Osallisuutta Suomessa ja kouluissa

Opinnäytetyössämme perehdymme osallisuuden käsitteeseen koulussa. Käsitteenä osallisuus on melko yleisessä käytössä nyky-yhteiskunnassa, olkoonkin että sen määrittely on haastavaa. Käytännön osallisuus mielletään yleensä nuorten yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi sekä kansalaiskasvatusta ylläpitävien järjestelmien ylläpidoksi ja rakentamiseksi. Teoriassa osallisuudella on monenlaisia merkityksiä. Osallisuus voidaan esimerkiksi mieltää osattomuuden vastakohdaksi tai jopa kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyvänä asenteena. (Herranen & Junttila-Vitikka 2010)

Lasten ja nuorten osallisuuteen velvoittavat nuorisolaki ja perusopetuslaki, joiden mukaan nuorille on järjestettävä mahdollisuus osallistua alueensa politiikkaa ja nuorisotyötä koskevien asioiden käsittelyyn. Helsingissä olen saanut olla mukana nuorten osallisuushanke Ruuti Expossa ja valmistella yhden aloitteen Helsingin kaupungin valtuustoon yhdessä helsinkiläisten nuorten kanssa.

Kouluilla tulee lain mukaan joko olla oppilaskunta, jonka avulla edistetään oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumista, tai opetuksen järjestäjän tarjoama mahdollisuus ilmaista näkemyksensä oppilaita koskevissa koulun asioissa. (Nuorisolaki 6 §; Perusopetuslaki 47 a §.) Suomalaisissa kouluissa oppilaiden osallisuus on yleensä huomioitu. Lapsen ja nuoren osallisuus tarkoittaa sitä, että hän on mukana määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa hänen edukseen tehtävää työtä. Lapset ja nuoret asettavat tavoitteita sekä pohtivat erilaisia ratkaisuja keskustellen. He myös tekevät päätöksiä ja ovat vastuullisia tekemisistään.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman mukaan osallisuuden tunne voi syntyä osallistumisen ja vaikuttamisen kautta. Nuori voi kokea olevansa osallinen omassa yhteisössään ja suomalaisessa yhteiskunnassa, kun hän käy koulua, opiskelee, tekee työtä, harrastaa ja vaikuttaa niin omissa asioissaan kuin lähiympäristönsä tai laajemmin yhteiskunnan asioihin. (Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015: 8.)

Osallisuus voidaan hahmottaa syrjäytymisen vastaparina. Syrjäytyminen ja osallisuus ovat hahmotettava prosessina, jonka toteutumiseen ja kehityssuuntaan vaikutetaan yhteiskunnallisesti. Osallisuus ei ole staattinen tila, eikä saavutettavissa oleva pysyvä ominaisuus. Sen aste vaihtelee elämään kuuluvien ilmiöiden, elämäntilanteiden sekä elämänvaiheiden mukaisesti. (THL)

Mielestäni selvää on se, että osallisuus on nyt ajankohtainen aihe. Sitä tulee edistää laajasti kaikkien lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten toimesta. Osallisuudella on tärkeä rooli lasten ja nuorten kasvun tukemisessa ja ongelmien ennalta ehkäisyssä.

 

LÄHTEET:

Herranen, Jatta & Junttila-Vitikka, Pirjo 2010: Osallisuuden vai sosiaalisuuden vahvistamista? Pääkirjoitus. Nuorisotutkimusseura. Verkkodokumentti. < http://www.nuorisotutkimusseura.fi/node/476>. Luettu 13.11.2013.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Verkkodokumentti. <http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/OKM06.pdf?lang=fi>. Luettu 27.10.2013.

Nuorisolaki 6 §. Finlex. Verkkodokumentti.<http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072?search[type]=pika&search[pika]=nuorisolaki>. Luettu 14.11.2013.

Perusopetuslaki 47 a §. Finlex. Verkkodokumentti. <http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628?search[type]=pika&search[pika]=perusopetuslaki>. Luettu 13.11.2013.

THL. Raivio H. & Karjalainen J. 2002, Osallisuuden edistämisen yksikkö. Verkkodokumentti. <http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/rakenne/yksikot/osallisuuden_edistaminen/osallisuus_syrjaytymisen_vastaparina>. Luettu 16.10.2013.