Osallisuutta, koulumummoja, koulupappoja

Lasten ja nuorten arkeen on löydettävä pikaisesti uusia ratkaisuja moniin hyvinvointivaltiomme ongelmiin. Rahat eivät riitä enää kaikkeen nykyiseen ja lisääntyvään palvelutarpeeseen, yhteiskunnan palvelu- ja muut rakenteet, työ ja perhemallit muuttuvat ja sirpaloituvat. Samanaikaisesti ihmisten välinen vuorovaikutus sekä osallisuuden tunne kapenevat huolimatta monista uusista mahdollisuuksista. Myös tunne arjen turvallisuudesta heikkenee ja askarruttaa meitä.

Tarvitsemme erityisesti lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen ja yhteisten kokemusten vahvistamista, ylisukupolven välisiä kohtaamisia. Tämä tulee vahvasti esille myös opinnäytetyössäni, jonka tein yhdessä Petrus Väärälän kanssa. Aiheena oli osallisuuden edistäminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä.

Mahdollisuuksia on monia

Meillä on monia arkisia ja helppoja mahdollisuuksia parantaa asioiden tilaa. Koulu on lapselle ja nuorelle tärkeä kasvu- ja kehitysyhteisö, jossa he viettävät suuren osan ajastaan. Voimme monin tavoin lujittaa koulun, ympäristön yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Samanaikaisesti voimme lisätä lasten, nuorten ja aikuisten olemassa olevan asiantuntijuuden käyttöä, osallisuutta ja myös turvallisuuden tunnetta.

Tarvitaan uutta ajattelutapaa sekä hieman rakenteita ja toimia niin Helsingin kaupungin opetusvirastossa kuin koulun arjessakin. Opetusvirastolla ei ole pitkän aikavälin strategiaa, kuten suurimmalla osalla Helsingin virastoista on. Strategiaa tarvitaan ja sen laadinnassa on hyödynnettävä vuoropuhelua koululaisten, opettajien ja sosiaali- ja terveysviraston ammattilaisten välillä. Näin on mahdollista synnyttää uusia, helsinkiläisiä innovaatioita.

Kaikki eivät ole koulukunnossa

Koulun koko henkilökunnan tulee olla tietoisia oppilaiden hyvinvointihaasteista. Opinnäytetyömme tutkimusosuus vahvisti yleistä käsitystä oppilaiden hyvinvoinnin tarpeesta. Eräs haastateltu kuvasi, tilannetta niin, etteivät kaikki oppilaat ole koulukunnossa. Nämä oppilaat tarvitsisivat arkeensa vahvempaa tukea aikuisilta.

Olisikin tärkeä luoda mahdollisuuksia kiinnittää erilaisia palveluita ja toimijoita, ihmisiä yhteisöön ilman yksilön kontrolliksi ja itsekontrolliksi asenteellista lisäämistä. Koulun opetustyön rinnalle pitäisi kehittyä myös moniammatillista sosiaali- ja terveystyötä oppilaiden hyvinvointia edistämään.

Koulu kasvattajana

Keskustelujen ja haastattelujen perusteella henkilökunnan saumaton yhteistyö osallisuuden edistämiseksi koetaan kuitenkin usein vaikeaksi. Osa palveluista, esimerkiksi kouluruokailu, tuotetaan ostopalveluna. Kaikkia koulussa työskenteleviä ei myöskään ole valmennettu tai koulutettu oppilaan kohtaamiseen.

Kilpailutuskriteerien yhteydessä olisikin mahdollista määritellä jotkin pedagogiset vähimmäisvaatimukset myös muulle kuin opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Myös siivooja ja vahtimestari ovat tärkeitä koulun arjen kasvatustyössä. Uusi lainsäädäntö tukee sosiaalisten ehtojen sisällyttämistä kilpailutukseen. Ajatus koko koulusta kasvattajana voisikin kuulua jokaisen uuden työntekijän perehdytykseen.

Yhteishengen nostattaminen on tärkeä osa osallisuuden kokemuksen lisäämistä. Osa opettajista kaipasi me-hengen kasvattamista ja vaalimista, mutta resurssien niukkuus estää yhteishenkeä luovien ja ylläpitävien tilaisuuksien järjestämisen. Tähänkin saattaisi helpotusta löytyä moniammatillisen yhteistyön kautta. Esimerkiksi sosiaalialan opiskelijat voisivat osana opiskelua järjestää osallisuutta ja yhteishenkeä edistäviä tilaisuuksia.

Koulumummot ja koulupapat - teitä tarvitaan

Aikuisten ja sukupolvien välisten kohtaamisten merkitys oppilaiden arjessa on tärkeää. Eräässä haastattelussa nousi esiin koulumummojen tarpeellisuus. Koulussa voitaisiin tehdä yhteistyötä sellaisten aikuisten kanssa, jotka ovat jo siirtyneet pois työelämästä. Esimerkiksi eläkejärjestöjen tai monipuolisen palvelutalon päivätoiminnan asiakkaissa on hyväkuntoisia, motivoituneita ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä jotain hyödyllistä. Ajatus on ajankohtainen, sillä ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin ennen.

Koulumummo ja -pappa ajatukselle löytyy tukea myös opetuslautakunnasta, jonka jäsen Nasima Razmyar kirjoitti blogissaan, että aikoo jättää asiasta valtuustoaloitteen Helsingin kaupungin valtuustolle. Razmyar perustelee koulumummojen tarpeellisuutta: "He ovat mukana oppilaiden koulupäivässä, auttavat ja kuuntelevat, ovat läsnä".

Heitän haasteen, koulun henkilökunta, mummot ja papat ottakaa haaste vastaan ja aloittakaa yhteistyö Koillis-Helsingissä. Esimerkiksi Hiidenkiven koulun läheisyydessä toimii aktiivisia eläkejärjestöjä sekä Syystien monipuolinen palvelukeskus. Jakakaa arvokasta elämän kokemustanne tuleville sukupolville ja nauttikaa siitä myös itse.  Menkää oppilaiden arkeen ja olkaa vahvasti lähellä. Aikuisten vahvempi läsnäolo on tapa edistää oppilasosallisuutta. Ihania kohtaamisia yli sukupolvien.

Mirka Vainikka

kirjoittaja on helsinkiläinen sosionomi, joka teki ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön yhdessä Petrus Väärälän kanssa aiheena osallisuuden edistäminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä.

Lue koko opinnäytetyömme -Oppilaiden osallisuuden vahvistaminen Hiidenkiven peruskoulussa opettajien työtapoja kehittämällä