Kävin viime viikonloppuna mielenkiintoista keskustelua liittyen ihmisten kapasiteettiin. Kapasiteetti voisin kääntää ihmisen tiedonkäsittelyn rajaksi. Pohdin oman kapasiteettini rajojani. Ajattelen, että ihmisten kapasiteetti vaihtelee ja kapasiteettia on monenlaista. Keskustelu alkoi, kun totesin, ettei kaikilla ole kapasiteettiä ymmärtää tai seurata yhteiskunnallista kehitystä. Jäin pohtimaan termiä kapasiteetti. Onko meillä kaikilla samanlainen kapasiteetti, mutta tilanteet haastavat ja rajoittavat kapasiteettiämme?
Ylen abitreenien mukaan: ”Ihmisen tiedonkäsittelykyvyn kapasiteetti on rajallinen. Ympärillämme tapahtuu koko ajan asioita, joista aistimme paljonkin mutta havaitsemme vain osan.” Ylen abitreenien mukaan: ”Nykyisten tutkimusten mukaan normaali vanheneminen aiheuttaa vain lievää yleisluonteista toimintojen hidastumista.”
Ajattelen, että tiedonkäsittelykyvylläni on jokin raja ja näin on jokaisella ihmisellä. Ehkä mielenterveysongelmat ja ihmisten mielen järkkyminen näyttää todeksi sen, kun ihmisten tiedonkäsittely kyky ylittyy. Nyky-yhteiskunta, kun on käsitykseni mukaan menossa kohti tiedostamisyhteiskuntaan, jossa jokainen joutuu tasapainoilemaan moraalittoman ja moraalisen toiminnan välillä.
Ehkä ihmisten tiedonkäsittelykyvyn raja on se piste, kun ihminen sairastuu masennukseen tai palaa loppuun. Tuolloin työmuisti ei enää toimi, kuten opintonetti kuvaa: ”Työmuisti on parhaillaan käytettävän tiedon varasto. Kun ajattelemme, päättelemme, ja ratkaisemme ongelmia, käytämme työmuistiamme. Työmuistissa ovat siis tarkkaavaisuuden kohteeksi tulleet asiat sensorisesta muistista ja myös mieleen palautetut asiat säilömuistista. Työmuistin kapasiteetti on kuitenkin rajallinen. Emme siis pysty pitämään yhtä aikaa mielessä lukemattomia asioita.”
Ehkä meillä on saatavilla liikaa tietoa ja liikaa monimutkaisia moraalisia kysymyksiä. Ehkä kohtuullisuus ja toimintatavat tässä tieteellis-moraalisessa elämässä on löydettävä.
En taida tulla tässä pohdinnassa paljoakaan viisaammaksi. Tiedostan sen, että inhimillisillä kyvyillä on rajoja. Tunnistan omat rajani ja olen kehittänyt useita keinoja, joiden avulla turvaan perustarpeeni unen ja terveellisen elämän. Esimerkkinä se, että en tee asioita liittyen opiskeluuni, työhöni tai politiikkaan iltaisin klo 21 jälkeen, sillä tiedän muuten heikentäväni yöuntani.
Tiedän kapasiteettini olevan rajallinen. Minussa on vahvuuksia ja heikkouksia, joiden kanssa yritän tasapainoilla. Mutta näin uskon meissä jokaisessa olevan. Kapasiteettini vaihtelee myös esimerkiksi perhetilanteeni mukaan. Jos elämä kotona on vaikeaa, kapasiteettinikin on vähäisempi. Kun kotona menee hyvin, kapasiteettiani riittää useampiin asioihin.
Painin jatkuvasti moraalini ja oikeudenmukaisen ajatteluni näkökulmista. En yleensä ahdistu, mutta ristiriitoja mietin paljon. Ehkä mietintäni saa jatkua ja harjoittelen edelleen elämään ristiriitojen maailmassa.
Lähteet:
http://oppiminen.yle.fi/abitreenit/psykologia/ihmisen-tiedonkasittelyn-perusteet-ps3-0
http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=psyk&page=kogni-005-2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti