saavuttaminen ja asiakkaiden osallisuuden edistäminen, kun asiakas on siihen valmis.

Ihmisoikeudet ja haittoja vähentävä huumetyö

Työskentelen Kontulan Symppiksessä, jossa asioi 250- 300 päihderiippuvaista per päivä, mikä sai minut pohtimaan yhtenä työskentelynäkökulmana huumeiden käytön haittoja vähentävää (Harm reduction) näkökulmaa. Helsingin diakonialaitoksen mukaan: ”Suomessa on tehty onnistuneesti työtä huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemisessä.” Haittoja vähentävän työn tuloksia on kiitelty pääosin käytännöllisesti esimerkiksi tartunta tautien ehkäisemisen näkökulmasta. (HDL)

Haittoja vähentävälle työlle on useita moraalisia motiiveja. Yhtenä itselleni tärkeimpänä näkökulmana on se, että työssäni ydinasia on ihmisten terveyden edistäminen ihmisyyttä kunnioittaen. On kyse sitten huumeriippuvaisesta tai yhteiskunnassa elävästä ihmisestä. Mikäli työskentelemme haittoja vähentäen, työllämme on vaikutusta huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksiin.

Arvostavalla kohtelulla voimme lisätä luottamusta asiakkaan ja viranomaisen välillä. Luottamus on pohja keskustelutyövälineenä tehtävälle auttamistyölle. Haittoja vähentävän näkökulman mukaisesti voimme edistää huumeriippuvaisten ihmisten terveyttä ohjaten heitä hoidon esimerkiksi opiaattikorvaushoidon piiriin tai ennalta ehkäisemme Hepatiitti- ja Hiv -tartuntoja. Haittoja vähentävä työ ei ole ristiriidassa kuntouttavan työn kanssa. Se voi olla ensiaskel kohti kuntouttavaa työtä.

Jokaisella ihmisellä on ajatteluni mukaan oikeudet ihmisoikeuksiin. Huumeriippuvaisia tulee auttaa, vaikka he eivät toimi yhteiskuntamme normien mukaisesti. Ihmisoikeuksia ei tarvitse ansaita. Ne on joka ikisellä ihmisellä heti syntymästä lähtien läpi elämän. Ihmisten välistä tasa-arvoa.

LÄHTEET:

HDL. Verkkodokumentti <https://www.hdl.fi/en/ajankohtaista-in-english/1308-huumeiden-haittoja-vahentava-tyo-on-suomessa-edelleen-tabu-v15-477> Luettu 23.2.2014.

Kotitenttivastaukseni.

Tenttikirjana oli Elina Aaltion Hyvinvoinnin uusi järjestys.

1       Mitä uudenlainen hyvinvointikäsitys tarkoittaa tai voisi tarkoittaa omassa työssäsi?

 

Uudenlainen hyvinvointikäsitys tarkoittaa sitä, että palvelun käyttäjien äänen tulee kuulua nykyistä voimakkaammin. Järjestelmä tarvitsee moninaisuutta, valinnan vapautta sekä sen tulee mahdollistaa asiakasosallisuus. Uuden hyvinvointikäsityksen mukaan palvelujärjestelmää kehitetään parhaiten dialogissa palvelun tuottajien ja niistä päättäjien välisessä dialogissa.

 

Työskentelen Kontulan Symppiksessä, joka on matalan kynnyksen ajanviettopaikka päihderiippuvaisille. Ihmisille, joiden suhde yhteiskuntaan on ristiriitainen. Symppikseen jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Symppis kuuluu Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa terveys- ja päihdepalvelut osastoon ja siellä Idän päihdepoliklinikkaan. Symppiksen työntekijät ovat Idän päihdepoliklinikan työntekijöitä.

 

Työryhmäni on valmis tarttumaan haasteisiin ja kehittämään Symppiksestä entistäkin paremmin asiakkaiden hyvinvointia edistävän matalankynnyksen palvelun. Kolmesta työntekijästä yksi valmistui lähihoitajaksi, toinen aloittaa opinnot ja minä vastaan sisällön kehittämisestä työssämme yhdessä työryhmän mukaan. Oma roolini mahdollistaa keskustelun ammattiyhdistyksen ja viraston johdon kanssa ajankohtaisista asioista ja niiden peilaamisen omassa työssämme. Tämä tarjoaa työhömme mahdollisuuden toimia neuvotteluun perustuen ja vaikuttaen työhömme niin kunta kuin valtionkin tasolla.

 

Itse olen toiminut myös terveys- ja päihdepalvelut osaston henkilöstötoimikunnasta ja tuon myös sitä näkökulmaa tähän tehtävään. Olen työpisteeni ensimmäinen sosiaaliohjaaja ja työnkuvaani kuuluu työn kehittäminen sosiaalialan näkökulmasta. Tästä syystä tämä työ tarjosi mahdollisuuden ideoida aidosti omaa työtäni uudenlaisen hyvinvointikäsityksen näkökulmasta. Haasteen loi se, että olen ehtinyt olemaan työssäni vasta vajaan kuukauden. Joka tapauksessa perehdyn tehtävään aikaisempaa työkokemustani, keskusteluja työssäni ja ajatuksiani hyödyntäen.

 

Kontulan Symppis on toiminut projektina neljä vuotta ja sen toiminta vakinaistettiin Helsingin kaupungin omaksi toiminnaksi. Tämä ei kuulemani mukaan ollut itsestään selvä ratkaisu, vaan markkinoiden roolia pohdittiin tässä yhteydessä ja olisi ollut mahdollista, että Symppiksen toiminnat olisi kilpailutettu. Näin ei kuitenkaan tehty. Symppiksen esimerkki voi olla omalta osaltaan osoittaa sitä, kuinka julkisen sektorin toimintaa voi järkevöittää ja parantaa ilman kilpailutusta Newcastlen esimerkkiä hyödyntäen. Työpaikkani voi toimia suunnan näyttäjänä matalan kynnyksen päihdepalveluiden kehittämisessä Helsingissä ja toimia sisältä käsin kehittyvänä toimipisteenä.

 

Palveluiden saatavuus on toistaiseksi työpaikallani asiakkaille turvattu ja sitä kautta uudenlaisen hyvinvointikäsityksen mukainen kansalaisten hyvinvoinnin lisäämistavoite toteutuu. Voikin sanoa, että Kontulan Symppis on osaltaan lisää kansalaisten hyvinvointia. Terveys- ja päihdepalveluosaston henkilöstötoimikunnassa on pohdittu paljon sitä, kuinka työt ja resurssit kohdentuisivat järkevästi ja kuinka budjettia voidaan toteuttaa paremmin. Viime kokouksessakin johto kantoi huolta siitä, että päihdepoliklinikoiden kävijämäärät laskevat ja tästä syystä korvaushoito siirretään terveysasemilta takaisin päihdepoliklinikoille. Tasa-arvoisen palveluajatuksen hoitoyksiköiden määrän vähentäminen on kannatettavaa. Kuitenkin näen, että lähemmäs tasa-arvoajatusta päästäisiin, kun ns. helpommin hoidettavien korvaushoito suoritettaisiin terveysasemilla.

 

Päihdepoliklinikoiden työtä olisi syytä arvioida tarkoin ja se tulisi toteuttaa matalan kynnyksen paikoissa. Kun toisaalla tuskaillaan väheneviä kävijä määriä, työssäni Symppiksessä päihderiippuvaisia käy päivittäin noin 300. Ehkä olisi aiheellista pohtia resurssien parempaa kohdentamista yhdessä työntekijöiden ja esimiesten kanssa sekä pyrkiä näin toimintakykyjen tasa-arvo ajatusta kohden. Tällä hetkellä päihdepoliklinikoiden ajanvaraus ja parin tunnin rajattu vastaanottoilman ajan varausta karsii huonokuntoisimmat pois hoidon piiristä. Jos hoidon piiriin pääsee matalan kynnyksen paikkojen ohjaamana, toiminta olisi tasa-arvoisempaa ja huomioisi erilaisten ihmisten toimintakykyisyyttä. Ehkä olisikin aika perustaa alueelliset matalan kynnyksen toimipisteet.

 

Uuden hyvinvointikäsityksen mukaan ihmisten toimintakyky riippuu synnynnäisistä ominaisuuksista ja instituutioiden kautta järjestettävistä mahdollisuuksista. Se on myös osallistumista. Asiakkaiden kohtaaminen on avain asemassa työssäni. Luottamuksen ja arvostuksen osoittaminen lisää luottamusta ja arvostusta. Asiakkaita kannustaessa ja kohdatessa on tärkeä osoittaa se, että luotamme heidän kykyynsä hoitaa asioita. Mikäli jokin on ylitsepääsemätöntä, tuemme asiakasta asian hoitamisessa. Työssäni toimimme yhteisvastuullisesti asiakkaiden kanssa ja suunnittelemme, että työmme nojaisi teoreettisesti yhteisökuntoutuksen ajatukseen vahvemmin työpisteessäni. Näin instituutiona Kontulan Symppis järjestäisi jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja kantaa vastuuta.

 

Omassa työssäni haluan turvata sen, että ihmisillä on fyysiset, psyykkiset ja tiedolliset edellytykset osallistua yhteisön, Kontulan Symppiksen, elämään. Tämä kuuluu ja sopiikin luonnollisesti työnkuvaani sekä ammattilaisena että kuntapäättäjänä. Näin voin hyödyntää työssäni molempia roolejani. Osallisuutta edistävän hyvinvointipalvelujärjestelmä edellyttää sekä työntekijöiden että palvelun käyttäjien osallisuutta. Symppiksessä yhteisöllisyys voi tarjota mahdollisuuden asiakkaille harjoitella kansalaisuutta ja sitä kautta ihmiset voivat oppia tiedostamaan poliittiset oikeutensa, jotka osa jo varsin hyvin tunnistavatkin.

 

Uudenlaisen hyvinvointikäsityksen mukaisesti hyvinvointipalveluista tulee kehittää osallistavia, dialogisia ja niiden on oltava yksilöllisiä, asiakaslähtöisiä. Tämä  kehittämistyö voidaan organisoida New Castlen esimerkin mukaan ilman ulkopuolisia markkinoilta ostettavia konsultteja. Ihminen on kohdattava yksilönä tutun ihmisen toimesta ja hänet tulee nähdä, kuulla ja ottaa vakavasti. Näistä kohtaamisista ja ammattitaidosta saatavalla kokemuksella työtä voidaan kehittää, mikäli siihen resurssoidaan. Ihmislähtöinen työorientaatio on tulevaisuutta ja ammattilaisten, kuten minun ja työkavereideni, haasteena on kohdata ihminen ihmisenä.

 

Sosiaalipolitiikan ja hyvinvointipalvelujärjestelmän tehtävänä on tavoitella kollektiivista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kuten Aaltio kirjassaan kirjoittaakin, koska palvelujärjestelmässä, tässä tapauksessa Symppiksessä, on erilaisia palvelun tarvitsijoita, palveluiden tulee olla joustavia. Eli jokainen voi valita, mitä palvelua tarvitsee ja mitä ei haavanhoidosta sosiaaliohjaukseen.

 

New Castlessa palveluideologia lainattiin yksityiseltä sektorilta: Asiakas on aina oikeassa. Sen rinnalla julkisessa palvelujärjestelmässä jokainen asiakas on yhtä tärkeä. Tavoitteena oli, että asiakas saa asiansa mahdollisimman vähällä vaivalla hoidettua ja päättää asioinnin tyytyväisenä. Tämä ajatus voisi toimia myös Symppiksen perusajatuksena.

 

2       Mitä heikkouksia ja vahvuuksia näet neuvotteluun perustuvassa palvelujärjestelmässä?

 

Neuvotteluun perustuvassa palvelujärjestelmässä pohjan luo periaatteelliset lähtökohdat. Vahva periaatteellisuus on järjestelmän vahvuus, vaikkakin käytäntöön saatettaessa se herättäisi varmasti kiivasta vastustusta

 

Periaatteina osallistaminen, vapautuminen, oikeidenmukaisuus ja tasa-arvoisuus sekä tavoitteena kollektiivisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen sekä yksilöllisyys sekä dialogisuus, herättävät ensi lukemalta ajatuksen: ” Voiko tuo onnistua?” Päättäjänä tiedän, että Aaltion esiin nostamat periaatteet saisi kritiikkiä osakseen, mutta tapaus New Castle osoittaa sen, että malli voisi kestää kritiikin.

 

Markkinalogiikka on saanut vahvan aseman Suomessa tilaaja- tuottaja mallien muodossa, jossa tilaaja ja tuottaja sijoittuvat eri virastoihin ja laitoksiin. Markkinalogiikka on johtanut palvelujärjestelmän lohkoutumiseen ja sirpaloitumiseen. Tasalaatuisuutta, mikä on ollut julkisen palvelujärjestelmän etu, haastaa näennäinen valinnan vapaus. Vaarana on eriarvoistumisen lisääntyminen.

 

Markkinamekanismien tuonti julkiselle sektorille on saanut ihmiset tuntemaan, että palveluiden käyttäjien valinnan vapaus olisi lisääntynyt. Suurempaa valinnan vapautta käyttäjä voi käyttää silloin, kun yksityisistä palveluhankinnoista voi hakea korvausta. Tosin demokratia on valinnan vapauden rinnalla kaventunut. Markkinamekanismien tuoma valinnan vapaus voi pinnallisesti tuntua hyvältä ajatukselta, mutta syvällisemmin sitä pohdittaessa se heikentää asiakkaan osallisuutta ja kollektiivisten hyvinvoinnin elementtien toteutumista. Markkinamekanismit ja erilaiset sopimukset kaventavat myös demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia.

 

New Castlessa ihmiset uskoivat julkisen palvelutuotannon mahdollisuuksiin ja demokratian kautta palvelujärjestelmän uudistamistyö voitiin aloittaa uudenlaisen hyvinvointikäsityksen mukaisesti neuvotteluun perustuen. New Castlessa neuvottelu oli sekä kehittämisväline että osa uuden organisaation toimintamenetelmiä. Mielestäni olisi hienoa, jos se saataisiin sellaiseksi myös Helsingissä. Näin asiakkaiden ja henkilöstön ääni kuuluisi paremmin. Omassa yksikössäni vuoden vaihteen jälkeen aloittaa työryhmä, joka koostuu johtajista ja henkilöstöstä.

 

Kun pohdin Helsingin kaupungin organisaatiota, jos se muuntautuisi enemmän neuvotteluun perustuvaksi palvelujärjestelmäksi, huomaan kaipaavani uudenlaista johtamisorientaatiota. Neuvotteluun perustuvan palvelujärjestelmän laajeneminen vaatisi johtajilta uutta ymmärrystä ja työntekijöiden, palveluiden tuottajien, arvostuksen lisääntymistä. Tällä hetkellä julkisuudesta ja työssäni olen saanut nähdä johtajien asenteiden koventumista, mikä ei edistä tämän kaltaista ajattelua.

 

Neuvotteluun perustuvassa palvelujärjestelmässä kyse on siitä, kuinka lakeja sovelletaan ja kuinka työn kehittäminen saadaan toteutumaan järkevästi. Nyt johtajat menevät usein budjettiraamin tai lakien taakse piiloon, kun toimintaa yritetään kehittää. Helsingissä meillä on hyvät yhteistoiminnan rakenteet, jotka takaa laki ja Helsingin oma yhteistoiminta sopimus. Valitettavasti johtajat eivät hyödynnä rakennetta mahdollisimman hyvin. Tottahan on se, että työntekijät ovat hyvin koulutettuja ja heidän näkemyksensä voisi helpottaa ratkaisujen etsinnässä budjettipaineissa.

 

Työntekijöitä tulisi kannustaa tunnistamaan tehottomia työtapoja ja luomaan uusia. Kehittämistyöhön ei tarvita aina ulkopuolisia konsultteja. Esimerkiksi kuinka kehittämistyön ulkoistamisen sijaan palveluita voidaan parantaa kunnan oman henkilöstön toimesta. Näen järjestelmässä enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia ja uskon, että työtä voidaan kehittää kunnissa yhteistyössä tuottajien ja päättäjien kanssa, mikäli näin halutaan.

 

Itse asiassa minulla on kokemusta tästä aikana, jolloin toimin Teknisen palvelun lautakunnan puheenjohtajana Helsingissä. Tuolloin silloisen Rakpan, nykyisen Staran uusi organisaatiorakenne ehdotus tuli työntekijöiden ryhmätyöstä. Kävin usein keskustelua pääluottamusmiesten kanssa ja tapasin työntekijöitä. Viraston uuden nimen keksi myös viraston viestinnän työntekijä ja nämä ratkaisut saivat alun muutosvastarinnan jälkeen hyvän vastaan oton. Ihmiset kokivat, että me muodostimme Staran niin minä päättäjänä, kuin työntekijät ja johtajat omissa rooleissaan.

 

Helsingissä hankinnoissa esimerkkiä voisi myös ottaa New Castlesta. Helsingissä hankintakeskus on virasto, joka on perehtynyt kilpailutusprosesseihin. Hankintakeskukseen avoimuuden ja kriteerityön kehittäminen on avainasemassa Helsingissä, jotta kilpailutuslainsäädäntöä sovelletaan mahdollisimman ansiokkaasti ja näin vältetään ylimääräisiä kuluja esimerkiksi oikeudenkäynti menojen muodossa. Lain soveltaminen ja muidenkin kuin taloudellisten kriteerien käyttöönotossa hankintakeskus on Helsingissä avainasemassa. Hankintakeskuksessa on työskennelty paljon ympäristökriteerien käyttöön ottoa edistäen. Nyt on sosiaalisten kriteerien käyttöönoton vuoro.

 

Talouskasvun ja hyvinvoinnin suhde on mutkikas. Osallistavan budjetoinnin ajatus voisi tuoda hyvän lisän. Päättäjänä olen tätä työtä tehnyt yhdessä Julkisen alan ammattiliiton pääluottamusmiesten kanssa ja koin sen olevan antoisaa. Tosin tämä työ pitäisi tehdä huolellisesti organisaatio rakenteissa. Yksi haaste liittyisi myös ammattiyhdistysliikkeen ajatuksen laajentumiseen ehkäisevän edunvalvonnan näkökulman toteutumiseen. Osa ammattiyhdistystoimijoista tarvitsisi koulutusta päätöksen teon ja yhteistyön ymmärtämiseksi. Myös osalle päättäjistä ammattiyhdistyksen kanssa tehtävä yhteistyö vaatisi asennemuutosta.

 

Osalla palveluiden järjestäjillä on liian kapeat käsitykset hyvinvoinnista. Helsingissä useat virastot ja laitokset syyllistyvät yritystoimijoiden rinnalla arvioimaan asioita vain oman budjettinsa näkökulmasta sen sijan, kun niiden tulisi arvioida asioita kokonaisvaltaisesti koko Helsingin näkökulmasta sekä viraston näkökulmasta. Monesti takerrutaan vain omaan budjettikehykseen. Tähän neuvotteluun perustuva kehittäminen voisi tuoda lisänäkökulmaa.

 

Budjettipaineet ja talouskehykset, tilastointi, suoritteet, palveluiden mittaaminen ja tulostavoite ajattelu turhauttaa usein työntekijöitä sosiaalialan asiakastyössä, jossa ainakin minä haluaisin keskittyä kuuntelemaan asiakasta, pohtimaan hänen tilannettaan, etsimään ratkaisuja ja auttamaan ihmistä vaikeassa tilanteessa, jossa helppoja, oikeita toimintatapoja ei ole. Koen, että liiallinen jumitus organisatorisiin ja markkinalogiikkaan sotkee ihmisten kanssa tehtävää palvelujärjestelmän työtä.

 

Julkisessa johtamisessa korostuu johtajan kyky johtaa ja kuulla työntekijöitä. Usein yksittäisillä työntekijöillä on ymmärrystä siitä, mikä olisi järkevää kokonaistaloudellisesti, mutta tulosohjaus voi pakottaa tekemään työtä epätarkoituksenmukaisesti. On syytä kyseenalaistaa ja kritisoida sitä, mittaammeko oikeita asioita palvelujärjestelmässämme. Kuinka työntekijöiden aika ja luovuus saadaan parhaiten asiakkaiden käyttöön palvelujärjestelmän hyväksi.

 

Tarvitsemme kritiikkiä, talouslogiikan tuntemista ja seuraamista. Samanaikaisesti sosiaalialan ammattilaisena on muistettava, että meidän tehtävämme on nostaa ja laajentaa hyvinvointi käsitettä. Hyvinvointi ei ole vain sitä, että ihmisellä on työ. Se koostuu useista asioista. Ihmisen hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan tukevaa ja vastaanottavaa empaattista palvelujärjestelmää, jossa ihmisistä huolehditaan hädän hetkellä ja joka tukee ihmistä yhteiskunnan toimijana.

 

Tämän hetkinen leikkausbudjetti haastaa Helsingin sosiaali- ja terveysviraston uudenlaiseen budjettitoimintaan. Koska New Castlen esimerkki osoittaa sen, että neuvotteluun perustuva palvelujärjestelmä voi olla kannattava myös taloudellisesti, sen pystyä voi perustella otettavaksi kokeilukäyttöön Helsingissä. Ehkä Helsingin kaupungin johtamisessa voidaan olla muutaman vuoden kuluttua valmiita siirtymään neuvotteluun perustuvaan palvelujärjestelmään.

 

 

Lähteet

Aaltio Elina. 2013. Hyvinvoinnin uusi järjestys. Gaudeamus Oy. Helsinki