Sosiaali- ja terveysjohtamisessa raamit rajoittavat

 Sosiaali- ja terveysalan johtamisen kanssa painitaan samojen asioiden parissa kuin julkisessa johtamisessa. Tässä kirjoituksessa paneudun ajatuksiini, joita toinen tenttikirjaani, Rissasen ja Lammintakaisen Sosiaali- ja terveysjohtaminen, herätti. Kuitenkin sosiaali- ja terveysalan johtamisessa integrointi on jatkuvasti ajankohtainen ilmiö. Integroinnilla tarkoitetaan eheyttämistä, yhdentämistä ja yhteensovittamista, joka on nyt erittäin ajankohtaista Suomessa ja Helsingissä.

On myönnettävä, että sosiaali- ja terveysala sekä sen johtaminen on nyt suurien haasteiden edessä. Kun sosiaali- ja terveysalalla pyritään toimimaan kustannustietoisesti, voidaan lyhyen aika välin säästöillä ja tehokkuus ajattelulla tehdä lisää kustannuksia tulevaisuutta ajatellen. Integraatio on sosiaali- ja terveysalan johtamisen suuri haaste ja nyt jos koska on tärkeä keskustella laaja-alaisesti palveluiden vaikutuksesta ihmisten elämään.

Sosiaali- ja terveysjohtamisessa on tärkeä ottaa vastaan palautetta, mutta samanaikaisesti on uskallettava käydä eettistä pohdintaa ja muistettava se, että ne jotka eivät jaksa olla äänessä, tarvitsevat palveluita todennäköisesti eniten. Eettisiä valintoja tehdään sosiaali- ja terveysalalla päivittäin, jokaisella tasolla. On ymmärrettävä budjettilukuja ja säästöjen kohtuullisuutta. Esimerkiksi minusta tuntuu kohtuuttomalta, että Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto leikannee  5,8 miljoonaa euroa päihdepsykiatrian palveluista. Mielestäni tätä eettisempi ratkaisu olisi painottaa leikkaukset toisin tai vaikka leikata sosiaali- ja terveysvirastossa juustohöylämenetelmänä kuin leikata sieltä, missä on hiljaisia avuntarvitsijoita.

Toivon, että tulevaisuudessa kollegani Helsingissä sosiaali- ja terveysalalla seuraavat ja kyseenalaistavat entistä aktiivisemmin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksiä ja nyt valtakunnan tasolla etenevää sosiaali- ja terveysalan palvelurakenneuudistusta. Otan mielelläni kommentteja näistä aiheista vastaan.

 

Kuten Rissasen ja Lammintakaisen kirjassa todetaan: ”Budjetti sitoo yhteen sen, mitä tuotetaan, kuinka paljon tuotetaan, miten ja millä resursseilla tutetaan ja miten hankitaan rahoitus näihin resursseihin.” Vaikka syvällinen budjettikeskustelu on vaativaa ja puheet kuulostavat korkealentoisilta, pidän budjettikeskusteluja oikeudenmukaisuuden kannalta erittäin tärkeiltä. Budjetti päätösten pohjalta on nimittäin sitouduttava yksityiskohtaisiin asioihinkin. Raami rajoittaa.

LÄHTEET:

Sosiaali- ja terveysjohtaminen, Rissanen & Lammintakainen. 2011. WSOY.