Ajatuksiani Elina Aaltion kirjasta: Hyvinvoinnin uusijärjestys

Elina Aaltion kirja Hyvinvoinnin uusi järjestys on seuraava opiskeltava tenttikirjani. Tämä sopii hyvin, koska tunnen Elinan ajattelua ja kunnioitan hänen työtään. En siis suhtaudu objektiivisesti tenttikirjaani, vaan odotan oivaltavia ajatuksia. Aaltion kirja kyseenalaistaa hyvinvointipalveluiden nykymallin. Sen mukaan hyvinvointi ei ole vain aineellista hyvinvointia. Kirjan mukaan hyvinvointi ei synny kilpailuttamalla. Hyvinvointi edellyttää yhteistyötä päättäjiltä, palveluiden tuottajilta ja asiakkailta. Kaikilta ihmisiltä.

Elina Aaltion mukaan: ”Ihmisten persoona ja kuhunkin elämäntilanteeseen liittyvä palvelutarve ovat monimuotoisten kehityskulkujen tulos. Jotta kulloiseenkin palvelutarpeeseen voidaan vastata, ihminen on kohdattava palveluissa yksilönä.” Omassa työssäni olen huomannut, että jokainen palvelun käyttäjän, huumekuntoutuja, tulee kohdata yksilönä ja palveluntarpeen takaan on erilaiset elämänpolut ja kokemukset, jotka vaikuttavat asiakkaan palvelutarpeeseen. Ilman kovia elämän kokemuksia harvan elämän polku olisi kuljettanut huumekuntoutukseen. Useilla asiakkaistani on kokemuksia elämän polulta kaltoin kohtelusta, itsetunnon lyttäämisestä, rajusta väkivallasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai kaikesta edellistä yhdessä.

Kirjan ajatus ihmisarvoisen elämän turvaamisesta koskettaa myös heitä, jotka eivät pysty itse taistelemaan etujensa puolesta. Tämä on kestävä lähtökohta yhteiskunnan tasapainon ja oikeudenmukaisen kehityksen turvaamiseksi. Etenkin, koska tässä yksilöllisessä ajassa korostuu omista asioista huolenpito ja hyvinvointipalveluihin kohdistuva yhteiskuntakritiikki. Kritiikki on tärkeää, jotta voimme kehittää palvelujamme, mutta sen rinnalle tarvitaan uutta yhteisöllisyyttä ja huolenpitoa yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevista.

Uuden palvelujärjestelmän periaatteellisiksi lähtökohdiksi Aaltio määrittelee kahdeksan kohtaa. Aaltion mukaaan:

1)    Hyvinvointi on osallistumista ja vapautumista, mikä tarkoittaa yksilön mahdollisuutta osallistua, tehdä omaa elämäänsä ja elinympäristöänsä koskevia valintoja, toimintakykyä, poliittisia oikeuksia ja eminsipaatiota.

2)    Oikeudenmukaisuus edellyttää hyvinvoinnin jakautumista tasa-arvoisesti. Yhteiskunnan tulee tarjota yksilölle mahdollisuus kehittyä ja kasvaa oman yhteisönsä jäsenenä ja tuettava yksilöiden hyvinvointia koko elämän kaaren ajan.

3)    Kokonaisvaltainen ja kollektiivinen hyvinvoinnin lisääminen on hyvinvointipalvelujärjestelmän tavoite nykyisen työllistymiseen ja kurjuuden poistamiseen keskittyvän palvelujärjestelmän tilalle.

4)    Hyvinvointipalveluista tulee kehittää osallistavia, dialogisia ja niiden on oltava yksilöllisiä. Palvelun käyttäjänä Ihminen on kohdattava yksilönä ja hänet tulee nähdä, kuulla ja ottaa vakavasti.

5)    Hyvinvointipalveluiden tulee olla tasa-arvoisia ja palvelujärjestelmän tulee olla tasa-arvoisesti kaikkien käytettävissä.

6)    Demokraattinen päätöksen teon tulee olla lähempänä ihmistä ja järjestämisvastuun tulee olla kunnalla. Ihmiset käyttävät demokraattista valtaa.

7)    Kehysbudjetointi menettelystä on luovuttava ja resurssit tulee määrätä palveluiden sisällöllisestä mielekkyydestä käsin. Käsitys julkisen kulutuksen rajoista on syytä kyseenalaistaa.

8)    Ihmisten toiminnan on kunnioitettava muiden ihmisten ja ympäristön hyvinvointia sekä huomio on kiinnitettävä talouden vakauteen, jota hyvinvoinnin edistäminen edellyttää.

(Aaltio 2013: 81-103)

Aaltion ajatus tasa-arvoisesta, hyvinvointia lisäävästä mallista palvelujärjestelmässä, josta hyötyvät niin yksilö kuin yhteiskunta, on ihailtavan ideologinen. Siihen on syytä pyrkiä, vaikka tiedämme, että käytännössä tämän mallin toteutuminen vaatii suuria ponnistuksia ja laajempaa oikeudenmukaisuus pyrkimystä yhteiskunnallisesti ajateltuna niin käytännön kuin päätöksenteonkin tasolla.

Aaltion mukaan palveluiden sisältöä koskeva lainsäädäntö on paljon parempi kuin ne käytännöt, joilla lakia sovelletaan. Yhdyn tähän Aaltion ajatukseen ja toivon, että kestävyysvaje voivottelun sijaan siirrymme toimimaan kuntatalouden vakautta edistäen. Muistutuksena vielä se, että tätä työtä tehdään nyt ympäri Suomen maan ja oma kotikuntani Helsingin talous on vakaa. Helsingissä kyse onkin halusta muuttaa ajatuksia kohti hyvinvoinnin uutta järjestystä.

Nyt onkin syytä pysähtyä pohtimaan käytännön sosiaali- ja terveysalan työtä, eikä jumittua odottelemaan suuria uudistuksia. Työkäytännöt voivat nimittäin kehittyä, huolimatta esimerkiksi sote -uudistuksesta. 

LÄHTEET:

Aaltio Elina. Hyvinvoinnin uusi järjestys. 2013. Gaudeamus. Helsinki.