Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 - tiivistelmää ja näkökulmia strategiasta tehtävä

 

Tässä tehtävässä tuli perehtyä Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiaan: Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 sekä tarkastella sitä, miten erilaiset sosiaali- ja hyvinvointipoliittiset näkökulmat näyttäytyvät sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategian: Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 mukaan hyvinvoinnille luodaan vahva pohja työllä ja osallisuudella. Hyvinvointia ei voida rakentaa järjestelmä keskeisesti ja tavoitellen keskimääräistä hyvinvoinnin parantamista. Sosiaalinen kestävyys on toimintamalli ja tavoite, johon ministeriö pyrkii tälläkin julkaisulla.

Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, vahvistetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, tuetaan terveyttä ja toimintakykyä sekä annetaan ihmiselle turvaa ja hyvinvointi palveluita. Suomalaisen yhteiskunnan erityinen vahvuus on se, että ihmisistä pidetään huolta. Ihmisarvoinen elämä tulee turvata kaikissa olosuhteissa.

Elinympäristömme on se toimintaympäristö, jonka tila vaikuttaa terveyteemme ja hyvinvointiimme. Ilmaston ja ympäristö vaikuttaa elintilaamme. Tästä syystä emme voi jättää ympäristöä huomioimatta. Strategiassa pyritään rakentamaan hyvinvoinnille vahvaa perustaa, kaikille mahdollisuutta hyvinvointiin ja elinympäristö tukemaan terveyttä ja turvallisuutta. Oleellista on terveys- ja hyvinvointi ajatuksen läpileikkaavuus, joka virastossa ja laitoksessa – kaikkialla, missä tehdään ihmisiä koskevia päätöksiä.

Sosiaalinen kestävyys edellyttää toimivaa sosiaaliturvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hädän hetkellä yhteiskunta auttaa ihmistä. Sosiaaliturva vahvistaa yhteiskunnan ja talouden tasapainoa omalta osaltaan. Oikein mitoitettu sosiaaliturva on yhteiskunnan vahvuus. Hyvinvointiyhteiskunnassa tulee toteutua sekä sosiaaliset että taloudelliset tavoitteet ympäristöllisiä tavoitteita unohtamatta. Sosiaaliturva lisää ihmisten hyvinvointi tukemalla terveyttä ja toimintakykyä, antamalla turvaa muuttuvissa elämäntilanteissa, vahvistamalla sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä vakauttamalla yhteiskunnallisia oloja.

2010 – luku tuo eteemme uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Väestörakenteen muutos, globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat sosiaalityön ja sosiaaliturvan toimintakenttää. Nykyään arkisten asioiden rinnalla tulee pyrkiä ennustamaan maailmantalouden haasteita ja mahdollisuuksia. Teollisen tuotannon siirtyminen, Euroopan integraatio ja ihmisten tapa liikkua maailmalla ovat muutoksessa. Lisäksi on syytä huomioida luonnon kantokyky ja sen vaikutukset ihmisiin, ympäristöön sekä talouteen.

Väestörakenteemme muutos on iloinen asia siinä mielessä, että saamme todennäköisesti pitää vanhempamme ja isovanhempamme elämässä yhä pidempään. Kuitenkin suomalaisessa päätöksen teossa on syytä varautua siihen, että väestö ikääntyy täällä nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Meidän onkin ensitilassa investoitava ihmisiin, hyödyntää osatyökykyisyys työelämässä vahvemmin sekä turvattava riittävät hyvinvointipalvelut. Ihmisiin investointi tarkoittaa huolenpitoa avuntarvitsijoista sekä ongelmien ennakointia.

Työikäisillä ihmisillä, osatyökykyisilläkin, tulee olla mahdollisuus osallistua työelämään räätälöidysti. Osatyökykyisten kuntoutuspolkua hoidosta koulutuksen ja kuntoutuksen avulla työelämään vahvistetaan. Työterveyshuollossa tärkeä tehtävä on ennaltaehkäisevässä toiminnassa ja työkyvyn ylläpidossa. On myös syytä muistaa työn terveysvaarojen arviointiin ja työkyvyn alenemisen tunnistamiseen tähtäävää työ. Myös työyhteisöön kuuluminen vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Työhön kuntoutuksen keinoin on tavoitteena luoda polkuja työttömyydestä työelämään.

Lapsissa ja perheissä on tulevaisuus. Perheille on turvattava vaihtoehtoisia tapoja järjestää lastenhoito. Varhaispalvelut ja työajan joustot ovat tärkeitä välineitä perheen ja työelämän yhteensovittamisessa. Verotuksen, maksujen ja sosiaaliturvan on toimittava niin, että työnteko on aina kannattavaa, jopa vähäinenkin työnteko. Lapsiperheiden palveluista muodostetaan kokonaisuus nivomalla lapsen kehitystä tukevat ja ongelmia ehkäisevät palvelut omiksi kokonaisuuksiksi.

Suomessa sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ehtona on riittävän korkea työllisyysaste. On tärkeää tukea yrittäjyyttä, mutta tärkein työllisyys tavoite pitää olla täystyöllisyys. Se on ehdottoman tärkeää maamme hyvinvoinnin turvaamisen näkökulmasta. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020, sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia linjaa, että tavoitteena on elinikäisen työssäoloajan piteneminen kolmella vuodella vuoteen 2020 mennessä. Eläkejärjestelmää uudistetaan niin, että se vastaa paremmin eliniänpidentymiseen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, muuttuvien työolojen ja muuttoliikkeen vaatimuksiin.

Talouspolitiikka nivoutuu yhteen sosiaalipolitiikan kanssa. Veropolitiikalla voidaan tukea ympäristön ja ihmisen terveyttä edistäviä valintoja. Tämä voidaan tehdä oikeudenmukaisesti, progressio huomioiden tai tuloeroja kasvattaen ilman progressiota, tasaveroilla. Nyt on huomattava, että Suomessa hyvinvointi ja tuloerot ovat kasvaneet.

Kansainvälistyminen haastaa myös sosiaaliturvan rahoituspohjaa. Sosiaalivakuutuksen säännöstöä tulee kehittää niin, että ihmisten etuudet ja rahoitukseen osallistuminen on tasapainossa. Sosiaalinen kestävyys varmistetaan hillitsemällä meno- ja maksupaineita sekä sosiaali- ja terveyspalveluitten rahoittamista selkiyttäen.

Tulevaisuuden haasteita liittyy myös köyhyyteen ja sairastavuuden lisääntymiseen. Erityisenä haasteena on lasten ja nuorten sekä ikäihmisten ja sairastavien kohtuullisen hyvinvoinnin turvaaminen.  Huolena on nuorten syrjäytyminen, lasten ja lapsiperheiden eriarvoistuminen, syrjäytymisen siirtyminen ylisukupolvien, ikärakenteen muuttuessa pitkäaikaisten sairauksien ja monisairaiden ihmisten lisääntyminen suhteessa väestön määrään. Tehokkaimmin näihin haasteisiin vastataan eri hallinnonalojen tiiviillä yhteistyöllä. Myös Suomen tulee laatia kansallinen suunnitelma parantamaan ensisijaisesti pienituloisten, syrjäytyneiden, pitkittyneesti köyhyydessä elävien ja työttömien asemaa sekä lapsiperheiden köyhyyttä. Työpaikan tulee olla suoja köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Työelämän toimeentulo turvataan yleissitovien työehtosopimisella ja työelämän vähimmäisehtojen valvonnalla.

Sosiaali- ja terveyspoliittisen strategian mukaan vahvoilla peruspalveluilla voidaan jo varhain puuttua ongelmiin ja sairauksiin sekä tukemaan palveluita käyttäviä ihmisiä itsenäisessä selviytymisessä. Peruspalvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointivalion yksi tärkeä peruspilari, josta on syytä huolehtia.

Suomalaisen ihmisen perusoikeudet määrittyvät perustuslaissa ja perusoikeuksiamme on ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä, oikeus elämään ja ihmisarvoon, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, uskonnon ja omantunnonvapaus. Kysymys kuuluu, tukeeko tämä ohjelma ihmisten perusoikeuksien toteutumista entistä paremmin ja oikeudenmukaisemmin.

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 tavoitteet voidaan saavuttaa vain yhteistyöllä. Toimintaa ohjataan säädös-, resurssi- ja informaatio-ohjauksella. Valvonnan ennakoivaa roolia on vahvistettava. Yhteiskunnan toimivuuden varmistamistyö tulee tehdä niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma on pääohjelma, jolla johdetaan kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyön perustana ovat kansainväliset sitoumukset ja sosiaalista kestävyyttä tukevat prosessit. Näitä ovat YK:n, WHO:n ja ILO:n sopimukset. Suomi laatii työllisyyteen ja kasvuun tähtäävän EU2020 – strategian ja profiloituu tasa-arvon ja terveydenedistäjän.

Sosiaali- ja terveysministeriö tuottaa tietoa päätöksenteon pohjaksi suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalisesti kestävä Suomi - strategian tavoitteena on sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Tämä on tärkeä tavoite ihmisen, talouden ja ympäristön näkökulmasta erilaisissa virastoissa ja laitoksissa. Läpileikaten erilaiset toimialat.

Perehtyessäni Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 strategiaan huomasin useiden tavoitteiden olevan osa omassa työssäni Kontulan Symppiksessä käytävää keskustelua. Esimerkiksi se, että Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, vahvistetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, tuetaan terveyttä ja toimintakykyä sekä annetaan ihmiselle turvaa ja hyvinvointi palveluita. Toteutuu työssäni monella tasolla. Symppis on matalankynnyksen ajanviettopaikka päihderiippuvaisille. Jokainen kohdataan omana yksilönä ja kaikki ovat tervetulleita. Asunnoton voi käydä nukkumassa, suihkussa tai hänen pyykit voidaan pestä Symppiksessä, kun taas joillekin Symppis tarjoaa keskustelua, ajanvietettä ja edullisen aamiaisen.

Suomalaisen yhteiskunnan erityinen vahvuus on se, että ihmisistä pidetään huolta. Työssäni huolenpitoa on palveluohjaus, erilaisten lomakkeiden täyttäminen yhdessä asiakkaan kanssa ja ensiapu sekä jatkuvan tilannearvioinnin tekeminen ja sen mukaan toimiminen. Kuten työssäni, myös yhteiskunnassamme ihmisarvoinen elämä tulee turvata kaikissa olosuhteissa. Onkin ehdottoman tärkeää, että ministeriöiden strategiat jalkautetaan käytännön arkeen ihmisten hyvinvointia lisäämään. Näin yhteiskuntamme kehittyy.

 

 

LÄHTEET:

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:5.  http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1550874.

Toistamiseen tasapainoilemassa Baillargeonin kirjan parissa

Aikaisempi yleinen katsaus Baillargeonin kirjaan älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi sai minut matkalle kriittis-filosodiseen ajatteluun, jota en nyt pääse pakoon. Kirjan sanoma sanojen merkityksestä tulee vastaani jatkuvasti. Yritän siis oppia suhtautumaan ympäristööni entistäkin kriittisemmin ja asioiden taustaa sekä tarkoitusta tarkemmin pohtien.

Baillargeon kehottaa suhtautumaan sanoihin epäluuloisesti. Hänen mukaansa tieto ei ole neutraalia, vaan ideologiat ja arvot ovat kaikkialla. Usein ideologiaa ei ole oikein julkilausuttu. Olen mukana politiikassa ja olen saanut ihailla taitavia sanan käyttäjiä. Olen havainnut käytännössä Baillargeonin näkökulman useissa eriyhteyksissä. Olen ihaillut, kuinka jotkut ihmiset saavat muut ihmiset vakuutetuksi vain ja ainoastaan sanojen käyttämisen taidolla. Olen myös usein huomannut, että sanojen taa on vaikea nähdä. Älyllinen ihmisten lukutaito onkin meidän ihmisten voimavara ja aion käyttää Baillargeonin kirjaa tukenani elämän itsepuolustuksessa.

Ihailen lapsiani ja huomaan, kuinka viisaus asuu noissa pienissä ihmisissä. Baillargeonin kirjan mukaan lapsella on paljon sellaista vahvuutta, rehellisyyttä ja kykyä nähdä asioiden taakse. Tämä viisaus yllättää minut jatkuvasti. Aikuisen on syytä kuunnella lapsia tarkemmin ja uskon, mikäli maailma olisi yhtä suora kuin lapset, aikuisten asiatkin voisi olla paremmin. Viimeisimpänä esimerkkinä, kun puhuin lapseni kanssa olevani joulun töissä, jotta asunnottomat ja yksinäiset ihmiset saa iloita joulusta. Lapseni totesi: "Ehkä kannattaisi olla pidempään. Me kyllä pärjäämme." 

Kuten Baillargeon toteaa: ”filosofia ja kriittisyys ovat apu harhauttamista vastaan ja niiden avulla voidaan tiedostamattomat ja tiedostetut harhautukset paljastaa. Jään etsimään kriittisen ajattelun herkkää tasapainoa siteeraten Baillargeoninkin viittaamaa Poincar´ea: ” Kaiken epäileminen ja kaiken uskominen ovat kumpikin yhtä käteviä ratkaisuja, sillä niiden ansiosta meidän ei tarvitse ajatella.”

P.S. Toivottavasti en tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä tai vältin edes joitakin kehäpäätelmiä.

LÄHTEET:

Baillargeon Normand. (2005) Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi. Tallinna. Eurooppalaisen filosofian seura.

Opinnäytetyön yleisestä suunnittelusta erityiseen suunnitteluun

Opinnäytetyömme on nyt siinä pisteessä, että voimme siirtyä yleisestä suunnittelusta erityiseen suunnitteluun. Olemme lukeneet osallisuudesta koulumaailmassa ja nuorten elämässä kirjallisuutta sekä hakeneet systemaattisesti tietoa aiheesta. Määrittelimme tutkimuskysymykseksemme: ” Millaisin keinoin Ylä-Malmin peruskoulun henkilökunta tukee nuorten kasvua aktiivisiksi ja yhteisvastuuta kantaviksi kansalaisiksi?”

Ylä-Malmin peruskoulu valikoitui opinnäytetyömme kannalta ensisijaiseksi vaihtoehdoksi sen sosioekonomisen aseman vuoksi. Ylä-Malmin ei alueena ole aivan kärjessä eikä hännillä segregaation näkökulmasta. Kuitenkin alueella näkyy nykypäivän ilmiöitä monikulttuurisuudesta syrjäytymiseen. Tästä syystä Ylä-Malmin peruskoulu vastaisi tutkimuksemme näkökulmasta sopivaa koulua. Olemme olleet yhteydessä koulun rehtoriin ja nyt odottelemme, voiko yhteistyömme käynnistyä.

Olemme pohtineet osallisuutta yleisesti Suomessa ja Ylä-Malmin peruskoulussa. Teoreettisesti olemme pohtineet osallisuutta ja syrjäytymistä rinnakkain. Olemme määritelleet opinnäytetyössämme tärkeimpiä termejä ja sitä, mitä me niillä juuri tässä opinnäytetyössä tarkoitamme. Esimerkkinä termeistä segregaatio ja osallisuus.

Kohderyhmäksi valikoitui Ylä-Malmin peruskoulun moniammatillinen henkilökunta. Tutkimusasetelmaa pohdimme edelleen. Ajatuksenamme on tarjota koululle ja sen henkilökunnalle kehittämisosaamistamme. Ajatuksenamme on kehittää toimivaa rakennetta koulua ja samalla tuoda koulutyöhön uutta teoreettista tietoa ja näkökulmaa.

Opinnäytetyömme prosessinäkökulmasta olemme pohtineet opinnäytetyömme käynnistämistä koulussa tutkimusklubi tehtävällä ja sen avulla perehtymällä osallisuuteen koulun henkilökunnan toivomasta näkökulmasta. Tämän jälkeen toteutamme tutkimusosuuden, jonka suunnittelemme toteuttavamme laadullisena tutkimuksena. Koska tutkimuksemme pääongelmaksi osallisuuden Ylä-Malmin peruskoulussa henkilökunnan näkökulmasta, sen rajasi tutkimuksen lähestymistapaa sekä vaikutti vahvasti tutkimusmenetelmän valintaan.

Haluamme korostaa sitä, että ihminen on nähtävä tässä tutkimuksessa subjektina ja haluamme tarjota koulun henkilökunnalle mahdollisuuden tuoda osallisuutta työssään esille mahdollisimman vapaasti niin, että hän on tutkimuksessa aktiivinen osapuoli.

 

Nyt opinnäytetyössämme on aika suhtautua kriittisesti tietoon ja tutkimuksen kysymyksen asetteluun. On teoreettisen keskustelun ja pohdinnan aika. Kirjallisuuskatsaus jatkuu ja toivottavasti yhteistyö Ylä-Malmin peruskoulun kanssa voi käynnistyä.

Nyt opinnäytetyön sisältöjä tulee pohtia entistä syvällisemmin. On syytä pohtia teorian laajuutta, tarkoituksenmukaisuutta sekä sitä, mitä tietoa erityisesti vielä tarvitsemme. Mistä sitä saadaan? Miten sitä kerätään? Hienoa on se, että prosessi etenee. Nyt voidaan sanoa, että siirrymme erityiseen suunnitteluun ja toivottavasti meillä on tammikuussa jo huolellisesti laadittu opinnäytetyön suunnitelma olemassa.

Osaamisen johtaminen -teoriaa

Seeck:in mukaan (2008) johtamisteoriat ja – paradigmat ovat syntyneet osana ihmisten elämäntarinaa ja näiden ihmisten perintönä johtamisen kehittymiselle. Johtamisopit ovat kiinteässä yhteydessä aikakauteen ja heijastavat yhteiskunnan muutosta sekä näkyvät tapoina organisoida liike-elämää ja työyhteisöjä. (Seeck 2008: 19) Osaamisen keskeinen rooli suomalaisessa työelämässä on yleisesti tunnistettu. (Salojärvi 2009: 145)

Osaamisen johtamisella tarkoitetaan johtamista, jossa yhdistyvät ihmisten tiedot ja taidot, organisaation osaaminen ja organisaation tavoitteet. Osaamisen johtaminen on moniulotteinen käsite. Osaamisen johtamisen fokus on osaamisen hallinnassa ja kehittämisessä sekä ihmisten johtamisen taidoissa. (Hyrkäs 2009. 64-64)

Suomessa on korostettu viime vuosina voimakkaammin innovaatioiden merkitystä suomalaista kilpailuetua tuovana tekijänä muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä. (Alasoini 2009: 1-2) Salojärven mukaan (2009) toimenpiteinä osaamisen johtaminen tarkoittaa esimerkiksi henkilöstön innostamista ja kehittämistä, yhteistyön ja prosessien hiomista, brändin rakentamista, tuotekehitystä, tiimityöskentelyä, dialogia ja osaamisen jakamista yrityksen sisällä, asiakkaiden ja verkostojen kanssa. (Salojärvi 2009: 148)

Käsitteenä osaamisen johtaminen on elänyt Suomessa 1990-luvulta lähtien. Käsitteenä se ei ole yksiselitteinen, vaan osaamisen johtamista voidaan tarkastella ainakin henkilöstön kehittämisen, kompetenssien kartoittamisen sekä tiedontallentamisen näkökulmaista. (Salojärvi 2009: 148)

Salojärven (2009) mukaan osaamisen johtamisesta voidaan erottaa erilaisia ”kehitysasteita”, joita ovat 1) henkilötön kehittämis- ja koulutustoiminta ilman yrityksen strategiaan liittyvää päämäärää, 2) Pyrkimys osaamisen kartoittamiseen ja taltioimiseen laajempaa käyttöä varten organisaatiossa 3) Osaamisen johtamisen näkeminen kokonaisvaltaisena kehittämistoimintana koko organisaation tulevaisuuden päämäärää kohden ja 4) Osaamisen johtamisen tavoitteet on uuden. innovatiivisen tiedon ja osaamisen luominen organisaatiossa ja verkoistoissa. (Salojärvi 2009: 148-149)

Markkinoilla ja ympäristössä piilevät mahdollisuudet voidaan johtaa innovaatioiksi. Työterveyslaitoksen internetsivuilta löytyvän seuraavan 5-kohtaisen periaateohjelman esimiehelle (Innovaatiojohtaminen):

1. Organisoi joustavuutta ja minimoi byrokratia. Rakenna konsernitasosta "rahoitusyhtiö", joka mahdollistaa yksiköiden itsenäisen toiminnan lisäarvon rakentajina.
2. Aseta rajat ja osallista ihmiset tekemään itse strategia omalle yksikölleen. Auta henkilöstöä elämään strategiaa ja vältä kirjallista, kaikille valmiiksi pureksittua strategiaa.
3. Hanki osaamista ja oppeja ulkoapäin sekä kyseenalaista, ja etsi ideoita ulkopuolelta. Rakenna erilaisia kumppanuuksia.
4. Tue pitkän aikavälin kehitystä ja varo leikkaamasta kriittistä osaamista muutoksessa. Palkitse ja tue kriittisyyttä, asiakasosaamista, ideointia, toisten innosta, lopputuloksia ja vastuun kantamista.
5. Huolehdi, että asiakaspalaute hyödynnetään. Johda asiakaspalautteen hyödyntämistä, rakenna ja johda toimintatapaa, jonka avulla asiakaspalautteesta ja – tiedosta jalostetaan innovaatioita. Houkuttele työntekijät ja asiakkaat mukaan innovointiin. (Innovaatiojohtaminen)

Yksilöiden innovatiivisen toiminnan on havaittu sisältävän mahdollisuuksien etsimistä, ideoimista, sosiaalista vaikuttamista, ideoiden arviointia ja testaamista sekä niiden soveltamista käytäntöön. Johtamisen keinoilla kuten organisaation strategialla ja organisaatiorakenteella voidaan vaikuttaa innovatiivisuuteen.

Mitä pidemmällä osaamisen johtamisen ”kehitysasteella” ollaan, sitä strategisempaa osaamisen johtaminen on. Edistyneessä osaamisen johtamisessa hyödynnetään aikaisempia osaamisen johtamisen keinoja esimerkiksi henkilöstön koulutustoiminnasta nivoen se organisaation päämääriin ja osaksi innovatiivisen tiedon ja osaamisen luomista. (Salojärvi 2009: 148-149)

Lähteet

Alasoini Tuomo. 2009. Henkilöstön sitoutuminen johtamisen haasteena innovaatiokilpailun aikakaudella. Näkökulmia parempaan työelämään. Tykes. Helsinki. http://www.tekes.fi/Julkaisut/raportti68.pdf Luettu 15.11.2013

Hyrkäs Elina. 2009. Osaamisen johtaminen Suomen kunnissa. Väitöskirja Lappeenrannan tekninen yliopisto. Verkkodokumentti http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/43678/isbn9789522147172.pdf?sequence=1 Luettu 12.11.2013

Innovaatiojohtaminen. Työterveyslaitos. 2013. Verkkodokumentti. http://www.ttl.fi/fi/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/innovatiivinen_tyoyhteiso/innovaatiojohtaminen/sivut/default.asp. Luettu 12.11.2013

Lampikoski Kari - Emden Jack B. 1999. Johda innovatiivisesti - hyödynnä luovat voimavarat. Wsoy. Juva.

Salojärvi Sari. Helsitilä. Martti - Salojärvi Sari.(toim.) 2009. Strategisen henkilöstöjohtamisen käytännöt. Talentum.

Seck Hannele. 2008. Johtamisopit Suomessa taylorismista innovaatioteorioihhin. Helsinki. Gaudeamus

Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto. verkkodokumentti http://www.hel.fi/hki/sote/fi/Uutiset/Strategia+valmistui+-+toimeenpano+voi+alkaa. 17.11.2013

Opinnäytetyön eettiset lähtökohdat Hirsjärven, Remeksen & Sajavaaran mukaan

Pohdin opinnäytetyöni eettisiä lähtökohtia tässä vaiheessa Hirsjärven, Remeksen & Sajavaaran kirjan Tutki ja Kirjoita pohjalta. Selvää minulle on jo entuudestaan se, että tietoon, muihin tutkijoihin ja tutkittaviin tulee suhtautua kunnioittavasti. Eettistä pohdintaa tulee tehdä koko opinnäytetyön prosessin ajan. Liikaa eettisyyttä ei voi pohtia.

Lähtökohtana tutkimuksessa on ihmisarvon kunnioittaminen. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu, että tutkijat noudattavat yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä. Eettisesti kestävä tiedoinhallinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmät sekä avoimuus ovat asioita, joita tutkijan tulee noudattaa. Muiden tutkijoiden työhön ja saavutuksiin tulee suhtautua kunnioittaen muiden työtä sekä antaa muiden tutkijoiden työlle niille kuuluvan arvon. (Hirsjärvi, Remes, & Sajavaara 2010: 23-25.)

Tutkimuksen tulee olla suunniteltu, toteutettu ja raportoitu yksityiskohtaisesti sekä tieteelliselle tiedon tavoitteiden mukaisesti. Työssä tulee noudattaa hyviä hallintokäytäntöjä ja tutkimukseen osallistuvilla ihmisillä olla annettuna asiaan perehtyneenä annettu suostumus. (Hirsjärvi, Remes, & Sajavaara 2010: 24-25.) Nyt laadimme tutkimussuunnitelmaa ja kun se on tehty huolellisesti, pyydämme tutkimusluvan opetusvirastolta.

Perehtyneisyys varmistettiin jo varhaisessa vaiheessa, kuten Hirsjärvikin kuvaa sitä, niin että kaikki tärkeät näkökulmat, mitä tutkimuksessa tulee tapahtua tai mitä tutkimuksen kuluessa saattaa tapahtua, paljastettaan tutkimushenkilöille varhaisessa vauheessa. Varmistamme, että henkilöt saivat tämän informaation ja heiltä pyydettiin suostumus osallistua tutkimukseen kirjallisena. Jokaisen tutkimuksen henkilö antoi suostumuksensa vapaaehtoisesti. (Hirsjärvi, Remes, & Sajavaara 2010: 25.)

Tieteellisesti tutkimuksen teossa keskityimme ja sitouduimme yleisiin tutkimuksiin liittyviin periaatteisiin, joita on Hirsjärven et al. mukaan se, ettei omaa tai toisten tekstiä plagioida, tuloksia ei yleistetä kritiikittömästi, että raportoinnissa pyritään totuudenmukaisuuteen ja että toisten tutkijoiden osuutta ei vähätellä. (Hirsjärvi, Remes,& Sajavaara 2010: 26-27.)

 

Tutkimuksen suunnittelussa jaoimme ajatuksiamme, pohdimme eettisiä näkökulmia liittyen teoreettiseen viitekehykseen kuin tutkimuksen metodivalintoihin. Tutkimuksen nojaamaan tietoon suhtauduimme kriittisesti. Etenkiin internet lähteet sekä niiden asiallisuus arvioitiin ja arvioidaan huolellisesti. 

Tässä vaiheessa, kun opinnäytetyömme käynnistyy. On etu, että teemme opinnäytetyömme yhdesä opiskelukaverini kanssa. Se tukee eettistä toimintaa ja yhdessä asioita pohdittaessa näkökulmat laajenevat. 

Lähteet

Hirsjärvi, Sirkka - Remes, Pirkko - Sajavaara, Paula 2010: Tutki ja Kirjoita. Kustannusyhtiö Tammi.

Ajatuksiani Elina Aaltion kirjasta: Hyvinvoinnin uusijärjestys

Elina Aaltion kirja Hyvinvoinnin uusi järjestys on seuraava opiskeltava tenttikirjani. Tämä sopii hyvin, koska tunnen Elinan ajattelua ja kunnioitan hänen työtään. En siis suhtaudu objektiivisesti tenttikirjaani, vaan odotan oivaltavia ajatuksia. Aaltion kirja kyseenalaistaa hyvinvointipalveluiden nykymallin. Sen mukaan hyvinvointi ei ole vain aineellista hyvinvointia. Kirjan mukaan hyvinvointi ei synny kilpailuttamalla. Hyvinvointi edellyttää yhteistyötä päättäjiltä, palveluiden tuottajilta ja asiakkailta. Kaikilta ihmisiltä.

Elina Aaltion mukaan: ”Ihmisten persoona ja kuhunkin elämäntilanteeseen liittyvä palvelutarve ovat monimuotoisten kehityskulkujen tulos. Jotta kulloiseenkin palvelutarpeeseen voidaan vastata, ihminen on kohdattava palveluissa yksilönä.” Omassa työssäni olen huomannut, että jokainen palvelun käyttäjän, huumekuntoutuja, tulee kohdata yksilönä ja palveluntarpeen takaan on erilaiset elämänpolut ja kokemukset, jotka vaikuttavat asiakkaan palvelutarpeeseen. Ilman kovia elämän kokemuksia harvan elämän polku olisi kuljettanut huumekuntoutukseen. Useilla asiakkaistani on kokemuksia elämän polulta kaltoin kohtelusta, itsetunnon lyttäämisestä, rajusta väkivallasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai kaikesta edellistä yhdessä.

Kirjan ajatus ihmisarvoisen elämän turvaamisesta koskettaa myös heitä, jotka eivät pysty itse taistelemaan etujensa puolesta. Tämä on kestävä lähtökohta yhteiskunnan tasapainon ja oikeudenmukaisen kehityksen turvaamiseksi. Etenkin, koska tässä yksilöllisessä ajassa korostuu omista asioista huolenpito ja hyvinvointipalveluihin kohdistuva yhteiskuntakritiikki. Kritiikki on tärkeää, jotta voimme kehittää palvelujamme, mutta sen rinnalle tarvitaan uutta yhteisöllisyyttä ja huolenpitoa yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevista.

Uuden palvelujärjestelmän periaatteellisiksi lähtökohdiksi Aaltio määrittelee kahdeksan kohtaa. Aaltion mukaaan:

1)    Hyvinvointi on osallistumista ja vapautumista, mikä tarkoittaa yksilön mahdollisuutta osallistua, tehdä omaa elämäänsä ja elinympäristöänsä koskevia valintoja, toimintakykyä, poliittisia oikeuksia ja eminsipaatiota.

2)    Oikeudenmukaisuus edellyttää hyvinvoinnin jakautumista tasa-arvoisesti. Yhteiskunnan tulee tarjota yksilölle mahdollisuus kehittyä ja kasvaa oman yhteisönsä jäsenenä ja tuettava yksilöiden hyvinvointia koko elämän kaaren ajan.

3)    Kokonaisvaltainen ja kollektiivinen hyvinvoinnin lisääminen on hyvinvointipalvelujärjestelmän tavoite nykyisen työllistymiseen ja kurjuuden poistamiseen keskittyvän palvelujärjestelmän tilalle.

4)    Hyvinvointipalveluista tulee kehittää osallistavia, dialogisia ja niiden on oltava yksilöllisiä. Palvelun käyttäjänä Ihminen on kohdattava yksilönä ja hänet tulee nähdä, kuulla ja ottaa vakavasti.

5)    Hyvinvointipalveluiden tulee olla tasa-arvoisia ja palvelujärjestelmän tulee olla tasa-arvoisesti kaikkien käytettävissä.

6)    Demokraattinen päätöksen teon tulee olla lähempänä ihmistä ja järjestämisvastuun tulee olla kunnalla. Ihmiset käyttävät demokraattista valtaa.

7)    Kehysbudjetointi menettelystä on luovuttava ja resurssit tulee määrätä palveluiden sisällöllisestä mielekkyydestä käsin. Käsitys julkisen kulutuksen rajoista on syytä kyseenalaistaa.

8)    Ihmisten toiminnan on kunnioitettava muiden ihmisten ja ympäristön hyvinvointia sekä huomio on kiinnitettävä talouden vakauteen, jota hyvinvoinnin edistäminen edellyttää.

(Aaltio 2013: 81-103)

Aaltion ajatus tasa-arvoisesta, hyvinvointia lisäävästä mallista palvelujärjestelmässä, josta hyötyvät niin yksilö kuin yhteiskunta, on ihailtavan ideologinen. Siihen on syytä pyrkiä, vaikka tiedämme, että käytännössä tämän mallin toteutuminen vaatii suuria ponnistuksia ja laajempaa oikeudenmukaisuus pyrkimystä yhteiskunnallisesti ajateltuna niin käytännön kuin päätöksenteonkin tasolla.

Aaltion mukaan palveluiden sisältöä koskeva lainsäädäntö on paljon parempi kuin ne käytännöt, joilla lakia sovelletaan. Yhdyn tähän Aaltion ajatukseen ja toivon, että kestävyysvaje voivottelun sijaan siirrymme toimimaan kuntatalouden vakautta edistäen. Muistutuksena vielä se, että tätä työtä tehdään nyt ympäri Suomen maan ja oma kotikuntani Helsingin talous on vakaa. Helsingissä kyse onkin halusta muuttaa ajatuksia kohti hyvinvoinnin uutta järjestystä.

Nyt onkin syytä pysähtyä pohtimaan käytännön sosiaali- ja terveysalan työtä, eikä jumittua odottelemaan suuria uudistuksia. Työkäytännöt voivat nimittäin kehittyä, huolimatta esimerkiksi sote -uudistuksesta. 

LÄHTEET:

Aaltio Elina. Hyvinvoinnin uusi järjestys. 2013. Gaudeamus. Helsinki.

Ajatuksiani koskien Virpi Pöyhösen väitöstutkimusta

Saimme tehtäväksi tehdä referaatin valitsemastamme väitöskirjasta. Valitsin väitöstutkimukseksi Virpi Pöyhösen väitöskirjan Defending behavior in bullying situations” - Kiusatun oppilaan puolustaminen ja tukeminen. Väitöskirja käsittelee kiusatun oppilaan puolustamista ja tukemista. Koska koulukiusaamisesta keskustellaan paljon ja se koskettaa jokaista suomalaista vähintään omien koulumuistojen kautta, halusin perehtyä tähän tutkimukseen. Aihe on ajankohtainen ja koskettaa jokaista suomalaista, vähintään omien koulumuistojen kautta. Mediassa koulukiusaaminen on jatkuvasti esillä. Virpi Pöyhösen väitöstutkimus esitettiin 16. elokuuta 2013 Turun yliopistossa. Haluan myös pohtia mielessäni heränneitä asioita.

Väitöstutkimus herätti ainakin minussa toiveikkuutta ja ajatuksen, että koulukiusaamistyö etenee Kiva Koulu – ohjelman muodossa. Tavoitteena tulee olla koulukiusaamisen väheneminen ja loppuminen. Asiaan tulee vaikuttaa lapsien ryhmädynamiikan kautta. Virpi Pöyhösen väitöstutkimuksessa koulukiusaamiseen puuttumista käsitellään uudenlaisista näkökulmista. Koulukiusaamiseen puuttuminen riippuu myös puuttujan statuksesta luokassa. Tutkimuksen mukaan mukavana pidetyn tai muuten suositun oppilaan on helpompi toimia kiusaamistilanteessa. Tutkimuksen tieto haastaa meidät jokaisen pohtimaan, kuinka sitä voidaan hyödyntää kouluelämän arjessa.

Pöyhösen tutkimustuloksia on jo hyödynnetty kiusaamisen vastaisessa Kiva Koulu –ohjelmassa. Kiva Koulu – ohjelmaa sovelletaan jo nyt useissa Suomen kouluissa. Hanke on samanaikaisesti käytännönläheinen ja tieteelliseen tietoon perustuva. Virpi Pöyhösen keskustelun avaus piristävästä koulumaailmana näkökulmasta sai minut syventymään myös Kiva Koulu – hankkeeseen ja sen tarjoaviin mahdollisuuksiin koulujen käytännön näkökulmasta. Tutkimus tarjosi minulle sosionomina, äitinä, kuntapäättäjänä sekä entisenä koululaisena avartavan lukukokemuksen ja paluun ajatuksissani koulumaailmaan.

Pöyhösen tutkimusten aineisto perustuu kahteen eri tutkimusprojektiin: Kaarina Kohorttitutkimus (osallistujat neljäs-ja kahdeksasluokkalaisia) ja Kiva Koulu –ohjelman vaikuttavuustutkimus (osallistujat kolmas-, neljäs-, ja viidesluokkalaisia). Pöyhösen tutkimuksen innoittamana perehdyin paremmin Kiva Koulu – hankkeeseen (Kiva koulu), jota rahoittaa opetusministeriö. Sen tavoitteena on vähentää koulukiusaamista ja ennalta ehkäistä sitä. Hanke alkoi 1.9.2006 ja se toteutetaan Turun yliopiston psykologian laitoksen ja oppimistutkimus keskuksen yhteistyönä. Kiva Koulun – toimenpide ohjelmat 1-3, 4-6 ja 7-9 luokille valmistuivat 2009 valtakunnallisesti koulujen käyttöön. (Kiva koulu) Myös lasteni koulu on mukana hankkeessa.

Väitöstutkimuksen mukaan koulukiusatun oppilaan puolustamiseen vaikuttaa myös koko koululuokan ilmapiiri ja hierarkiat. Oppilaat saattavat pelätä, että heitäkin aletaan kiusata. Tutkimuksen mukaan pidetty oppilas uskaltaa puuttua kiusaamiseen paremmin kuin ei pidetty. Tämä nostaa ajattelussani esiin näkökulmaan siitä, että koulukiusaamiseen puututtaessa on tärkeää perehtyä vahvasti oppilaiden väliseen vuorovaikutussuhteisiin.

Aikaisemmin olen perehtynyt päättäjän roolista käsin koulusosionomi hankkeeseen vuosia sitten ja sen hankkeen vakuuttavat tulokset palasivat mieleeni lukiessani kiva koulun – hankkeen tavoitteita. Näissä hankkeissa ja tutkimuksen huomioissa koskien kouluarkea, on olemassa tärkeää tietoa koulukiusaamisesta, mihin Pöyhönen toi hyvän lisän. Kuitenkin tiedon rinnalle tarvitaan resurssointia. On ymmärrettävää, vaikka opettajan suhtautuminen koulukiusaamiseen on tärkeää, ei opettajan resurssit havainnoida oppilaiden sosiaalisia hierarkioita on rajalliset opetustyön suunnitelmien rinnalla.

Tutkimuksellisesti Pöyhönen keskittyi tärkeään asiaan ja neljän osatutkimuksen kautta saadun tiedon peilaaminen tarjosi uutta näkökulmaa koulukiusaamiseeen. Osatutkimuksessa I ja II keskityttiin sosiaalisiin kognitioihin. Aihe on tutkimuksellisesti haastava ja se kuinka tutkimus kiinnitti erityistä huomiota siihen että kognitioita mitataan mahdollisimman tarkasti suhteessa käyttäytymiseen.

Osatutkimuksessa III tarkasteltiin sosiaalisten kognitioiden ja pysyvyysuskon lisäksi empatian roolia kiusatun oppilaan puolustamisessa. Lisäksi Pöyhönen tarkasteli yhdysvaikutuksia ja muodostaako oppilaan asema ryhmässä yksilön ominaisuuksien ja käyttäytymisen välisen yhteyden. Osatutkimuksessa IV Pöyhönen kohdisti tarkastelunäkökulmansa ryhmään ja hän tutki luokkatason tekijöitä. Osatutkimukset oli toteutettu vakuuttavasti ja johtopäätökset olivat minusta johdonmukaisia.

Tähän työhön tarvitaan resursseja opettajan työn tueksi, sillä tällä työllä on tärkeä merkitys lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemisessa pitkällä aikavälillä. Vaadin 2008 kunnallisvaali kampanjassa kouluihin koulusosionomeja ja aiheesta Helsingin kaupungin valtuuston jäsen, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) teki valtuustoaloitteen 2008-2012 valtuustokaudella.

Virpi Pöyhösen väitöstutkimus vahvistaa ajatustani, että ehkä koulusosionomit olisivat tärkeä lisä koulun arkeen tukemaan lapsia ja nuoria sekä ennalta ehkäisemään koulu arjen ongelmia.

Lähteet

Pöyhönen, Virpi, Väitöskirja: ”Defending behavior in bullying situations” - Kiusatun oppilaan puolustaminen ja tukeminen. 2013. Turun yliopisto

Kiva Koulu. 2013. Verkkodokumentti. http://www.kivakoulu.fi/ 13.11.2013

Osallisuutta Suomessa ja kouluissa

Opinnäytetyössämme perehdymme osallisuuden käsitteeseen koulussa. Käsitteenä osallisuus on melko yleisessä käytössä nyky-yhteiskunnassa, olkoonkin että sen määrittely on haastavaa. Käytännön osallisuus mielletään yleensä nuorten yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi sekä kansalaiskasvatusta ylläpitävien järjestelmien ylläpidoksi ja rakentamiseksi. Teoriassa osallisuudella on monenlaisia merkityksiä. Osallisuus voidaan esimerkiksi mieltää osattomuuden vastakohdaksi tai jopa kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyvänä asenteena. (Herranen & Junttila-Vitikka 2010)

Lasten ja nuorten osallisuuteen velvoittavat nuorisolaki ja perusopetuslaki, joiden mukaan nuorille on järjestettävä mahdollisuus osallistua alueensa politiikkaa ja nuorisotyötä koskevien asioiden käsittelyyn. Helsingissä olen saanut olla mukana nuorten osallisuushanke Ruuti Expossa ja valmistella yhden aloitteen Helsingin kaupungin valtuustoon yhdessä helsinkiläisten nuorten kanssa.

Kouluilla tulee lain mukaan joko olla oppilaskunta, jonka avulla edistetään oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumista, tai opetuksen järjestäjän tarjoama mahdollisuus ilmaista näkemyksensä oppilaita koskevissa koulun asioissa. (Nuorisolaki 6 §; Perusopetuslaki 47 a §.) Suomalaisissa kouluissa oppilaiden osallisuus on yleensä huomioitu. Lapsen ja nuoren osallisuus tarkoittaa sitä, että hän on mukana määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa hänen edukseen tehtävää työtä. Lapset ja nuoret asettavat tavoitteita sekä pohtivat erilaisia ratkaisuja keskustellen. He myös tekevät päätöksiä ja ovat vastuullisia tekemisistään.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman mukaan osallisuuden tunne voi syntyä osallistumisen ja vaikuttamisen kautta. Nuori voi kokea olevansa osallinen omassa yhteisössään ja suomalaisessa yhteiskunnassa, kun hän käy koulua, opiskelee, tekee työtä, harrastaa ja vaikuttaa niin omissa asioissaan kuin lähiympäristönsä tai laajemmin yhteiskunnan asioihin. (Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015: 8.)

Osallisuus voidaan hahmottaa syrjäytymisen vastaparina. Syrjäytyminen ja osallisuus ovat hahmotettava prosessina, jonka toteutumiseen ja kehityssuuntaan vaikutetaan yhteiskunnallisesti. Osallisuus ei ole staattinen tila, eikä saavutettavissa oleva pysyvä ominaisuus. Sen aste vaihtelee elämään kuuluvien ilmiöiden, elämäntilanteiden sekä elämänvaiheiden mukaisesti. (THL)

Mielestäni selvää on se, että osallisuus on nyt ajankohtainen aihe. Sitä tulee edistää laajasti kaikkien lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten toimesta. Osallisuudella on tärkeä rooli lasten ja nuorten kasvun tukemisessa ja ongelmien ennalta ehkäisyssä.

 

LÄHTEET:

Herranen, Jatta & Junttila-Vitikka, Pirjo 2010: Osallisuuden vai sosiaalisuuden vahvistamista? Pääkirjoitus. Nuorisotutkimusseura. Verkkodokumentti. < http://www.nuorisotutkimusseura.fi/node/476>. Luettu 13.11.2013.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Verkkodokumentti. <http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/OKM06.pdf?lang=fi>. Luettu 27.10.2013.

Nuorisolaki 6 §. Finlex. Verkkodokumentti.<http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072?search[type]=pika&search[pika]=nuorisolaki>. Luettu 14.11.2013.

Perusopetuslaki 47 a §. Finlex. Verkkodokumentti. <http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628?search[type]=pika&search[pika]=perusopetuslaki>. Luettu 13.11.2013.

THL. Raivio H. & Karjalainen J. 2002, Osallisuuden edistämisen yksikkö. Verkkodokumentti. <http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/rakenne/yksikot/osallisuuden_edistaminen/osallisuus_syrjaytymisen_vastaparina>. Luettu 16.10.2013.

Asiakaslähtöisyydellä tehokkuutta?

Saimme lukutehtäväksi Tekesin Matkaoppaan asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. Suhtauduin lähestymistapaan myönteisesti. On hyvä, että Tekesissä on pysähdytty asian tiimoilta. Tekes on Suomen valtion virasto, joka aktivoi ja rahoittaa yritysten, yliopistojen ja korkeakoulujen sekä tutkimusyksiköiden projekteja. Tärkeänä läpileikkaavana ajatuksena Matkaoppaassa asiakaslähtöisen sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen on se, että asiakaslähtöisyyden lisääntymisellä voidaan lisätä myös taloudellista tehokkuutta.

Matkaoppaan mukaan: ” Sosiaali- ja terveydenhuollossa on Pekka Kuusen ja hänen ”60-luvun sosiaalipolitiikka” -teoksensa ajoista lähtien tapahtunut kehitystä, joka on ollut yhteiskunnallisesti katsoen hyvää, mutta palvelujen kokonaisvaltaisen asiakasnäkemyksen kannalta haasteellista.” Sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavalla julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektoreilla on kullakin ollut perinteiset yhteiskunnallisesta roolistaan, sektorille kehittyneestä historiallisesta identiteetistä ja palvelukulttuurista lähtevät lähestymistapansa asiakkuuteen.

Matkaoppaan mukaan muutospainetta sosiaali- ja terveysjärjestelmiin luovat väestön ikärakenteen muutos ja siitä seuraava asiakasmäärien kasvu, julkisten resurssien määrä suhteessa sille asetettuihin tehtäviin. Selvää on se, että resurssien käyttöä on tehostettava. Tehostaessa on turvattava palveluiden vaikuttavuus ja laatu. Sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatioista on syytä hakea kasvun, tuottavuuden ja vaikuttavuuden lähteitä.

Asiakaslähtöisemmillä toimintamalleilla voidaan lisästä hoidon vaikuttavuutta, palveluiden kustannustehokkuutta, asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyyttä. Kuitenkin jostain syystä asiakaslähtöisyys ei läheskään aina vaikuta palveluprosessien kehittämiseen. Asiakaslähtöisen kehittämisen näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuollon tilanne onkin 2000-luvun lopussa parantunut ja näyttää parantuvan edelleen 2010-luvun edetessä.

Ajoittain tehokkuutta haetaan edistämällä asiakkaiden omatoimisuutta ja aktiivisuutta sekä palveluprosesseihin osallistumisesta. Omalta osaltaan se saattaa edesauttaa suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden passiivisten asenteiden purkamista. Laki hoitoon pääsystä ohjaa palveluntarjoajia tarjoamaan asiakkailleen ei-kiireellistä hoitoa lain säätämissä puitteissa. Esimerkiksi maan suurin sairaanhoitopiiri HUS on kokenut, että hoitotakuulaki on vaikuttanut käytännössä hoidon saatavuuden ja oikea-aikaisuuden kehittämiseen Helsingin ja Uudenmaan alueella, mikä on lisännyt osaltaan hoidon asiakaslähtöisyyttä asiakkaan näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavalla julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektoreilla on  perinteiset yhteiskunnallisesta roolistaan, sektorille kehittyneestä historiallisesta identiteetistä ja palvelukulttuurista lähtevät lähestymistapansa asiakkuuteen. Asiakaslähtöisyyden kehittäminen madaltaa kuitenkin eri sektorien välisiä raja-aitoja ja lähentää niitä toisiinsa.

Asiakaslähtöisyys ulottuvuuksia ovat ihmisnäkökulmasta kuntalainen, palvelunkäyttäjä tai avuntarvitsija ja veronmaksaja. On kehitettävä asiakaslähtöisempiä, eri sektorien ja hallinnonalojen rajat ylittäviä palvelukokonaisuuksia. Asiakaslähtöisyys, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät toteudu, jos sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan yksityissektorilla. Vähemmän instituutiolähtöisyyttä. Enemmän asiakaslähtöisyyttä.

 

LÄHTEET:

Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen http://www.tekes.fi/Julkaisut/matkaopas.pdf

Nuorten osallisuus opinnäytetyöni aiheeksi

Jouduin aloittamaan opinnäytetyöni suunnitelman alusta minusta johtumattomista syistä. Vaikka aluksi asia harmitti minua, loppujen lopuksi asiassa on paljon myönteistä. Päädyin tekemään opinnäytetyöni 7.-9 luokkalaisten osallisuudesta peruskoulussa yhdessä opiskelukaverini kanssa.

Opinnäytetyön tarkoitukseksi muodostui selvittää osallisuutta peruskoulussa koulun henkilökunnan toimenpiteiden lisäämisessä osallisuuden näkökulmasta, mikä tarkentui myöhemmin suunnitelmassa nuorten osallisuudeksi Ylä-Malmin peruskoulussa. Jotta tutkimuksessa voitiin edetä, meidän tuli perehtyä tutkimuskäsitteisiin ja ilmiöihin nuorten elämässä sekä kouluissa.

 

Teorian syventyessämme huomasimme, kuinka teorian pohdinta tarjosi mahdollisuuden luoda näkökulmaa tutkittavaan aiheeseen ja keskustelut meidän opiskelijoiden välillä sosiaalisessa mediassa edistivät tutkimuksen etenemistä, koska asumme erikaupungeissa ja tapaaminen ei aina onnistu. Päädyimme pohtimaan tutkimuksemme toimintaympäristöksi Ylä-Malmin peruskoulua sen sosioekonomisen aseman näkökulmasta.

Perehdyimme nuorten elämässä esiintyviin erilaisiin ilmiöihin tässä ajassa. Tärkeää on mielestämme perehtyä siihen, että perheet ja ihmiset elävät yhä erilaisemmilla tavoilla ja kulttuurit perheissä vaihtelee. Koulu, toimintaympäristönä, voi olla nuorelle tärkeä voimavara etenkin, jos kotona on vaikeaa.

Teoriaan tutustuessani havaitsimme, että osallisuus on yhteiskunnassamme ajankohtainen aihe kuten myös nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisy. Osallisuus on ajankohtainen lähestymistapa, kun julkisia palveluita kehitetään. Osallisuudella voidaan nähdä olevan mahdollisuus tukea nuoria kokemaan itsensä elämänsä aktiivisina toimijoina niin koulussa kuin yhteiskunnassakin ja siten myös ehkäistä syrjäytymistä.

Hirsjärvi et al. toteavat, että tutkimusstrategian ja tutkimusmetodin valinta riippuu valitusta tutkimustehtävästä tai tutkimuksen ongelmista (Hirsjärvi, Remes, & Sajavaara 2010: 132). Koska tutkimuksemme pääongelmaksi osallisuuden Ylä-Malmin peruskoulussa henkilökunnan näkökulmasta, sen rajasi tutkimuksen lähestymistapaa sekä vaikutti vahvasti tutkimusmenetelmän valintaan.

Teoriaan nojaten päädyimme määrittelemään tutkimuksemme laadulliseksi tutkimukseksi, jonka tavoitteena on tutkia, kuinka nuorten osallisuutta voidaan lisätä Ylä-Malmin peruskoulussa. Halusimme selvittää, mitä Ylä-Malmin peruskoulussa tapahtuu osallisuuden näkökulmasta, etsiä uusia näkökulmia ja löytää uusia ilmiöitä Ylä-Malmin peruskoulun arjesta osallisuuden näkökulmasta, selvittää osallisuutta käytännön työntekijöiden työn näkökulmasta ja kehittää uusia näkökulmia koulujen osallisuuteen. Tutkimuskysymykseksi määrittyi: ” Millaisin keinoin Ylä-Malmin peruskoulun henkilökunta tukee nuorten kasvua aktiivisiksi ja yhteisvastuuta kantaviksi kansalaisiksi?”

 
Koska haastattelun vahvuutena on tiedonkeruumuotoihin, Hirsjärven et al. mukaan se, että siinä voidaan säädellä aineiston keruuta joustavasti tilanteen edellyttämällä tavalla ja vastaajia myötäillen, valitsimme sen tiedonkeruu menetelmäksemme. (Hirsjärvi, Remes, & Sajavaara 2010: 204-205.)

Näin päädyimme suunnittelemaan tekevämme opinnäytetyömme Ylä-Malmin peruskoulun työntekijöiden keinoista edistää nuorten 7-9 – luokkalaisten osallisuutta.

LÄHTEET:

Hirsjärvi, Sirkka - Remes, Pirkko - Sajavaara, Paula 2010: Tutki ja Kirjoita. Kustannusyhtiö Tammi.

Valinnan vapaus vai lisääntyvä eriarvoisuus?

 

Tehtävänämme oli lukea Elina Palomäen artikkeli Valinnan vapauden problematiikasta sosiaalipolitiikasta. Käsitteenä valinnan vapaus vaikuttaa viattomalta ja kannatettavalta. Kuitenkin sosiaalipolitiikassa ja yhteiskunnan arvona se on problemaattinen. Siihen rakentuvassa yhteiskunnassa ihmisten hyvinvointi ja tuloerot voivat kasvaa ja valinnan vapaus muotoutuu erilaiseksi köyhille ja varakkaille.

Valinnan vapauden lisäämisessä voi käydä niin, että vain vauraiden ihmisten valinnan vapaus lisääntyy ja heikommassa asemassa olevien taas ei. Vaarana on se, että ihmiset jakautuvat kahteen porukkaan. Niihin joilla on valinnan vapautta ja menestystä sekä niihin, joilla ei ole. Luonnollisestikin vauraammilla ihmisillä on enemmän valinnan vapautta kuluttajana.

Sosiaalipolitiikassa hyvä valinnan vapaus tarkoittaa Palomäen mukaan voimavaralähtöisyyttä, joka ottaa huomioon yksilön, perheen kuin yhteisönkin voimavarat ja mahdollisuudet. Valinnan vapaus merkitsee, että asiakkaalla on omat valinnat. Aktiivinen osallisuus ja toiminta omassa lähiyhteisössä turvaavat parhaiten asiakkaan hyvinvointinsa edistämisen. Tämä vaatii Palomäen mukaan sitä, että kestävän sosiaalipoliittisen valinnan vapauden lisäämisessä on vahvistettava rakenteita, joilla tuetaan heikoimmassa asemassa olevien valinnan vapautta.

Valinnan vapaus herättää myönteisen tunteen. Se kuulostaa kivalta. Sen lisäksi se on suuri yhteiskunnallinen kysymys. Se, miten siihen tulee suhtautua, ei ole yksinkertaista. Palomäen mukaan valinnan vapauden kohdalla on syytä keskustella lisääntyvästä markkinaehtoisuudesta, kilpailuneutraliteetista, julkisen sektorin supistamisesta ja yksityisen vastuun lisäämisestä. Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen, kun pohtii mukavalta kuulostavaa sanaa, valinnan vapautta.

Suomessa jako voittajien ja häviäjien välillä on kasvanut nopeasti. Valinnan vapaudella voidaan lisätä tätä eriarvoistumiskehitystä, jos sen lisäämisestä ei käydä huolellista keskustelua ja pohdintaa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Palomäen artikkelin mukaan: ”Valinnan vapaus on toimijakeskeistä maailmankuvaa, joka ei näe vastuun olevan hyvinvointivaltiollisilla rakenteilla vaan toimijoilla itsellään.” Valinnan vapauden lisääminen voi olla jopa tapa rikkoa hyvinvointivaltion rakenteita.

Konkreettisesti valinnan vapaus etenee muun muassa palvelusetelin muodossa ja terveysaseman vapaavalinnan muodossa. Yhtenä suurena valinnan vapauden edistäjän on Euroopan unioni ja esimerkkinä toimii vapaan liikkuvuuden edistäminen. Valinnan vapaus on monisyinen puolustettava ja kannatettava lähtökohta, mutta sen rinnalla tulee pohtia vahvasti oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Näin valinnan vapaudesta ei tule vain hyväosaisten yksinoikeus. Näin valinnan vapaus ei pääse lisäämään eriarvoisuutta.

Demokratia ja sen turvaaminen on tärkeä turvattava asia, kun valinnan vapautta lisätään. Näin turvataan oikeudenmukaisuutta ja estetään eriarvoistumiskehitystä.

Lineaarinen vai spiraalimalli?

Lineaarinen malli ja spiraalimalli ovat klassisia työnkehittämisen ja päätöksenteon malleja. Lineaarisessa mallissa edetään kaavamaisesti ja vaihevaiheelta, kun spiraalimallissa eteneminen tapahtuu arviointia, paluuta, pysähtymistä ja kehittämistehtävien, sisältöjen ja toimenpiteiden uudelleensuuntaamista sekä tarkistamista.

 

Huomaan, että oma toimintani päättäjänä, opiskelijana ja kokemissani tutkimushankkeissa tapahtuu yleensä spiraalisesti. Huomaan, että ympärilläni oleville ihmisille tapani toimia voi näyttää kaoottiselta ja epäjohdonmukaiselta, sillä jäsentelen ajatuksia sekä muokkaan ajatuksiani tiedostoissa useita kertoja, kunnes viimeinen versio työstäni on valmiina.

Esimerkiksi olen kirjoittanut huomisen HSY:n kokouksen asioita moneen paperiin ja tiedostoon, olen kysynyt lisätietoja ja pohtinut asioita mielessäni erilaisista näkökulmista. Olen lopettanut pohdinnan ja aloittanut sen alusta. Olen syventynyt asioihin useita tapoja käyttäen, mutta tiedän, etten ole vieläkään valmis. Keskustelu käynnistyi jo ennen kuin ehdin lukea esityslistan. Nyt olen sen lukenut, mutta minulla on ajatus, että luen esityslistan vielä huolellisesti ennen kokousta. Näin päässäni pyörivät palaset asettuvat loogisesti kokonaisuuteen päätöksenteon pohjaksi.

Samalla spiraalimallisella tavalla luonnostelin opinnäytetyöni suunnitelmaan ja ehkä juuri tämän ominaisuuden vuoksi, ajattelin opinnäytetyöni olevan toimintatutkimus. Toisaalta asiat työympäristössä vaikuttivat opinnäytetyöni suunnitelmaan niin, etten voi tehdä opinnäytetyötä intensiivisestä avokuntoutusohjelma – Mankelista, vaan joudun aloittamaan koko työn alusta.

 

Onni tässä asiassa on se, että opinnäytetyöni törmäsi seinään tässä vaiheessa. Haasteena puolestaan on se, että minun pitäisi palauttaa huomenna opinnäytetyön suunnitelma Metropolia ammattikorkeakouluun, mikä ei onnistu minusta riippumattomista syistä. Anoin lisäaikaa ja katsotaan, kuinka käy. Ehkä yritänkin tehdä opinnäytetyöni lineaarisella mallilla. ;)

 

LÄHTEET:
Salonen Kari. Näkökulmia tutkimukselliseen ja toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Opas opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle. Oppimateriaaleja. Puheenvuoroja 72. Raportteja. Tutkimuksia. Turun ammattikorkeakoulu.