Ontuvaa jalkauttamista ohjelmatyössä?

Sirkka Rousun hyvinvointipolitiikkaa käsittelevän luennon innoittamana etsin valtion ja kunnan tasoisia linjauksia koskien hyvinvointipolitiikkaa. Nopean googlen käytön jälkeen löysin muutamia hyvinvointiohjelmia. Mikkelin 2011- 2012
(http://www.mikkeli.fi/en/liitteet/03_mikkeli-tieto/03_julkaisut/hyvinvointiohjelma_2011_2012.pdf) ja Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi 2015 -ohjelman. (http://pre20090115.stm.fi/ak1171526287050/passthru.pdf) Käsittelen nyt ajatuksiani sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvointi 2015 ohjelmasta, joka käsittelee sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita.

Ohjelmassa on visiota, mutta se pysyy tiukasti perinteisissä sosiaalialaan sisällöissä. Jäinkin pohtimaan, onko järkevää, että sektorirajat ohjaavat tiukasti ohjelmatyötä. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta nimittäin sosiaalisektorin lisäksi esimerkiksi ilmasto ja talouskysymykset tulisi mielestäni nivoa hyvinvointiohjelmaan.

Joka tapauksessa Hyvinvointi 2015 -ohjelman sisällössä on sosiaalialan näkökulmasta tärkeä painatus. Ohjelman sisältö ja suuret linjat, laajat tavoitteet, keskittyvät oleellisiin asioihin suomalaista yhteiskuntaa ajatellen sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Ohjelmassa on neljä päätavoitetta: ”Toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen, jolla turvataan mahdollisuus itsenäiseen ja ihmisarvoiseen elämään kaikissa elämänvaiheissa kaikille ihmisille, työelämän vetovoiman ja joustavuuden lisääminen, köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy sekä turvata riittävä ja monipuolinen hoiva sekä toimeentulo kaikissa elämänvaiheissa.”

Puolestaan ohjelman seuranta on kirjattu tiiviisti. Seuranta onkin tärkeä osa ohjelman käytön varmistamista, mutta se ei yksin riitä. Vaikka sosiaali- ja terveysministeriöllä on hyvät viestintä kanavat ja käytännöt ohjelmien jalkauttamisessa monesti hyvät asiat jäävät ministeriön ja kuntien väliin ikuiselle matkalle.

Toivonkin, että ohjelmatyön jalkauttaminen kiinnitettäisiin ministeriössä huomiota. Havaintoni mukaan useat hyvät ohjelmat tavoitteineen, eivät tavoita käytäntöä. Aivan kuten käytännön tarpeet eivät usein tavoita ministeriötä. Vaikkakin juuri minun kaltaisten sosiaalialan ammattilaisten tulisi käytännön tasolla pohtia sitä, kuinka tavoitetta voidaan edistää juuri minun työssäni.

Toivon myös, että kunnissa on luettu tämä ohjelma huolella ja nyt valmistellaan kuntien hyvinvointiohjelmaa. Epäilen, ettei näin ole. Toivottavasti olen väärässä ja ohjelman jalkauttamistyö on edennyt paremmin kuin minä uskon.

Lähteet:
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:3 Hyvinvointi 2015 -ohjelma. Sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita.