Askel pakon edessä

Kolme ensimmäistä opintopäivää on nyt takana. Päässäni pyörii. Opiskeluuni liittyy uusia työkaluja internetissä. On useita tehtäviä, kotiryhmää, ryhmätenttiä ja ties mitä muuta. Pohdin, että nyt ei ole aikaa voivotella. On toimittava. Perustan oppimispäiväkirjani nyt, vaikka päässäni on opintojen hallinnan osalta kaaos.

En ole vielä ehtinyt jäsentää ajatuksia. Epäilen, ettei tänä syksynä siihen ole aikaa. On priorisoitava. Vaikka ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot nousevat priorisointilistallani korkealle, korkeimmalla on perheeni hyvinvointi kuten aina. Myös työpaikan arjen on rullattava. Jos haluan hoitaa opintoni, työni, perheeni ja poliittiset luottamustehtävät hyvin, hoidan asian kerrallaan.

Päätän rajoittaa asioiden ennakointia. Olen huomannut, että meidän perheessä ainoa asia, mikä pitää on se, että suunnitelmat muuttuvat hetkessä. Päätän elää kuin nero. Olen nimittäin kuullut sanonnan jonka mukaan idiootit pitävät yllä järjestystä ja nerot hallitsevat kaaoksen.

Päätän elää päivä kerrallaan. Kohtaan haasteen kerrallaan. Opin asian kerrallaan. Nyt perustan oppimispäiväkirjani, opinaskeleen. Sen tarkoituksena on muistuttaa minua, että askel tulee ottaa kerrallaan. Ei edes tarvitse yrittää ottaa kaikkea uutta tietoa haltuun samanaikaisesti, vaan asia kerrallaan. Kun en takerru yksityiskohtiin, vaan suoritan tehtävän kerrallaan, opinnot etenevät.

Perustan tämän Opinaskel - blogini nyt pakon edessä. Perustan blogini ja totean, että pakolla on joskus saatu myös hyvää aikaa. Nimittäin esimerkiksi silloin, kun päätettiin koulupakosta. Se turvaa osaltaan suomalaista sivistystä. Täten tämä blogi on perustettu. Olen ottanut yhden askeleen opintielläni. Otin askeleen pakon edessä ja uskon, siitä seuraavan hyvää.